Nauvon kautta Gullkronaan Rymättylä kiertäen

Maanantaina oli kello soimassa ajoissa, sillä oli unikeon päivä ja kun kerrankin  Naantalissa oltiin oikeaan aikaan, niin pitihän se virallinen unikeon mereen heitto käydä katsomassa. Etenkin kun nyt sen pystyi tekemään kun ei ollut sinilevää satamassa kuten edellisenä vuonna. Trumputtajat marssivat kulkueen kärjessä ja unikeko kannettiin sänkyineen tiiviisti peittoon kääriytyneenä, ettei liian aikaisin paljastuisi, kuka tänä vuonna on valittu. Plumpsis kuului ja Ahola-Transportin toimitusjohtaja nousi merestä pikku Myyn haastateltavaksi. Vettä satoi koko ajan ihan huolella...

Tehtiin tukeva aamiainen ja lähdettiin matkaan Rymättylää kiertäen Merimaskun sillan ali melkoisen kapeaa ja ahdasta väylää - koneella, koska tuuli oli melko nollassa. Syvyys, leveys ja  korkeus kuitenkin riittivät mainiosti. Aina välillä sade taukosi, mutta kun lähestyttiin suunniteltua yösatamaa Ajolanrantaa, alkoi sadekin uudelleen. Tämä kesä menee näköjään melko paljon veneen kajuutassa sadetta pitäen.

Ajolanranta oli meille uusi satamatuttavus. Vieraspaikkoja ei ollut pajon, mutta eihän tällä kelillä kukaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva missään liiku! Eli hyvin mahduttiin satamaan. Paikka oli melkoisen kaunis, jos nyt ei oteta tota jatkuvaa sadetta huomioon. Lisämausteensa yöhön toi vieressä ollut partiolaisten iso vene Tokka-Lokka, jossa oli ilmeisesti palohälyttimen patteri loppunut ja kajuutasta kuului muutaman sekunnin välein 120 Db voimalla piip! Ja ketäänhän ei saatu kiinni ennen aamua. Onneksi oli korvatulppia mukana.

Myös tiistai aukeni hieman sateisen oloisena, ja arvottiin, mennäänkö Verkaniin Korppooseen vai vanhaan tuttuun Nauvoon pesemään pyykkiä. Nauvo voitti. Alkumatkasta kokeiltiin edetä purjeilla, koska tuuli oli melko sopivasta suunnasta. Mutta kun olisi tarvinnut sitä tuulta! Tunti lilluttiin purjeet koristeena ja matka ei kahta mailia edistynyt. Eli purjeet alas ja kone käyntiin ja kohti Nauvoa. Sade loppui pari mailia ennen Nauvon satamaa. Kun saatiin köydet kiinni satamassa, alkoi jo aurinkokin  paistaa. Naantalin aurinko ei näyttäytynyt, mutta Nauvossa on ollut käytännössä aina aurinkoista, kun ollaan siellä poikettu viimeisen kolmen vuoden aikana.

Ilta meni ketterästi kaupassa käyden, Kemppaisen Antin kanssa kuppilassa maailmaa parantaen, hyvin syöden ja saunoen. Mitäs muuta sitä voi toivoa. Antti on vanhoja ystäviä moottoripyöräpuolelta ja on kotoisin Nauvosta ja pitää äitinsä vanhasta talosta huolta "kesämökkinään". Enemmän me ollaan Anttia Nauvossa nähty kuin viime vuosina pyöräkuvioissa. Mutta aina se on yhtä mukavaa.

Keskiviikkona lähinnä otettiin aurinkoa, pestiin pyykkiä, Juha heitteli fribeegolffia ja iltapäivästä käytiin katsastamassa Nagu Distillery. Distillery on tuotantolaitos aivan kirkon vieressä, toisella puolella tietä. Mukavan ja viihtyisän oloinen paikka. Ja se gini on siis todella hyvää!

Tuomas ja Sini Keskikorsu tulivat veneellään juuri sopivasti alkuillasta  kotisatamaansa, joten loppuilta menikin mukavasti heidän kanssaan sosiaalista kanssakäymistä harrastaen, grillaillen, saunoen ja muutenkin viihtyen. Hekin ovat vanhoja ystäviä pyöräpuolelta, joita näköjään nykyisin tapaa ennemminkin veneellä  Nauvon satamassa.

Torstaina herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja jatkettiin matkaa. Purjeet ylös melkein heti sataman suulla ja kohti Gullkronaa. Tuuli oli sopiva ja Stormälön lautatkin ohitettiin komeasti purjeilla ja ihan asiallisella vaudilla. Kunnes - tuuli alkoi kääntyä, ilma kylmeni, aurinko meni pilveen ja tuntui siltä, että meno loppuu just tähän...

Purjeet alas, kone käyntiin ja loput muutamat mailit Gullkronaan vasten aallokkoa moottorilla puskien. Purjeita laskiessa kävi vielä harmillinen episodi, Juhalta lipesi kädestä isopurjeen nostin joka rupesi villisti tuulessa tanssien kieppumaan veneen päällä, kolmen ja puolen metrin korkeudessa. Eeva ajoi ja Juha metsästi keksin kanssa nostinta keikkuvassa veneessä. Lopulta nostin osui hakaan sopivasti. HUOH! Nostin pelastettu, ei tarvinnut kiivetä mastoon. Ei enää tuollaista, oli ihan riittävän haastava rasti.

Mutta Gullkrona ei taaskaan pettänyt. Hieman laituriin kiinnittymisen jälkeen pilvet häipyivät ja aurinko alkoi paistaa. Ei mikään helle varsinaisesti ollut, mutta ihan loistava keli saunoa ja tehdä kaikkea sitä mitä saarella voi tehdä. Käytiin katsomassa luotsimuseokin, nimenomaan käytiin. Toista kilometriä kun oli kiivetty paikalle, selvisi, että avain olisi pitänyt ottaa mukaan satamakonttorista. No, ikkunoista näkyi melkein kaikki oleellinen. Ja tämän saaren luontohan on ihan ainutlaatuinen. 

Huomenna pitäis vissiin Högsåran suuntaan lähteä, lupailis aika rapsakkaa keliä ja mahdollisia ukkosrintaman ylilentoja. Mutta alkaa olla aika siirtyä kohti itää. Katsotaan aamulla.

 

Siellä vois olla vähän rivakampi yhteys kun täällä Gullkronassa. Näiden muutamien kuvien lataamiseen meni toista tuuntia!

Ja matka jatkuu, tauon jälkeen Naantaliin

Viikko takaperin jätettiin vene Raision marinaan odottamaan ja suunnattiin Antin "taksilla" Turkuun (kiitos Antille!) ja sieltä junabussilla kotiin Espooseen. Viikko meni maissa kärvistellen, kerättiin talven mustikat ja käytiin harrastamassa lähiturismia katsastamalla Håkansbölen kartano Vantaalla. Oli kohde, jota voi suositella kaikille jotka Hakunilan suunnalla liikkuvat. Kaunis historiallinen miljöö ja varsin hyvä kahvio siinä pehtoorin tuvassa. Hieman oli huonosti opastettu saapuminen mutta löysimme paikan kuitenkin.

Kartano ja sen puisto olivat todella komeita ja opaskirjasen kanssa kierrettiin puolitoista tuntia tutustuen suvun ja kartanon historiaan. Kakluunit joka huoneessa ja kohtuu hyvin saatu alkuperäistä 1800 - 1900 luvun taitteen kartanomiljöötä ennallistettua. Lisäbonuksena erikoisnäyttely kartanon suunnittelijan Armas Lindgrenin töistä ja historiasta.

 

Perjantaina Juha poikkesi lääkärissä ja sen jälkeen suunnattiin Flixbussilla Turkuun, josta taas Antin kyydillä Raisioon veneelle, edelleen kiitos Antille. Illalla vielä Joona ja Ida poikkesivat veneellä kahvilla ja näyttämässä perheväen uutta autoa. Oli oikein kiva nähdä jälkikasvuakin pitkän tauon jälkeen.

Lauantaina oli meininki siirtyä vain Naantaliin, kun Eeva ei oikein edes muistanut koska viimeeksi oli siellä käynyt. Lähdettiin satamasta varttia yli 11 ajatuksella poiketa pikaisesti septin tyhjennyksellä ja veden täytöllä ulommaisen laiturin kohdalla. Näin tehtiinkin, mutta ei kovin pikaisesti!

Kohtuu navakka tuuli tuli poikittain septilaituriin nähden, joka työnsi venettä pois laiturista. Parikymmentä minuuttia siinä painittiin, ennen kuin vene oli saatu laituriin kiinni. Septi tyhjäksi ja vesitankki täyteen ja kohti Naantalia.

Matkaahan ei ollut kovin paljoa, muutama hassu maili, ja kun tuuli tuli navakkana vastaan kapealla väylällä ei jaksettu alkaa kryssimään. Puskettiin siis koneella kohti kovaa vastatuulta melkoisen rauhallista vauhtia. Onneksi Juha huomasi ajoissa katsoa Ukkopekan sillan alituskorkeuden, 8,5 m! Meillähän masto nousee noin 14 m merenpinnasta, joten muutos suunnitelmiin ja kierto Luonnonmaan ympäri. Siellä on Särkän salmen silta, josta mahduttaisiin ali. Mailejahan siitä toki tuli 8 lisää, mutta päästiin oikeaan paikkaan. Olisimme voinet mennä Särkän salmea kohti vaikka purjeilla, mutta ei jaksettu alkaa jumppaamaan, koska tuulikin vaihteli melko navakasta navakkaan eikä aivan optimisuunnasta tullut. Sitäpaitsi takila otti sen verran hyvin tuulta, että koneella myötätuuliosuudella vauhti kiihtyi huimaan viiteen solmuun samoilla asetuksilla, joilla oli vastatuuleen puskettu vain 2,5 solmua aallokkoa vasten.

Eeva oli  soittanut Naantalin marinasta meille varauksen ja nuori mies tuli kumiveneellä vastaan ohjaamaan meitä oikealle paikalle. Juuri siihen paikkaan ei sitten päästykään, kun joku pikkupurkkari oli siihen laittanut isensä kiinni, vaikka laituripaikalla oli "varattu"-kartio edelleen juuri siinä kohtaa pystyssä. Onneksi tilaa oli ja saatiin vastakkaiselle puolelle vene kiinni. Ainoa haittapuoli uudessa paikassa oli varsin navakka tuuli ja orastava tihkusade, joka tuli suoraan veneen perän takaa! Eli mikään paikka ei ollut tihkulta suojassa, ja jos kajuutan luukkua hiemankin raotti ilmanvaihdon takia, tuli vesi suoraan tuulen mukana sisään.

Marinan sijainti on kyllä hyvä ja kaunis: vanhakaupunki ja keskiaikainen kirkko ovat ihan vieressä oikealla puolella suurin piirtein siinä, missä laituri loppuu, Kultaranta näkyy suoraan vastapäätä perän takana ja vasemmalla on Muumimaailma, jonka silta myös toimii vierassatamana. Ei käyty katsomassa onko kaikki muumit laaksossa.

Kirkko

Kultaranta

Muumimaailma, tuolla takana

Sen sijaan käytiin ihailemassa kirkkoa, kirkkopuistoa ja vanhaakaupunkia. Naantali on kyllä todella kaunis, varsinkin vanha kaupunki, Paljon vihreää ja uudetkin talot vanhankaupungin puolella ja laitamilla on rakennettu "vanhahtavan" tyylisiksi eivätkä  todellakaan riko maisemaa, vaan sopivat hyvin pittoreskiin kaupunkikuvaan. Jospa jossain muuallakin Suomessa osattaisiin rakentaa näin.

Ilta meni syöden, saunoen marinan hulppeissa saunatiloissa (lauteilta näkymä Kultarantaan) ja kuunnellen iltasoittoa kirkon kellotornista. Iltasoitto kirkon tornista kajahtaa joka ilta kello 20.00.

Kaupungilla kulkiessa ja nettiä selatessa huomattiin, että täällähän on unikeon juhlat tänä viikonloppuna, joten illalla rannan kuppiloissa oli varsin vilkasta ja elävää musiikkia oli tarjolla varmaan useammassakin paikassa. Ei kuitenkaan jaksettu lähteä sateeseen punnertamaan, vaan keskityttiin lepoon ja hyvään oloon veneellä.

Yö oli tuulinen. Aallot paukuttivat veneen perään, tuuli ujelsi takiloissa ja hakkasi köysiä mastoja vasten. Kohtuullisen hyvin kuitenkin nukutiin, kunnes herättiin  harmaaseen ja sateiseen aamuun.

Sunnuntaina käveltiin kaupalle suorittamaan pieniä hankintoja ja paluumatkalla kierrettiin kirkkopuiston kautta jossa torvibändi veteli Santanaa ja kaikkea muuta viihdemusiikkia ilmaiskonsertissa. Siinä, juuri alueelle tultuamme törmättiin tuttuihin, Liisaan ja Olliin, jotka olivat jo eilen käyneet etsimässä meidän veneen ja katsomassa oltaisiinko paikalla. Mutta juuri silloin oltiin oltu kävelyllä. No nyt ehdittiin näkemään! Tunnin verran istuttiin kahvilla ja syömässä reserviupseerikerhon munkkeja. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Heillä on ollut pienempi Helmsmann joskus aikoinaan ja rakkaus kaunislinjaiseen veneeseen on jäänyt niiltä ajoilta. 

Illalla suunniteltiin tulevaa, säätiedotuksia ja merikortteja selaten. Jos sitä huomenna jonnekiin Rymättylän länsipuolelle suuntaisi. Ehtisi sitten ajoissa Hankoon kun siellä pitäisi olla 3.8. ja siitä ei passaisi myöhästyä. Näin veneellä liikkuessa on hyvä pitää hieman "kelivaraa", ettei aina tarvitse lähteä todella huonoon keliin ihan pakosta jos on joku sovittu aikataulu tai tapaaminen tulossa.

Nauvon kautta Turkuun

Keskiviikkona todettiin sää sellaiseksi, että voisi vaikka purjeilla päästä Nauvoon. Siispä tuumasta toimeen: Matka edistyi melkoisen rauhallisissa tuulissa, mutta edistyi kuitenkin. Nauvosta oli varattu laituripaikka, joten ei ollut mitään kiirettä. Kolmen neljän solmun vauhtia edettiin paria reippaampaa pätkää lukuunottamatta, ja pari kertaa piti mailin verran koneella avittaa, kun väylä kapeni ja meni tuuli täysin vastaiseksi.

Loppusuoralla tuuli sitten heikkeni aika radikaalisti, ja kääntyi täysin vastaan, joten laskettiin purjeet ja ajettiin koneella perille. Tällä reissulla on onneksi saanut purjehtia ja koneella ajot on jääneet lähinnä satamasta lähtöihin ja satamaan tuloihin. Varsinaista konematkaa ei juuri sen Gullkronaan menon ohella ole tarvinnut tehdä.

Nauvossa  tankattiin kanikasta 10 litraa dieseliä veneen tankkiin, ja se tuli täyteen. Sen verran on siis tänä kesänä dieseliä palanut. Ajettuihin maileihin nähden kohtuu vähän siis. Ilta saunottiin ja notkuttiin veneellä. Ei oikein viitsinyt mitään ihmeellisempää tehdä.

Torstaina taukoiltiin Nauvossa pyykkiä pesten ja kaupassa käyden. Löytyi myös Nagu Giniä, tammitynnyrissä kypsytettynä. On oikein maistuvaista. Juha heitteli muovinpaloja siellä paikallisella pienellä Frisbeegolf-radalla ettei ihan paikoilleen jämähtäisi.

Perjantaina herättiin aikaisin ja laitettiin vene kuntoon Turkuun lähtöä varten. Käytiin septi tyhjentämässä, mutta jotain vikaa siinä systeemissä, tai tyhjentäjässä oli kun huomattiin parin mailin päästä, että ei se juuri ollut tyhjentynyt.

Tästä välittämättä purjeet ylös heti sataman suulla ja hyvin rauhallista vauhtia Airiston yli Turkua kohti. Tuuli hieman hiipuli välillä ja vauhti tippui jopa alle kahden solmun, mutta eteenpäin mentiin kuitenkin kohti tavoitetta. Juuri ennen Ruissaloa otettiin melkein kilpailu yhden kevytveneen kanssa - ja melkein voitettiin.

Hieman ennen Ruissalon Marinaa laskettiin purjeet ja ajettiin niiden laituriin septin tyhjennykselle. Tämäkään laite ei oikein meinannut imeä, kunnes nuorimies huoltoasemalta tuli kertomaan, että kantsii vetää se 10 metriä letkua mahdollisimman loiville mutkille pitkin pihaa, niin sit saattaa toimia. Ja näin kävi, septi tyhjeni!

Loppu puolitoista mailia ajettiin koneella. Juuri kun saatiin näkyviin Ruissalon telakka, jonne siis olimme varanneet laituripaikan, alkoi tuuli hieman nousta. Ja kas, juuri siitä suunnasta mistä ei pitänyt tuulla. Ja tietenkin poikki laiturin, eli poijun saalistaminen ja laituriin kiinnittyminen ei todellakaan helpottunut. Kiinni saatiin kutenkin ja kun puoli tuntia oli jumpattu kiinnitysköysien, ancaroliinan ja springiköyden kanssa, oli vene melkein oikealla paikallaan, melkein suorassa ja melkein sopivalla etäisyydellä laiturista.

Tää satama on runsaasti halvenpi kuin se Aurajoessa Förin vieressä oleva, mutta ei tää mikään helmi ole. Klassikkoveneitä on kyllä laituri puolillaan, mutta ainakin nää meille tarjotut varauspaikat on toodella auki tuulille ja Silja ja Viking puhaltaa ohi jokusen kerran päivässä, samoin lukemattomat saaristolautat ja paikalliset risteilyalukset rahtilaivoista puhumattakaan.

Kummityttö Iris perheineen tuli moikkaamaan satamaan. Syötiin siedettävät pizzat varsin ruuhkaisessa rantapizzeriassa ja ihasteltiin klassikkoveneitä, joita täällä telakalla on jo toista sataa vuotta veistelty. Tuliaisiksi toivat pussin perunoita jotka alkoikin jo olla vähissä.

Nyt saattaa retkeilyyn tulla pieni tauko, sillä huomenna on luvattu tosi surkeaa keliä (miksi juuri aina meille Turussa?) ja sunnuntaina pitäisi siirtää vene Raisioon josta luvattiin viikon säilytyspaikka. Sunnuntaina tarttis illalla palailla hetkeksi normaalielämään ja matka jatkukoon runsaan viikon päästä lauantaina Raisiosta.

Pullein purjein Högsåraan ja moottorillaGullkronaan!

Maanantai aamu oli melko aurinkoinen ja tuulta oli luvattu sopivasti ja sopivasta suunnasta. Lähdettiin siis satamasta melko aikaisin ja purjeet nostettiin melkein heti kun sataman portista päästiin. Tuulta oli luvattu siihen malliin, että isopurjeeseen tehtiin ensimmäinen reivi ja genuaa avattiin vain hieman. Mutta meno maistui!

Hankoniemi kierrettiin purjeilla tasaista neljän solmun vauhtia ja tuntui hyvältä! Tuuli ei kuitenkaan ollut ihan siitä optimisuunnasta mistä säätiedotus lupaili, mutta pari kertaa kun minuutin verran koneella auttoi pahimmissa vastatuulikapeikoissa, päästiin Hiittisten suoralle jossa loikotettiin menemään reipasta viittä solmua, niillä pienillä purjeilla.

Muutama maili ennen Kanäsiä tuntui, että tuuli hieman huilaisi ja Eeva ehdotti, että jätetään se ykkösreivi isoon ja avataan vähän lisää genuaa. Avattiin genua kokonaan ja johan alkoi tapahtua! Tuulen alapuoliset partaat tuli pestyä huolella kun soiteltiin laitaisessa seitsemää ja puolta solmua kohti Kasnäsiä. Oli tekemisen meininkiä ja pinnasta sai pitää kiinni ihan huolella, että saatiin kurssi pidettyä! Mee like!

Kasnäsin kohdalla tuuli kääntyi melkein vastaiseksi, ja laskettiin purjeet vaikka kyllä niillä olisi kryssien vielä eteenpäin päästy. Mutta matkaa oli enää hieman toista mailia, niin jatkettiin viimeinen parikymmentä minuuttia koneella. Kun Rumpan Renin laituriin kiinnityttiin oikein ystävällisen laituripojan avustuksella, piti hetken tasoittaa vielä hengitystä ennen kuin pystyi laittamaan veneen satamakuntoon. Oli kivaa, tätä lisää!

Rumpan Bar on kovasti uusiutunut sitten takavuosien rai rai meininkien, Nykyisin siinä on oikein hyvä viettää yö parkissa. Kauniita veneitä, kaunis paikka ja ystävällinen palvelu kaikin tavoin. Syötiin ja suihkuteltiin ja mentiin ajoissa nukkumaan, huomenna tiedossa lyhyt siirtymä Gullkronaan.

Tiistaina herättiin taas ajoissa, ja tuskailtiin säätiedoitusta merelle. Varsin hengetöntä tuulta luvattiin ensin pohjoisesta ja sitten luoteesta. Siirtymä Gullkronaan Högsårasta menee ensin pohjoiseen ja sitten luoteeseen...

Laitettiin peltipurje käyntiin ja ajeltiin Kejsarhamnin satamaan tyhjäämään septi ja siitä jatkettiin väylälle, rauhallisessa vastatuulessa. Aurinko alkoi kuumottaa täydeltä terältä ja eikä tuulikaan yhtään virinnyt, saati kääntynyt luvatusta suunnasta suosiollisemmaksi. Niinpä vähennettiin vaatetusta, laitettiin Simo-pilotti ohjaamaan ja keskityttiin viihtymiseen. Muutama sankari näytti kokeilevan purjeilla, mutta edistymistä ei varsin tapahtunut. Muutamalta vastaantulijalta kyseltiin, että kuinka kulkee. Vastaukseksi tuli yleensä; ei nollatuulissa myötäiseen paljoo vauhtia saa!

Vähän ennen Gullkronaa tuuli virisi sen verran, etä olisi purjeilla voinut koittaa, mutta ei viimeisella kahdelle mailille alettu jumppaamaan. Konepäiväksi meni siis tämä.

Gulllkrona on edelleen yksi saaristomeren helmistä. Kaunis kuin karamelli, ja täällä pyritään vaalimaan saariston herkkää biotooppia että tulevat sukupolvetkin pääsisi nauttimaan saariston ihanuuksista. Poiju löytyi kolmoslaiturista, jossa oli ennestään pari purkkaria ja muutama moottorivene. Ja isoimman veneen poijussa keskellä laiturin kärkeä pikku busteri parkissa viemässä kahden tai kolmen purjeveneen paikan. 

Rantautumisessa oli vähän haasteita kun tuo meidän poijuhaka otti vähän osumaa Hangon sataman tuulissa ja on senverran solmussa, ettei meinaa oikein pysyä poijussa jos ei ole liina kiereällä koko aikaa. Onneksi ohi ajanut avoveneilijä huomasi tilanteen ja kävi viemässä haan poijuun ennen kuin oltiin ihan poikittan laiturissa tuulen painaessa. 

Kiinnityttiin, käytiin maksamassa satamamaksu ja navigaatiojuomilla satamakonttorissa ja alettiin asettua taloksi. Eli auttelemaan muita laituriin tulevia purkkareita. Pikkuhiljaa laituriin kiinnitetty pikku Busteri ympäröityi suurempaa syväystä tarvitsevilla purjeveneillä.

Muutama tunti myöhemmin se edelleen paikoillaan nököttävä pikkubusteri näytti vähän orvolta yli 40 jalkaisiten jahtien välissä. Ei todellakaan mitään bustereita vastaan, mutta toivoisi veneilijältä harkintakykyä, että ei kiinnittäisi sitä isoa syväystä vaativien veneiden laituriin, kun pikkuveneille sopivia paikkoja oli tarjolla vaikka kuinka. Myöhemmin, kun busterin kippari perheineen tuli paikalle, oli etenkin rouvan ilme aika uskomattoman oloinen! "Herraisä, onk noi isoi veneit olemassaka?" 

busteri paikallaan...

Sitten vaan saunottiin ja syötiin hyvin, ja juteltiin muiden veneilijöiden kanssa. Tähän pikkulaituriin mahtuu selvästi 14 noin 31-42 jalkaista purjevenettä oikein mainiosti. Bustereille on omat poijut ja kiinnitykset tuossa lahukan toisella rannalla, ei yhtään kauempana satamakonttorista ja ravintolasta.

Eeva käpötteli kuvailemasa saarta sillä aikaa kun Juha lämmitteli grilliä sopivaksi pihveille, kuvia ohessa.

Huomisen kelit selvinnee viimeistään aamulla. Säätiedotuksiin ei ihan aina voi varauksettomasti luottaa. Joko taukoillaan täällä, tai mennään Nauvoon pyykkiä pesemään, huomenna sen näkee ...

Senverran on huono nettiyhteys tällä saarela, että puoliakaan halutuista kuvista ei saanut siirrettyä, mutta koitetaan kestää.