tiistai 17. heinäkuuta 2018

Siena ja sit Cortona korjaavana kokemuksena

Yöllä iski ihan jumalaisen hieno ukonilma päälle! Taivas oli pilvien päällä ihan valkoisenaan piiiiiiitkiä aikoja ja jytinä todella kunnollista. Sitten tuli oikein roima sade joka putsas terassinkin "väljällä vedellä"!

Aamu oli taas tutun lämmin ja aurinkoinen, aamupala terassilla ilman paitaa 30 asteen lämmössä mutta jotenkin ilma tuntui taas vähän raikkaammalta. Eli riivaamaan Pantasta kohti Sienaa jota oli kauniiksi kaupungiksi jokunenkin tuttu kehunut. Emme luota enää jokusiin tuttuihin...

Homma alkoi mennä käteen jo Sienaa (Toskanassa) lähestyttäessä. Paikalliset opasteet opastelivat parkkipaikoille suurinpiirtein naapurikyliin ja puolen tunnin epämääräisen kiertelyn jälkeen löytyi parkkipaikka itse kylän vierestä jossa oli jopa 6 paikkaa vapaana. Eli sinne siis, asfalttikentälle ilman varjoa Panda levolle ja itse loputtomilla rullaportailla kaupunkiin tutustumaan...

Kaupungin kauneudesta voi tietenkin olla montaakin mieltä, mutta noiden pienten Umbrialaisten paikkojen jälkeen meinasi iskeä samanlainen ahdistus kun aikoinaan Firenzezzä käydessä. Rakennukset ja kadut eivät ainakaan meidän silmiimme olleet mitenköön erikoisen syköhdyttäviä, lähinnä vähän tuhruisen oloisia.

Ja se jumalaton väkimäärä joka paikassa. Tuntui ettei oikein kunnolla päässyt minnekään liikkumaan. Juotiin oluet ja jääteet pienessä sivukujan kuppilassa ja mentiin katsomaan Piazza de Popoloa, suurinta tunnettua kekiaikaista aukiota. No jaa... Kattokaa itse ja verratkaa vaikka Assisiin tai Spoletoon.

Siena

Siena

Siena

Siena, Piazza del Popolo

Siena, Piazza del Popolo
Ajateltiin että käydään nyt edes katsomassa se kuuluisa tuomiokirkko. Alaovelle kun pyrittiin niin kerberos sanoi että hankkikaa liput lipputoimistosta. No missäs se sitten on? Tuomiokirkon aukiolla kuulemma. Eli portaat ylös aukiolle, kuva fasadista ja lipputoimistoa etsimään.

Tori oli täynnä väkeä kuin helluntaiepistola ja muutenkin oli aika maailmanlopun meininki lukemattomine kaupustelijoineen. Lipputoimisto löytyi, mutta sinne oli sadan metrin jono kolmessa linjassa, eikä näyttänyt juuri liikkuvan. Melkein yhtä pitkä jono näytti olevan itse tuomiokirkkoonkin. Pitäkööt tunkkinsa...

Takaovi ja rakennustyömaa

Portaat aukiolle

Fasadi

Siena näytti siis "parhaat" puolensa ja todettiin että meille riitti tää tungos. Mentiin pankkiautomatille nostamaan hynkkyä ja siellä tuli seuraava pettymys, satanen nostettiin mutta kaikkien kolmen laskutoimituksen jälkeen vain 80 € saatiin ulos... Alkaa riittää tätä kylää.

Parkkipaikalla oli sitten seuraava epävieraanvaraisuuden hetki kun automaatti ei suostunut lukemaan parkkilippua. Toisessa automaatissa sama juttu. Siellä kuitenkin konemainen signorina ilmoitti että lippu ei toimi, lukekaa lipun numerokoodi mikrofoniin. Tämän tehtyämme summa ilmestyi näyttöön ja rahat koneeseen syötettyämme kone sylkäisi uuden lipun.

Pantanen tulille ja sinne uloskäynnin suuntaan, jossa uusi lippu ei kelvannut koneelle. Muutama painallus hälytysnappiin ja puomi aukesi. Ei sovi meidän karmat näköjään isompiin Toskanalaisiin kaupunkeihin.

Päätimme hankkia korjaavan kokemuksen ja lähdettiin vanhaan tuttuun Cortonaan. Toskanaa sekin mutta enemmän Umbrialaisella ja Etruski twistillä. Onhan se ihan Umbrian rajallakin...

Parkkipaikka löytyi tutulta paikalta, ilmainen, ja kun oli liukuportaat noustu tuttu kaunis pieni ja vanha Etruskikaupunki otti syleilyynsä ilman vastaansanomisia. Sielu lepää! Täälläkin on ihmisiä melko paljon mutta jostain syystä ne kaikki tuntuivat mahtuvan jotenkin paremmin ja ilman turhaa ruuhkaa tähän pieneen helmeen.

Tuolla ylhäällä, Cortona

Ihan hyvä maisema täältä

Cortona

Cortona, ostoskatu

Cortona, ei ostoskatu

Cortona, raatihuoneen tori

Cortona

Pysähdyttiin pienelle piazzalle syömään pizzat ja juomaan jotain virkistävää ja katsottiin että täällä on jotain häppeningiä alkamassa kun suhteellisen komeaa lavarakennelmaa pystytettiin keskiaikaiselle torille ja kyllä! Cortona Mix viikko on aluillaan! Pienessä keskiaikaisessa kylässä juhlat avaa Little Steven uuden bändinsä kanssa ja koko viikon on ohjelmaa klassisesta ja keskiaikaisesta musiikista Nino Frassican (ylivääpeli Ceccini Isä Matteosta) ja bigbandin jazzvetoon.

Eeva kyseli että miks me ei olla synnytty tänne ja vastas itse "ku se on lottovoitto syntyä Suomeen". Teki mieli sanoo että kolme ja lisänumerokin on lottovoitto mutta ei se paljoo mieltä lämmitä... Cortona on senverran kaukana Fratta Todinasta ja konsertit sen verran myöhään illalla että en käynyt itseäni kiusaamassa lipunhintoja kysellen. Se Little Steven ja Nino Frassica olis kuyllä vähä poltellu...


Roudari asentaa trusseja

Pääkonsertit, muita sit muualla

Lavan katto nostoa vailla
 
Tohon tulee katsomo!

Käveltiin sit vielä hetki kylillä, käytiin katsomassa se vanhin osa kylää jonka talot on 1000-luvulta ja huomattiin että yks niistä olis saatavana viikkovuokralle. Otettiin yhteystiedot talteen...

Sit vielä hetki pööpöilyä pitkin kylää, vierailu taide/tupakkakaupassa josta mukaan tarttui kaunis akvarelli Cortonasta ja hyvä Partagas Gran Corona iltaa varten. Käytiin vielä terassilla fiilistelemässä ennen kotimatkaa.

Cortona

Cortona

Cortona, se tosi vanha osa. Vasen vuokrattavana

Cortona, vanhaa osaa

Cortona, tää olis vuokrattavana viikkoittain

Cortona
Cortona

Cortona

Cortona

Cortona

Rumemmissakin paikoissa on kahvia juotu!

Sitten taas Pantanen laukkaamaan lailla villin orhin läpi Toskanalaisten pikkukylien ja kaupan kautta kämpille suunnittelemaan mitä huomenna keksis. Eeva höpöttää jotain jostain julman kokoisista tippukiviluolista. Mitenhän niihin uskaltaa mennä noiden Thaimaan juttujen jälkeen! 😆

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti