sunnuntai 7. elokuuta 2016

Lentokenttä ja kotiinpaluun tuska

Eilinen päivä meni Dubliniin liikuskellessa ja kaupungilla pööpöillessä muutaman kymmenen tuhannen potkupallofanin seassa. Kylä oli ihan hippasen täynnä rahvasta, mutta kyllä sieltä silti Molly Malone ja hyvää ruokaa ja juomaa löytyi.

Eeva vaan oli vähän huonossa hapessa, kun antihistamiininapit väsyttävät mutta pikkuhiljaa alkaa lääkitys puremaan noihin paukamiin...

Molly Malonet ;)

Oli kaupungin tyhjin kuja!
Ja mitähän tästä savotasta sitten jäi käteen?

3000 km merenrantaa, Old Headista ihan sieltä eteläkaakosta Mayon niemimaan luoteisimpaan kolkkaan. Jumalaisia maisemia ja pieniä mutkateitä jotka oikein vaatii että tänne on tultava uudelleen myös moottoripyörällä.

Pieniä kyliä ja uskomattoman ihania ja välittömiä ihmisiä. Aina valmiita juttelemaan ja neuvomaan. Täällä olisi oikeesti hyvä viettää aikaa "vaihtojuoppona" kuten Pahkasika-lehti aikoinaan mainosti.

Hyvää ruokaa ja juomaa! Painonnousun näkee sitten kotona puntarista, mutta näin äkkiseltään sanoisen jokusen kilon tulleen lisää. Ja nämä myös osaavat valmistaa kalaa toisin kuin eteläeurooppalaiset joiden kaloista tekemiin tuotoksiin olemme saaneet välillä pettyä. Jopa niin arkinen juttu kuin fish and chips osataan täällä tehdä maistuvaksi. Ja sitten ne oluet! Pienet panimot ja valtaisan hyvät alet, palealet ja stoutit! Ja jos ei niitä meinannut löytyä niin oli aina varma Guinnes tiskillä kolkuttelemassa.

Dublin oli pieni pettymys, samoin paljon mainostettu Cork. Normaaleja isoja kaupunkeja isojen kaupunkien metkuineen. Corkin parhaaksi anniksi ainakin mulle jäi Old English Market tunnelmineen ja loistavine aamiaisineen, Dublinissa oli kivoja pikkukatuja ja pubeja mutta siinähän se!

Kerryn kierrosta moni oli hehkuttanut, mutta meille se ei näyttänyt parastaan. Osittain saattoi johtua siitä että ensin kierrettiin eteläranta joka oli melkein upeampi paikka. Kaunishan Kerrykin oli, mutta esimerkikse Dinglen niemi siinä pohjoispuolella on minun makuuni kauniimpi! Ja Mayo aivan erityyppinen, mutta huh huh miten upea!

Makuasioitahan nämä ovat kuitenkin. Pieni särö loman kulkuun tuli puolivälissä kun saimme uutisen kaverin menehtymisestä koti-Suomessa moottoripyöräonnettomuudessa. Loppumatka meni hieman kyyneliä pyyhkien, mutta elämä jatkuu.

Nyt on hyvä tulla kotiin.

perjantai 5. elokuuta 2016

Tullamoressa nauttimassa kasteesta

Ei sit mitään varsinaisia kehuja kyl kerää toi edellinen majoituspaikka  siellä Ballinassa. Jos satutte joskus kylään poikkeamaan niin kannattaa välttää Downhill Inn nimistä paikkaa. Oli laatuun nähden uskomattoman kallis ja palvelu sun muu vastaava ihan luokatonta! Jopa aamupalapekonin ne onnistui polttamaan karrelle...

Ajeltiin se viimeinen rantalenkki Sligoon päin läpi ja sitten suuria teitä pitkin Tullamoreen. Täällä kun kuulemma olisi vielä ne viimeiset Irlantilaiset tislaamot Dinglen ohella jäljellä.

Niihin ei kuitenkaan ehditty nyt tutustua kun Eevalla alkoi nousta aika pahannäköistä paukamaa paikallisten hyttysten toimesta. Ilmeisesti niillä on hieman erilaiset vaikuttavat aineet kun Suomalaisilla. Pari päivää sitten nautittu kyypakkaus auttoi hetken mutta sitten alkoi hydrokortisonisalvan kulutus nousta sille tasolle, että tänään poikettiin heti kylään tultuamme apteekissa arvuuttelemassa olisko jotain muuta mikä voi auttaa...

Jotain antihistamiinia ne lykkäs sekä salvana että tabletteina ja se tuntui siihen kutinaan auttavan mutta ei se niitä paukamia laskenut. En oo pahoinpidellyt rouvaa vaikka hää siltä näyttääkin kun kotiin päästään. Ne oli ne hyttyset.

Illalla humpalle ja huomenna kohti Dublinia, jos ehtis vielä kavereita nähdä ennen kotiin lähtöä.




Noita paukuroita on paljon!


Ei se nyt niin pahaa oo...

torstai 4. elokuuta 2016

Viimeinen lenkki lännessä

Alkaa olemaan pikkuhiljaa lopun alkua ja luopumisen tuskaa samalla kertaa! Tänään ajettiin viimeinen lenkki niitä hengettömiä pikkuteitä länsirannalla. Henkeäsalpaavissa maisemissa!







Vähän panoraamaa kansalle!


Oli pientä ränniä alavilla mailla hylättyjen kylien ja vanhojen kalmistojen kautta Atlantin tyrskyissä. Kiivettiin kaiteetonta pikkutietä jyrkänteen reunalla satojen metrien korkeudessa etsimässä Mayon niemimaan läntisintä poukamaa!

Tuolla rinteellä näkyy tie mitä tultiin...





Katsottiin miten sekopäähipit surffaa muutaman asteen lämpöisessä vedessä ja kuvittelee olevansa Havaijilla. Ja tietenkin koluttiin ne kaikki nimettömät pikkukylät, kaikkia kartalle merkittyjä ei tainnut edes olla olemassakaan...





Illaksi päädyttiin Ballinaan jossa kuulemma virtaa maailmankuulu lohijoki Moy, josta me ei kyllä oltu kuultukaan mutta kovasti siellä papat lätäkössä seisoi ja vatkasi ilmaa vavoillaan. Koski oli kaunis vaikka ei me sieltä kalaa nähty nostettavan. Ravintolassakin piti turskaa tilata kun lohta just ei sattunu olemaan...




keskiviikko 3. elokuuta 2016

Sateen eri olomuodot länsirannikolla

Tänään sitten olikin ihan kunnollinen Irlantilainen ilma. Sadetta ja tuulta saatiin oikeastaan kaikissa muissa olomuodoissa paitsi lumena! Mutta ei valiteta, tätähän tänne tuiltiin hakemaan.

Jos olisi aurinkolomalle haluttu olisi kyllä valinta osunut jonnekin Välimeren maahan mutta nämä maisemat on ihan uskomattomia jopa sateella!

Alkuun poikettiin tutustumassa Killarneyn linnaan. Kauhee turistirysä mutta upee paikka ja historia ihan kohdillaan. Traaginen rakkaustarina ja kaikkee. Ja kaiken kruunas kun joku kuningas sitä aikoinaan havitteli itselleen mutta perui kaupat kun oli ylläpito liian kallista kuninkaalle... Kuitenkin paikka missä kannattaa poiketa jos täälläpäin liikkuu...


Jeesus mäellä




Krusifiksi ilman ristiä, erikoista!

Mutta ne maisemat! Illaks osuttiin Newportiin, löydettiin pieni ja kiva B&B paikka Old Oak Pub ja loppuilta menikin kylää kierrellessä, hyvin syödessä ja hyvin juodessa. Paikalliset muuten on ystävällisiä ja oikein kovia iskemään juttua. Pysyis vaan kyydissä tossa nopeessa iirinsekaisessa säksätyksessä


Tuulta ja tyrskyä!



Newportin satama laskuvedellä...
Sama mesta kolmee tuntii myöhemmin...





tiistai 2. elokuuta 2016

Eksyttiin Roundstoneen!

Aamulla lähdettiin ajamaan isoa tietä ajatuksella äkkiä Galwaysta ohi ja pienelle rantatielle ihmettelemään. Edelleen minua jaksaa ihmetyttää tää paikallinen ajokulttuuri. Motarilla oikein mielellään porukka matelee alle kahdeksaakymppiä ja sitten varsin pulsatiivisesti ilman mitään ennakkosuunnitelmaa nopeus nousee hetkellisesti toiselle sadalle palatakseen taas jossain vaiheessa kahdeksaankymppiin.

Motarilla tuo ei tavallaan häiritse kun siellä voi asialle tehdä jotain, mutta niillä maaseudun peremmilla 100 km/h teillä ilmiö on varsin samanlainen nopeuden heitellessä 50 - 80 km/h. Ota sit selvää näistä menninkäisistä.

Galwayn jälkeen alkoi sitten se niemimaan alue. Ja taas täysin erilainen kuin mikään aikaisempi täällä saarella. Nyt oli maisemat kuin lapissa konsanaan ja kiviaitaa ja kivestä tehtyä taloa on runsain määrin joka paikassa. Ja sit joku kitisee että suomessa on kiviset pellot! Mistähän nää on nää kilometrien pituiset kiviaitansa kasannu, tuonu Suomesta kivet vissiin...





Ajettiin sitten illansuussa Roundstone nimisen ihan pienen kalastajakylän kautta ja kas kun oli kaunista maisemaa! Todettiin, että tää on keskellä ei mitään ja ihan mettässä mutta tänne jäädään jos vaan majoitus löytyy!

Ja löytyihän se, kylän laidalta pieni B&B paikka ja ihan edukkaastikin vielä. Nettiyhteys on mitä sattuu ja katsotaan saako edes tekstejä ladattua sisään mutta on tää nätti. Kierreltiin kylää kuvaamassa ja syötiin hyvät simpukat. Ja jos sade vähän hellittää niin mennään ottamaan varmaan yhdet oluet paikalliseen pubiin jonka terassilta on kauniit merinäköalat!