Satunnaista matkailua: Julma tippukiviluola ja Gubbio!

Aamulla lähdettiin ajamaan Perugian taakse ihan pieneen kylään nimeltä Genga. Siellä on nimittäin suhteellisen rouhea tippukiviluola Grotte di Frasassi.

1970 luvun alussa muutama luolia tutkiva nuorimies sen löysi ja ekalla kerralla luolassa hurahti melkein viikko kun ei oikein ajan ja suhteellisuuden taju meinannu pelata. Luola on melkein 200 m korkea jo ison salinsa kohdalta. Yleisölle auki olevia saleja on viisi ja niiden kautta kulkee sellainen melkein kilometrin mittainen opastettu polku. Lisäksi on ns labyrintti jota ei edes ole kaikkea vielä kartoitettu, mutta sitä on sellaiset 25 km...

Isossa salissa ei saanut kuvata ja muuallakin vain ilman salamaa mutta noi värit ja muodot oli jotain ihan käsittämätöntä. Ollaan me ennenkin tippukiviluolissa käyty mutta tää oli potenssiin jotain! Isoimmat stalagmiitit oli yli 20 metrisiä ja ne katosta roikkuvat stalagtiitit! Se näytti kauheen pieneltä kun se oli siellä katossa se Damokleen miella mutta viimeisimmän mittauksen mukaan se on 7,4 m pitkä. Tosin katto oli siinä kohtaa 60 metrin korkeudessa.

Kakkossali oli muutaman sataa metriä pitkä ja nousi melkein 50 metriä ylemmäs toista päätä lähestyttäessä. Loput oli sit pienempiä ja sit on vielä se labyrintti joka on todellinen sokkelo. Sinnekin järjestetään kolmen tunnin pituisia kierroksia. Ei sitä osaa oikein kunnolla selventää käykää itse!

Matkalla pelipaikalle

Toivottavasti noista kuvista saa edes kalpean aavistuksen siitä miten upee puolitoista tuntia tuli vietettyä maan alla.

Sitten Pantanen tulille ja kohti ikiaikaista suosikkia Gubbiota, tuota alkuperäistä Isä Matteon kaupunkia. Joka ei taaskaan pettänyt! Ne kujat ja maisemat, isä Matteon ja Ceccinin shakkipöytä ja Piazza di Popolo.

Tällä kertaa myös Palazzo del Popolo oli auki ja kävimme tutustumassa museon näyttelyyn. Meinasi iskeä loppuvaiheessa kultturi ja historiaähky. Tuolla paikalla on ollut asutusta jo 400 ennen ajanlaskun alkua ja siispä esineistöä on ihan riittävästi.