Aamulla pakkailtiin ja hyvästeltiin Marco ja Lorella joka oikeesti tirautti pari pientä hopeista kyyneltä ja toivoi että kait te vielä takaisin tulette. Ihan oikeasti me ehdittiin jo ystävystyä! Lohduttelin Juicen sanoin "jos ei koskaan lähde pois, ei voi palata"...
Lämpimät halit, osoitteiden ja puhelinnumeroiden vaihdot ja Pantanen turvoksiin kamaa sekä tien päälle.
Oli päätetty että kun matkaa ei ole kuin parisataa kilsaa itärannikolle niin ei mennä suoraa moottoritietä vaan kierrellään pienet vuoristotiet. Ratkaisu oli hyvä! Niin kaunista ja idyllistä maisemaa ja kivoja pysähdyspaikkoja kunnes saavuttiin sinne alueelle jossa pari vuotta sitten maanjäristys oli tuhonnut muutaman kylän.
Se oli aikamoinen palautus maanpinnalle niiden idyllien jälkeen. Romahtaneita taloja ja kirkkoja, koko kylä kivikasana ja kylän laidalla parakkikylä jossa ihmiset konteissa asuen koittivat rakentaa elämäänsä uudelleen. Veti aika hiljaiseksi. Monen sukupolven vaalimat talot ja piharakennukset kivikasoina ja elämän vaan pitäisi jatkua. Konkretisoitui se elämän hauraus aika karusti.
 |
| Munnojen ja marjalaatikoiden kuljetin |
 |
| Idyllinen taukopaikka, tosin suurin osa taloista halki... |
 |
| Apenniineja |
 |
| Apenniineja |
 |
| Maanjäristyksen jälkiä |
 |
| Huomattavan raunioitunut kylä |
Vihdoin saavuttiin Adrianmeren rannalle San Benedetto del Trontoon ja löydettiin B&B paikka joka oli varattu. Kyllä siitä meri näkyi kun sopivasti ikkunasta kurkotteli... Asetuttiin taloksi, poikettiin hakemassa tupakkakaupasta parkkitiketit ja Balmoralin dominicalainen sikari ja mentiin rannalle...
 |
| Se on siellä kun osaa katsoa! |
Loppuilta menikin sitten rantabulevardia edestakaisin kävelen, eri terasseilla istuen ja hyvin syöden. On tää senverran turistipaikka että Umbrian maaseudun verkkaisen elämänmenon jälkeen tää tuntuu lähinnä kiireiseltä turistihelvetiltä vaikka kaunistahan täälläkin on.
Illanmittaan ripsutteli muutamia vesikuuroja jotka saivat juuri sopivasti hakeutumaan aina lähimmän terassin suojiin. Viimeisellä niistä Eeva teki klassisen källin ja tilasi pienen oluen mulle. Olihan se aika söpö, mutta siinä vaiheessa iltaa tuonkokoinen juoma uppoaa jo suoraan kieleen ja varsinaisesti juotavaa siinä ei ole, Tilasin seuraavan varmuuden vuoksi ihan itse.
 |
| Turistipaikka |
 |
| Vetää pilveen ja uhkaa sateella |
 |
| Mutta ei luovuteta, punaviiniä ja Adrianmeri |
 |
| Turisti |
 |
| Ilta laskeutuu |
 |
| Osa siitä 10 km:n rantabulevardista |
 |
| Peukalon kokoinen olut, tyrmistys suuri |
Ajoissa kämpille, huomenna olis tätä rannikkoa alaspäin ja maisemaodotukset korkealla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti