Melkein konepäivä Porkkalaan

Aamulla oli niin rasvatyyni keli että puskettiin koneella ensimmäinen puolitoista tuntia kun tuuli oli täysin poissa. Tultiin se ahdaas Barösundin väylä iha itseksemme ja ihailtiin heräilevää saaristoluontoa. On tää vähän silleen filosofista touhua aina välillä. Mutta sielu lepää...

Siinä vähän ennen Porkkalan selkää alkoi vihdoin tuulla ja nostettiin purjeet ja vauhtihan ei juuri muuttunut siitä kolmesta ja puolesta solmusta mitä tuolla vanhalla rouvalla kehtaa koneen kanssa marssivauhtina pitää. Mutta se suloinen hiljaisuus ja rauha kun purjeilla mennään.

Porkkalan selkä kun kävi aukeamaan niin vauhti nousi jo lähelle viittä solmua ja alkoi ola oikeesti kivaa. Navigointikin alkaa olla jo silleen hallussa, että ei ole kokoaika pientä jännäkakkaa housuissa että mikäs lahti tai niemennokka tuossa edessä siintää. Monet moottoriveneilijät kyllä jaksaa ihmetyttää, ilmeisesti osa on ostanut tänä keväänä uuden veneen, mutta laivurikurssit on jääny käymättä. Tänään yksi porhaltaja ajoi meidän ohitse ehkä 5-6 metrin päästä, vaikka meillä purjeet päällä. Vene jätti mittavat aallot. Marlene-raukka huojui kyljeltä toiselle ihan huolella. Onneksi ei mitään mennyt rikki eikä sisällä tavarat lennelleet pitkin seiniä.

Porkkalan selän jälkeen alkoi taas tuuli tyyntyä melkoisen nolliin ja niinpä sitten laskettiin purjeet ja ajettiin koneella loput puolitoista mailia Porkkalan vierasvenelaituriin, missä oli taas perinteinen säätö että missä niitä varattuja/vapaita paikkoja olikaan. Osa paikoista oli laputettu varatuiksi, mutta esim. meidän soittamaa ja meille luvattua varausta ei sitten löytynytkään mistään kirjoista. Paikka kuitenkin löytyi ja päästiin laituriin.

Nautittiin elämästä, syötiin ja juotiin hyvin ja sattui vielä Lehtisen Kari ja Hannikin poikkeemman Harrikalla pizzalla, joten oli vielä oikein kivaa seuraakin näiden veneilijöiden lisäksi. Se kyllä täytyy myöntää että nopeammin noissa pyöräpiireissä tutustuu porukoihin kuin näissä venepiireissä. Mutta periaatteessa sama meininki näidenkin kanssa on.

Huomenna katsotaan joko tullaan kotirantaan vai vieläkö otettan päivän jatkot jossain.

Porkkalasta Bergelän kautta Barösundiin

Eilen ei voitu laittaa mitään päivityksiä, koska nettiä ei ollut käytössä, puhelimet toimi juuri nippanappa.

Aamulla lähdettiin tuuppaamaan koneella Porkkalasta ja heti alkuunsa törmättiin laturaivoon... Papparainen tuli vastaan tocella kapeassa väylän kohdassa ja kiljui meille että kivahan se on keskellä väylää ajaa. Tilaa oli kyllä kummallakin ja me oltiin ihan oikeassa reunassa vajaa 40 metristä väylää. En tiedä oliko papalla piipun purut mahassa vai mikä ahdisti, mutta toivotettiin vaan hyvää päivänjatkoa ja jatkettiin matkaa.

Porkkalanniemi kierrettiin koneella kun oli melkoisen heikot tuulet ja nekin pääsääntöisesti vastaan, mutta rajavartioaseman kohdalla vedettiin kankaat tankoon ja sitten alkoi hauskuus! Tuuli tuli juuri sopivasti Porkkalanselän yli ja vedeltiin toista tuntia yli viittä solmua vesi kokassa kohisten, ja suut leveässä virneessä! Nyt oli kivaa!

Tavoitteena oli venekerhon oma leirisaari Bergelä ja sinne pääsi melkein suoraan "puutarhaväylää" pitkin ja purjeilla! Ihan loppuvaiheissa laskettiin purjeet ja huitaistiin saarisatamaan koneella. Laiturilla oli kerhotoveri vastassa ja hyvä niin, sillä tuuli oli juuri sopivasti sellainen, että poijuun ja laituriin kiinnittyminen oli pätkää haastavampi. Seivittiin kuitenkin hengissä, ja venekin ehjänä!

Ilta meni hyvin grillatessa, venekerhon jäseniin tutustuttaessa ja saunoessa. Bergelä on todella kaunis paikka ja kun sinne on pääsy vain kerhon jäsenillä, siellä on melkein aina tilaa ja tuttuja ja ei vielä niin tuttuja saari täynnä. Kiva oli paikkaan tutustua ja takaisin tullaan aivan varmasti!

Aamulla päästiin liikenteeseen puoli yhdentoista aikoihin. En edes muista koska olisin vetäissyt lähes 11 tunnin yöunet, mutta ilmeisesti tervehenkinen merielämä osaa väsyttää ja onhan nyt loma ja lupa nukkua...

Suunnitelmat muuttu tunnetusti hovissa ja suunniteltu Jussarö vaihtui Barösundiin. Jussaröhön olisi ollut sen verran pitkä matka, että oltaisiin oltu perillä vasta varsin myöhään ja kun sieltä soitettaessa ei saanut varata laituripaikkaa, niin päätettiin siirtää visiitti tulevaisuuteen. Ei olis kovin kiva illalla seitsemän- kahdeksaan paikkeilla pyöriä täydessä marinassa jossa ei ole tilaa ja lähin asiallinen yöpaikka olisi parin tunnin matkan päässää. Bergelässä porukat olivat saunan lauteilla kertoilleet, että jos osuu paikalle 12 - 14 aikaan saa todennäköisesti paikan mutta illalla normaalisti koko satama on täynnä.

Ei Barösundkaan huono vaihtoehto ole, puolivälissä Jussarötä. Reitti meni varsin tiukasti vastaiseen, mutta onneks Marlene-rouva nousee hyvin tuuleen ja suurin osa keikasta päästiin ajamaan purjeilla! Siinä ihan loppupätkällä kun on todella kapeaa ja oli ihan täysin vastainen, mentiin koneella.

Se mitä ajateltiin Barösundiksi, missä oltiin useinkin moottoripyörillä käyty kahvilla, olikin ihan pienille kaukaloille tarkoitettu pikkulaituri, mutta salmen toisella rannalla oli Orslandet marina jossa juuri oli sopivasti poijupaikka vapaana.



Varsin navakassa sivutuulessa pienen sähellyksen jälkeen päästiin laituriin kiinni ja Eeva kävi varaamassa yön meille. Paikka on ihan loistava! Kauppa, polttoainepumput laiturilla, kioski-kahvila ja loistava ravintola kauniilla maisemalla, saunakin olisi tarjolla. Pööpöiltiin iltapäivä laiturilla ja veneessä ja jeesattiin paria tuulessa rantautuvaa tai lähtevää venettä. Nautittiin olostamme ja poltettiin nahkamme.

Illalla mentiin syömää ravintola Skolaan jossa eväät oli ihan mahtavan hyvät ja viinitkin paikallaan. Lomalta tuntuu, tähän vois oikeestaan alkaa tottumaan!

Purjeilla Porkkalaan

Aamulla pakattiin vene ja lähdettiin satamasta siinä puoli yhdentoista paikkeilla. Purjeet nostettiin melkein heti kun aallonmurtajasta ulos päästiin ja nautinnollista hiljaisuutta kuunneltiin. Vauhti ei ihan puimannut kun oli maatuulta ja alkuun manner ja saaret hieman blokkasi, mutta sellaista kolmea solmua edistyttiin Pentalan kohdalle asti. Siinä sitten saatiin hetkellinen kunnon takatuuli ja pohjoisen kautta saarta kierrettäessä vedettiin purjeet "virsikirjalla" parhaimmillaan viittä ja puolta solmua.

Stora Herrön jälkeen juuri kun oltiin menossa kohti isoa väylää iski sitten ihan täydellinen pläkö ja oli pakko pistää peltipurje naksuttamaan mailin ajaksi että päästiin Systrarnan loiston ohi avoimelle väylälle ja saatiin tuulesta kiinni. Se tosin oli "hieman" vastainen joten pari tuntia tiukkaa kryssimistä ja kun piti siinä vastaisessa sovittautua Porkkalan ahtaaseen väylään laskettiin purjeet ja paukutettiin viimeiset pari mailia moottorilla. Tuulikin oli ihan täysin vastainen.

Porkkala Marinesta saatiin kuin saatiinkin venepaikka ja sitten pizzalle ja oluselle rantaravintolaan! Keli oli koko päivän ihan loistava ja ainakin mulla peilistä katsoen on naama saanu väriä siihen malliin että muistuttaa erakkorapua, keitettyä sellaista.

Ilta meni kivasti kalojen polskimista kuunnellen, punaviiniä litkien ja kauniista auringonpaisteesta ja laskusta nauttien. Vois kai tähän tottua. Oli niin kivaa ettei kauheeesti kuviakaan ehtiny otta! Mutta tuleehan näitä päiviä...

Normaalista poikkeava loman alku!

Yleensä kun meidän perhe lomailee, se alkaa pakkaamisella ja  isolla suunnittelulla mitä missäkin tehdään ja sitten loppupeleissä vaan mennään ajopuina pitkin poikin pallon pintaa. Tällä kertaa oli ihan toisin!

Koska tilanne on mikä on ja Italiaan ei ole vieläkään kovin turvallista saati sitten helppoa matkustaa otettiin käyttöön varasuunnitelma: Tallinnassa on vielä muutama paikka mitä ei ole nähty ja kun on se purjevene, niin rannikko myös haltuun.

Lauantaina Megastar kuljetti meidät Tallinnan D-terminaaliin mistä sitten rankkasateessa taivallettiin Tallink Spa hotellille josta oli ihan tarkoituksella otettu delux-huone. Vähän tollasta hemmottelua alkuun... Soitettiin kaverille, että josko illalla nähtäisiin ja sovittiin että nähdään. Samalla hän tärpitti yhden Tallinnan paremman oluthuoneen, josssa oli runsaasti pienpanimotuotteita hanassa. Paikan nimi oli Uba ja Humal ja sinne lampsittiin muutama sata metriä yllättäen ala-aulasta löytyneiden tuttujen kanssa. Ja oli kyllä hyvä paikka. Meni huoneen odotusaika kuin siivillä!

20 hanaa paikallisia

Huone saatiin ja olihan se ihan asiallinen, iso ja tilava. Respan neiti muistutti viel,ä että kun meillä on se Delux niin avainkortilla pääsee vitoskerroksen loungeen juomaan kuohujuomaa ja syömään pikkupurtavaa aina kun siltä tuntuu, tietenkin aukioloaikojen puitteissa... Pakkohan se oli poiketa testaamassa, hyvää oli ja rauhallinen ilmapiiri.

Pyörittiin vanhassa kaupungissa ja erehdyksessä mentiin Troikkaan syömään mikä oli silleen pieni pettymys, että alkupalat oli ihan perinteisiä venäläisiä ja sinällään maistuvia muttei kovin kummoisia, pääruokana Eeva otti kanaa josta saattoi oikein hyvällä yrityksellä jotain kanamaista löytää, mutta muuten melkoisen pliisu ja huono esitys. Juhan Dorado oli juuri niin hyvää kuin Dorado voi olla mutta lisukksset olikin sitten sitä ja tätä, niin että ilman Ruskij Standardia ei välttämättä olisi ollut senkään vertaa suun mukaista. Tarjoilu ravintokassa oli vähän niin ja näin ja kun lähituntumaan  osui vielä varsin äänekkäästi humaltunut suomalaisseurue, jätettiin ravintola ja soiteltiin Petelle että pitikö siellä sikarilla käydä.

Oak Lounge

Nyt on hyvä!

Siirryttiin Oak Loungee, minä oikein hyvän sikarin ja maistuvan Ardbeckin viskin pariin. Pete tuli paikalle ja runsaan tunnin ajan paranneltiin maailmaa oikein hyväksi kunnes Petelle tuli pieni nälkä ja poikettiin kulmalla olevaan loistavaan tapaspaikkaan Wine Not? Oli niin hyvät tapakset että se korjasi jopa Troikan aiheuttaman pettymyksen! Ja hyvää portugalilaista viiniä palanpainikkeeksi.

Sanottiin Petelle hyvät yöt ja sovittiin että koitetaan huomenna poiketa paremmassa paikassa syömässä ja eikun hotellille vatsan viereen nukkumaan.

Aamulla aamiaisen jälkeen monoa toisen eteen ja kohti Kadriorgin palatsia. Se kun oli vielä näkemättä Tallinnan nähtävyyksistä. Oli se ihan sievä puistoineen kaikkineen mutta kun ollaan Euroopassa totuttu Shönbruneihin ja Casertoihin niin tollanen kaksikerroksinen alle 30 huoneinen palatsi vaikutti varsin pieneltä. Toki todella kaunis ja hieno.

Kadriorgissa oli myös tadenäyttely ja pieni museo joten kyllä siellä aika kivasti vierähti. Löysin sieltä ilmapuntarin jota ehdottelin Eevalle että josko ton mulle synttärilahjaksi veneelle ostaisit, mutta piti sitä vähän kruusattuna ja ei tyyliin sopivana. Yritin pelastaa tilannetta hieman mainitsemalla, että se on kyllä Fabergen teos mutta ei auttanut...

Koitettiin päästä kahville ja sikarille Luigetiigi Kathrinenthalin kauniille terassille, siihen linnan puiston viereen mutta kun kolme varttia oli odotettu jotta tarjoilija kiinnittäisi mitään huomiota tuli epäusko kehiin ja muistui mieleen vanhan sosialistisen realismin aikainen Budapestin Cafe Anna. Totesimme että pitäkää tunkkinne! Kävelimme vanhaan kaupunkiin...

Olde Hansahan ei siis petä koskaan. Lounastimme terassilla ja täytyy kyllä sanoa että taas oli korjaava kokemus! Ne maut ja se palvelun taso ja ystävällisyys ilman mitään päälleleimattua ylilyöntiä oli kuin samettia. Nautimme täysin siemauksin metsäsienikeittoa, talonpoikaissalaattia ja keittömestari Richardin Caccaroita sahramipuddingin kera.

Hunajaolut

Metsäsienikeitto ja talonpoikaissalaatti

Keittiömestari Richardin caccara sahramipuddingilla

Sitten olikin puhdistautumisen paikka ja loungen kautta kylpytakit ja ne huvittavat tossut jalkaan ja kylpylään. Vesissä lillumista pari tuntia, Eeva sanoi ettei niiden patsaiden vehkeitä saa käydä räpläämässä edes salaakun on lapsiperheitäkin paikalla ...
,
Mentiin illalliselle  Leibiin jota moni on kehunut ja me ja Pete yhdymme myös kehuihin. Ruoka oli taivaallista ja Eestin paras sommelier oli taikonut sellaiset viinisuositukset että huh huh! Maisema kaunis, palvelu ja seura hyvää. Voiko synttäri-illalliselta paljoa enempää toivoakaan?

Leib

Maanantaina sitten tultiin kotiinpäin ja Eeva valitti vähän väsymystä, joten varmuuden vuoksi tiistaille sovittua veneelle lähtöä piti ainakin vähän siirtää. Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Eeva jäi toipumaan, soitto Joonalle ja Idalle ja kas, puolen päivän paikkeilla köydet irti laiturista ja Pentalaan tutustumaan saaristolaismuseoon. Nelisen tuntia melkein pelkillä purjeilla ja oikein hyvä meininki.

Pentalan saaristomuseo

Jos Eevalla on huomenna virkeempi olo niin eiköhän me sitten päästä etenemään johonkin suuntaan tolla kaukalolla...