Kotona taas

Aamulla pitikin sitten nousta varsin aikaisin, lento lähti 6.35 ja kentällä piti olla viiden paikkeilla joten 4:10 kello soimassa ja taksi hotellin ovella varttia vaille 5. Ei sinne kentälle liikaa aikaa jäänyt turvatarkastuksineen kaikkineen, vartin verran ehti kahvia juoda ja bussiin konetta kohti.

Tää Ryanairin varaussysteemi on oikeesti aika jännä! Kun maksaa kympin extraa / jakkara niin pääsee etuoikeutettujen joukkoon ja suoraan ennen muita koneeseen varatulle paikalleen. Nyt se etenkin korostui kun mentiin bussilla koneelle. Bussin etuosasta oli melkein neljännes erotettu lippusiimalla meille "priority" asiakkaille joita oli oikein neljä, loput 70 matkustajaa tönötti kuin sillit suolassa siellä peräpäässä ja katselivat huurtuvan lasin läpi kun me kiivettiin koneeseen. Karjalauma rynni sitten perässä!

Luokkayhteiskunnassa on puolensa ja tohon vois vaikka tottua, etenkin jos se ei tota enempää maksais...

Suomen kevät näyttää harmaalta ja kylmältä, koneen ikkunasta katsottiin että osa järvistä on vielä jäässä ja vapussa pitäis jo olla menossa...

Pyykit koneeseen ja kassit hyllylle, seuraava keikka on tiedossa vasta touko- kesäkuun vaihteessa pyörällä Ruåtsiin FEMAn kevätkokoukseen poikien kanssa.

Tästä keikasta jäi käteen kivoja muistoja ja muutama uusi paikka sekä pari loistavaa hotellia ja ravintolaa. Ylipäätään piristävä miniloma ja taas jaksaa painaa sen kuukauden. Tässä vielä pari tummelmakuvaa

Venetsian kanavatunnelmia

Peschieran vallihautaa

Eeva kuvaa Sirmionen linnan tornissa

Sirmionen linnan vesiportti

Näkymä linnan tornista Sirmionen venesatamaan

Pikkuhiljaa kotia kohti

Tänään oli sit hassu päivä! Aamulla kuultiin hotellin emännältä miten ne taideteokset on syntyneet, ovat nääs hänen omia juttujaan. Joka kuvalla on oma tarinansa niinkuin asiaan kuuluu. Jätettiin jäähyväiset ja saatiin auto jopa ulos sieltä elämää ahtaammalta pihalta. On nimittäin hotelli jota voi suositella kaikille tutuille!

Ajeltiin kohti Gardan etelärantaa sillä sehän meiltä oli jäänyt selkeesti katsastamatta. Piti poiketa Sirnionen kaupungissa kun sitä on kehuttu ja se on paikkana aika eksoottinen, pitkän niemen kärjessä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat hovissa kuten taipumusta on...

Tie kulki Peschiera nimisen pienen kylän läpi ja siinä vaiheessa kun oli kaks kertaa menty keskiaikaisista porteista läpi ja ylitetty pari vallihautaa oli aika selvää että täällä pysähdytään! Oli komeita vallihautoja ja vanhoja paksuja maavalleja, pieniä kapeita kujia upeine vanhoine taloinenn ja 2000 vuotta vanhat roomalaiset perustukset! Parti tuntia heilahti oikein rattoisasti kylään tutustuttaessa ja todettiin yksimielisesti että joskus uusiks paremman ajan kanssa.

Sirmione oli myös ihan oma juttunsa, 100 m leveä muutaman kilometrin pituinen niemi jonka päässä oli vanha alkujaan roomalaisaikainen kylä. Ja linna! Se tosin oli vain 1200 luvulta mutta kelvatkoon nyt...

Kierreltiin linnaa ja kylää ja todettiin että tännekin tarttee tulla jossain vaiheessa uudelleen. Mutta kun sinne Bergamoon piti mennä että pääsee aamulla ennen sianpieraisua lentokentälle ja kotiin.

Ajettiin Bergamoon ja UNA-Hotel Bergamo löytyi helposti navin avulla. Tosin olis varmaan löytyny ilmankin, oltais vaan kysytty sitä sosialistisen realismin viimeisen jäänteen näköistä kolossia. Aika korni laitos oli. Mutta yhden yönhän nyt viettää vaikka aidanseipäänä!

Vietiin auto vuokraamoon takaisin ja täti ihmetteli kauheesti kuin me se jo nyt palautettiin vaikka vuokra-aikaa olis ollu aamuun asti. Me sille ystävällisesti kerrottiin, että näin me säästetään arvokasta aamu-uniaikaa kolme varttia ja lisäks voi ottaa olutta tai viiniä ihan tuelta kun ei tartte huolehtia ajamisesta...

Oli nimittäin hotellissa respan setä kertonut että Bergamossa on vanha kaupunkikin. Sinne siis, sukkulabussilla autovuokraamosta lentokentälle ja sieltä toisella samanmoisella keskustaan, kilsa kävelyä ja hammasratasjunalla tolkuttoman jyrkkää mäkeä ylös vanhaan kaupunkiin! Täytyy myöntää, että nyt oli eka kerta keikalla kun syletti oikein todella: oli ajateltu että mennään kevyillä kamoilla eli ilman Eevan järkkärikameraa. Ja mun kännykästähän loppus akku just siihen paikkaan joten yhdestä keikan upeimmasta paikasta ei sit ole kuvan kuvaa!

Taas yks syy tulla uudelleen! Tallailtiin pitkin vuorenhuippua ja nautittiin hienosta kaupungista. Poikettiin syömässä pienessä Da Franco ravintolassa valtaisan hyvää paikallista herkkua ja todettiin taas että ajan kanssa uusiks. Ja taksilla hotellille sillä aamulla pitäis olla tikkana menossa kentälle 04.45!