Puistoa ja velttoilua uuttavuotta odottaessa.

Aamulla vedettiin aamupalan jälkeen reippaulumoodi päälle ja lähdettiin paarustamaan kohti keskuspuistoa. Sitähän oli kehuttu Bangkokin keuhkoiksi ja muutenkin hienoksi paikaksi.

Vajaa kaks tuntia kesti koko puiston kiertäminen muutaman istuskelu- ja ihmettelytauon kanssa. Kaikkea se pallo päällään pitää! Oli liskoveijareita lötköttelemässä kanaalin rannalla, spandexpellejä selvästi rikkomassa puiston 20 km/h nopeusrajoitusta ja lenkkeilijöitä, jotka olivatkin ihan oma lajikkeensa: Pari atleettista, selvästi länsimaista, kundia veti lenkkiä ihan asenteella ja kiersi puiston pariin-kolmeen kertaan melkein nopeemmin kun keskiverto pyöräilijät.

Ja sit oli niitä hiivertäjiä jotka oli juoksevinaan, mutta liikettä oli niin vähän että minähän seisonkn nopeammin... No viihdyimme näitä luonnonihmeitä katsellen. Lätäköiden veden hapettaminen on hoidettu puistossa hauskalla tavalla. Pitkin lampia on vesimyllyjä, jotka kauhoo vettä ja kaataa sen takaisin lätäkköön. Ilmaantuu siinä samalla ja liskon lötkäkkeille ja kalakavereille riittää happea. Aika seisovaa se vesi muutoin oli.

Vähän ennen puolta päivää alkoi olla jo niin kuuma, että lähdettiin laahustamaan kohti hotellia ja poikettiin matkalla Pat Pongin alueella juomalla, ts. minä kaljalla ja polttamassa hyvän sikarin, Eeva joi vettä. Oltiin vaan laita-alueella joten ei paljoa iloisia tyttöjä tai ladyboyta näkynyt, sateenkaarikansaa kylläkin parveili ohi melko paljona. Sähkön vetoja ihailtiin.

Hotellilla vähän suihkua ja alkaertaan vetämään kevyttä välipalaa että jaksaa iltaa, eväitä ja vuoden vaihtumista odottaa. Pähkäiltiin maailman menoa ja todettiin että nää ainakin osaa bailata, niillä on tää "yleinen" vuodenvaihde, oma vuodenvaihde 15.1. ja lisäks ne viettää kiinalaista uuttavuotta. Rakettimyyjillä on varmaan tilit sveitsiläisessä pankissa!

Lisäks nää noudattaa buddhalaista kalenteria joka on rapiat 500 vuotta meidän kalenteria edellä ja sit niillä on joku oma ajanlaskukin, näihin kuningassukuihin liittyvä. Eli käytännössä aina kun tulee mieleen pitää näyttävät bileet niin joku aihe luulis löytyvän.

Illalla mentiin sit sinne Silom Villageen ja vedettiin lista läpi. Tai no, se mikä jalksettiin! Alkupaloina oli ihan jumalaisen hyvää possurullaa ja rapukevätkääryleitä ihan uudenlaisessa formaatissa. Pääruokana ankkaa inkivääripedillä ja kanacurryä jotka molemmat vei ihan toiseen ulottuvuuteen.

Kaiken kruunas pelimannisedät jotka veivas paikallista perinnemusaa ravintelin nurkassa ja just  ku aloiteltiin pääruokia niin alko tuleen tätejä esittämään perinteistä thaitanssia. Napakkaa settiä! Mä en vaan tajuu miten niillä mimmeillä taipuu nivelet siihen suuntaan kun ne taipu. Jotenkin järjen ja luonnon vastaista tuollainen. Jokatapauksessa kaunista ja tyylikästä. Mä visioin että sellasen tanssijan sais isoon pulloon kirjahyllyyn ja aina duunista tullessa vetäis sen käyntiin ja katselis vaan...

Mentiin vielä hetkeks hotellille vetään henkee ja kirjottaan tätä blogia. On vielä pitkä ilta ja yö edessä. Hotellikin on muuttunu jokskun tuhannen ja yhden yön hoviks meidän syödessä, tarjoilijoitakaan ei meinaa tunnistaa...

Mentiin illalla sit Iconsiamin ostaria vastapäätä laiturille uuttavuotta vastaanottamaan. Ei tarvinnut olla yksin! Siellä oli jo tuntia ennen kinkereiden alkua sellainen ryysis että oksat pois. Ja paheni vaan kun H-hetki lähestyi. Olis voinu huoletta nostaa jalat ilmaan, ei olis päässy maahan asti tippumaan.

Joelle oli hinattu pari 100 metristä proomua ihan täynnä ilotulitteita ja se varttitunnin tykitys oli sitä luokkaa että Stadin uudenvuoden tulitus on ehkä 5 % siitä mitä tuolla tänään lähti ilmaan. Toi oli kuulemma vuoden suurin ja upein mutta melkein vastaavia oli kolmisenkymmentä ympäri kaupunkia. Vetääköhän ne parin viikon päästä yhtä rouheella setillä kun on niiden oma virallinen uusivuosi. Nyt kyljelleen.

Jokea, temppeleitä ja ostoshelvettiä

Hotellin aamiainen oli hyvä ja sitä olisi voinut syödä useammankin annoksen, jos vatsa olisi vetänyt ja heikot sääret kantaneet. Paistetut nuudelit sopii näemmä aamullakin! Sitten kokoonnuttiin ala-aulaan odottamaan opusta ja ainoota tilattua retkeä. Tänään pitäisi kierrellä bussilla kaupunkia, poiketa temppeleissä ja lillua veneellä pitkin jokea!

Bussi tuli melko täyteen ja opas, joka on asunut Thaimaassa jo parikymmentä vuotta, kertoili varsin tiiviisti maan historiasta ja samoin Bangkokin synnystä ja kehittymisestä. Ajettiin pitkin vähän väljempiä katuja ja sitten myön vähän pienempiä kujia jonne bussi nippa nappa mahtui. Ostoskeskuksia tässä kylässä riittää, ja ne ihan kilpailee siitä mikä on suurin, komein kallein ja massiivisin! Siinä Itis, Jumbo ja Triplamälli ei muuten riittäis edes yhdessä täyttämään normimestan alakertaakaan, ja kerroksia saattoi olla 7!

Bangkok, enkelten kaupunki ja mitä kaikkea useamman virkkeen pituinen thaimaalainen nimi kuvaileekaan kaupingista, on paitsi iso maailman liikekeskus, täältä löytyy myös lukuisia uskontoja, uutta ja ikiaikaista kulttuuria sekä perinteistä ja uutta elämänmenoa.

Onneksi ostoshelveteissä ei nyt pysähdytty, se eilinen tunnin pikavisiitti siinä kahdeksanneksi suurimmassa on vieläkin tuskaisena muistona takaraivossa. Turhuuden markkinat sanon minä. Tosin iltapäivällä on varmaan pakko poiketa siinä kaikkein pienimmässä, joka sijaitsee kilsan päässä hotellista, koska siellä on about ainoo mesta tällä puolen jokea mistä saattaa saada sikareita! Ykskään normikauppa ei niitä myy.

Kierrettiin busilla parlamenttitaloa ja kuninkaallisia mestoja. Kuningas on täällä lähes jumalan asemassa ja varsinainen rockstara. Kruunajaiset kesti puoli vuotta ja juhlallisuudet kuulemma jatkuu vielä hetken. Kunkun suosio mitataan vasta muutaman vuoden palveluksen jälkeen, hänen isänsä oli vissiin suosituin kaikista tän dynastian kuninkaista, ja kansa ei oo vielä ihan varma riittääkö juniorilla karisma.

Sitten pysähdyttiin Wat Phon temppelialueella ja käytiin ihmettelemässä loistoa, tötteröitä ja julman kokoista makaavaa Budhaa. Koitin saada siitä jonkunnäköistä kuvaa mutta paras tais olla se pienoismalli yhden aukon kohdalla itse pystin edessä. Se pysti kun on 46 m pitkä ja 15 m korkee ja senhän on joku fiksu sijoittanut sisätiloihin niin mitenkä otat kuvan? Häh?

Mentiin sitten vielä kolmeks vartiks kiertelemään aluetta ennenkuin opas lupas ruokaa. Tässä vaiheessa muiden retkeläisten luonteenpiirteet alkoi paljastua. Monen kanssa tuli juteltua ja oikein mukavaa porukkaa tuntuivat olevan, osa ensikertalaisia täällä ja aika vähän muutenkin liikkuneita. Ja sit oli kaks emännystä jotka eivät just  muihin viitsineet kontaktia ottaa ja muutenkin olivat vähän silleen nenä pystyssä käyttäytyviä. No ne jäikin sit aikoinaan siihen kylän melkeimpä kalleimpaa hotelliin. Ehkä heidän varallisuutensa ei riittänyt enää ystävällisyyteen, vaan varat oli käytetty loppuun juuri ennen hymyä ja huomaavaisuutta.

Kukkatorillakin käytiin! Sitä tuoksujen ja kukkien määrää.

Taaperrettiin samoja kulmia kuin missä me oltiin seikkailtu eilen illalla ja mentiin syömään ihan kelvollisesta buffasta lounas, jonka jälkeen kipinkapin jokilaivaan jolla lähdettiin tuuppaamaan taas pitkin jokea. Nyt oli hyvä kun oli vielä valoisaa niin näki vähän paremmin kun eilen pitkähäntäveneen kyydistä, jolloin alkoi jo vähän hämärtää. Vesibussit ovat täällä korvaamattomia kulkupelejä ja joki, äiti vesi, korvaamaton liikenneväylä. Jokea pitkin kuljetetaan tavaraa, siirrytään joen toiselta puolen toiselle, siellä juhlitaan ja huvitellaan. Liikkuminen täällä ruuhka-aikana on usein hitaampaa kuin hidas. keskivauhti autolla n. 4 km tunnissa, pisteestä A pisteeseen B: jonoja ja seisokissa oloa. Kummallista, että täällä ei näy juurikaan polkupyöriä tai enempää esim.mopoja vaikka niillä pääsisi paljon nopeammi perille kuin autolla.

Taaperrettiin samoja kulmia kuin missä me oltiin seikkailtu eilen illalla ja mentiin syömään ihan kelvollisesta buffasta lounas, jonka jälkeen kipinkapin jokilaivaan jolla lähdettiin tuuppaamaan taas pitkin jokea. Nyt oli hyvä kun oli vielä valoisaa niin näki vähän paremmin kun eilen pitkähäntäveneen kyydistä, jolloin alkoi jo vähän hämärtää. Vesibussit ovat täällä korvaamattomia kulkupelejä ja joki, äiti vesi, korvaamaton liikenneväylä. Jokea pitkin kuljetetaan tavaraa, siirrytään joen toiselta puolen toiselle, siellä juhlitaan ja huvitellaan. Liikkuminen täällä ruuhka-aikana on usein hitaampaa kuin hidas. keskivauhti autolla n. 4 km tunnissa, pisteestä A pisteeseen B: jonoja ja seisokissa oloa. Kummallista, että täällä ei näy juurikaan polkupyöriä tai enempää esim.mopoja vaikka niillä pääsisi paljon nopeammi perille kuin autolla.

Samoja kulmia seilattiin mutta sivujoella käytiin pitemmällä. Nyt selvisi se eilinen ihmettelyn aihe kun yhdessä kohtaa oli lentokonehangaarin näköinen halli joen varrella ja luukut säpissä. Nyt ne oli auki ja siellä oli kuninkaan huvivenekokoelma! Hulppeen näköisiä kaukaloita ja ihan riittävästi! Rannalla lötköttävä liskokin nähtiin, mutta se ehti jäädä jo liikaa taakse ennenkuin sain siitä kuvan.

Rantauduttiin River Cityyn ja mentiin bussilla takas hotellille. Pieni virkistävä juoma ja lampsimaan kohti Silom Complex ostoskeskusta. Ja sieltähän se sikarikauppa löytyi! Vierestä löytyi myös kaukku- ja kenkä Spa, jossa voi käydä pesettämässä Yves Saint Lorentin, Pradan, Vuittonin jne. kenkiä, laukkuja, pussukoita ja vöitä. Siis aivan välttämätön laitos. Niin ja ... hyvä mehubaari! Ja vessa. Ja sitten todettiin aika liiaan myöhäiseksi puistokierrokselle ja palattiin ottamaan happea hotellille että jaksaa illalla etsiä ruokapaikkaa.

Ja kyllä löytyi! Silom Village ihan siinä ruokakujan jälkeen. Kolme tasokasta ja kohtuu edullista ravintolaa ihan loistavilla mauilla ja atmosfäärillä! Yhden ravintelin nurkassa tädit veivas perinteistä Thaimaalaista tanssia ja ruoka meinas viedä kielen mennessään! Varattiin siihen pöytä huomiseksi illaksi. Uusivuosi kuulemma saattaa jotenkin täyttää ravintelit täälläkin.

Taas radalle aurinkoa etsimään.

Eilen iltapäivällä hypättiin pakollisen lähtösefien kautta lentokoneeseen ja yö lennettiin. Tällä kertaa oli jostaini syystä meille bookattu busnesluokan paikat kaikilla herkuilla ja sehän ei siis ollenkaan haitannut! Viime talvena Kuubaan karjaosastossa 12 tuntii suuntaansa oli aika tuskaa.

Nyt vedeltiin isoilla ja väljillä istuimilla ankanrintaa asiallisen viinin kanssa ja sitten kun oli vielä hieman lueskellut ja katsonut toimintaelokuvan niin siihen oli kiva köllähtää pitkälleen. Tädit sitten aamulla herätti hyvälle aamupalalle.



Bankokiin laskeuduttiin puoli kahdeksalta paikallista aikaa ja kun hotellin sai vasta kahden paikkeilla niin pööpöiltiin lähikaduiilemassa elämänmenoa ja melkein teetin itselleni hyvän puvun kaikilla kilkkeillä mutta sitten tuli mieleen että kunsitä kerran kahteen vuoteen jossain virallisemmissa tilaisuuksissa käyttää niin eiköhän tuo stressmanin tarjouskampe aja saman asian...

Sitten hotelli vastaan ja vapaata leijumista. Netti ei oikein ottanut huoneessa toimiakseen. Koitan alhaalla...

Ei toiminut jostain syystä sielläkään vaikka puhelimet otti netistä heti kiinni. Kumma juttu.

Elvyttiin hetki kun toi edelllinen yö jotenkin niinku tuntu jääneen vähä väliin. Tunnin päikkärit kummasti paikkas tilanteen.

Lähdettiin käpyttelemään joen ranttaa kohti ajatuksella katsastaa ne hoodit ja mahdollisesti syödä jotain pientä. Mutta meillähän tunnetusti ajopuuteoria toimii loistavasti ja mukavan paikallisen vanhemman herran kanssa juteltuamme huomasimme olevamme Tuktukilla (mitä olimme päättäneet välttää) matkalla pitkähäntäveneajelulle (mitä mös olimme päättäneet välttää...)

Mutta Tuktuk vei hengissä rantaan ja pitkähännällä vedettiini toista tuntiaa jumalaisen upean kasikoneen säestämänä jokikierrosta. Ei se mitenkään vastenmielinen kokemus ollut, kumpikaan ja kummallekaan...

Käpyteltiin jonkun aikaa mutta sitten todettiin että hotellille on sen verran pitkä matka että poimittiin Tuktuk jonosta ja sillä perille.

Syömään mentiin siihen läheisen katuruokakujan alkupäähän Mamas paikkaan jossa oli konstailematonta katuruokaa ja meininki sen mukaista. Meteli kova ja tunnelma katossa. Eevan kala oli vähän mautonta mutta mun kana-annokset törkeen hyviä! Katuruoka kyllä rules täällä. Ei ollu liian kallista ja paikka oli koko ajan ku nuijalla lyöty täyteen. Ja laskukin tuli nopsasti kun porukkaa oli kokko ajan jonossa pöytiin.

Sitten terassille tätä kirjoittelemaan ja punaviiniä siemailemaan...