Aamu valkeni tihkusateisena. Eli aamupalapöydässä juonittiin kuvioita siihen malliin että aina sadekuuron sattuessa joko kahville/viinille tai sitten lähimpään museoon. Eli suhteellisen rennolla otteella mennään taas. Lomasta nauttien.
Kun lähdettiin rahjustamaan kaupungille oli juuri sopivasti taukoa sateessa, ja niinpä käveltiin melkein keskustaan asti ennenkuin tuli ensimmäiset pisarat! Juuri sopivasti kohdalla oli joku hillitön monttu jonka pohjalle meni portaat. Joku siellä oli, ainakin hirveenkokoiset pariovet raollaan.
Sieltähän löytyi ulkoapäin vaatimaton mutta sisältä perinteisen kaunis katolinen kirkko, snt V. Istuttiin pahin kuuro siellä ihastelemassa ja jatkettiin matkaa kohti keskustaa...
 nt |
| Ulkoa vaatimaton, sisältä hieno |
Seuraavaksi suunnattiin kohti Palazzo Veneziaa. Olihan kioski! Siellä melkein loputtomia saleja ja taideaarteita kierrellessä ja ihmetellessä tuli kummasti mieleen ajatus, että on taidettu syntyä väärään säätyyn ja väärälle aikakaudelle!
Tanssiaissalin takkaan olis mahtunut keskiverto suomalaiskylän juhannuskokko melkoisen vaivattomasti palamaan ja muutaman sadan hengen bileet olis ollu melko helppo järjestää ilman että olis koko residenssiä tarvinnut sotkea, länsisiipi olis riittäny...
 |
| Mä haluun lattian |
 |
| Kelpais toi kattokin |
 |
| Tanssiaissali oven suusta katsottuna |
 |
| Tanssiaissalin katto, korkealla... |
 |
| Isomman sisäpihan suihkulähde |
|
 |
| Tää kaikki vois olla mun! |
 |
| Toisaalta, kauhee huoltaminen tollasessa |
 |
| Palmuja, ei ihan äsken istutettuja |
 |
| Promille taidetarjonnasta |
 |
| Näitä kattoja vaan ihasteli, niska kipee... |
 |
| Tyylikäs liikkumaväline yhdelle! |
 |
| Henkilökohtainen portaikko, palvelijat muuaalla |
 |
| Tää oli siis se toinen sisäpiha... |
Seuraavaksi oli meininki mennä poikkeemaan Pietarinkirkossa ja kauppahallissa siinä vieressä. Mutta matkalla ripsotteli senverran vettä että pariinkin otteeseen istuttiin ja juotiin virallinen annos punaviiniä sun muuta ja ehkä vähän syötiinkin. Mutta eihän meillä ole aikatauluja!
Mikä sitten Pietarinkirkolla huomattiin. Jono mestoille kiersi melkein koko aukion, eli oli arviolta puolitoista km pitkä! Note to ourselves: ens kerralla kun sinne meinaa mennä niin ollaan sit heti aamumessun aikaan liikenteessä ennenkuin kaikki junttituristit herää!
Jotenkin jätettiin se sit väliin, poikettiin kahvilla kulmilla ja lähdettiin kohti kauppahallia mikä myös antoi tyhjän arvan. Sulkeutuu nimittäin 13.30 minkä autuaasti olimme unohtaneet... Sitä harmituksen määrää ei edes alkava sade voinut kovasti lisätä...
 |
| Syksy saapuu pikkuhiljaa Roomaan |
 |
| Karvainen pettymys, ei tryffeleitä tänään... |
Hypättiin sit metroon ja polkaistiin Brberinille. Luovittiin pikkukujia sateessa (juuei nyt poikettu viinillä) Trevin suihkulähteen kautta Palazzo Doria Pamphiliin tutustumaan. Oli sit samankaltainen elämys kuin se aamupäiväinen toinen palatsi. Kauneuskulttuuriähky uhkaavasti lähestyi mutta saimme sen ehkäistyä lisäämällä kiertonopeutta ja sopimalla että katsastamme tarkemmin vain joka viidennenkymmenennen kuvan...
Tarvittii oikein hyvä englantilainen teehetki hommasta toipumiseen siellä palatsin alakerrassa.
 |
| Siis näitä kattoja |
 |
| Siellä bändi pelaa ja rahvas tanssii |
 |
| Oma privaatti kappeli, paavi melkein sukua |
 |
| Kauheesti teki mieli istuu mut ei kai noi mukavia oo |
 |
| Kattoa, vaan 100 m tällä kertaa... |
 |
| Teetä Englantilaiseen tapaan. |
Ja illalla etsimään ruokaa ja paikkaa missä voisi rauhassa nautiskella hyvästä juomasta ja Romeo Nr 2:sesta
nt
