Hyvää ruokaa ja melkein moottorikelkkailua Levin suunnilla

Eilen otettiin rennosti ja poikettiin vain kaupassa hakemassa elintarvikkeita aamupäivällä. Oikein hyvin on Kittilän K-market varusteltu! Kaikki se saatiin mitä elämään ja autuuteen tarvitaan, melkein koko loppukeikan ajaksi. Onni-koiran porkkanat alkaa nyt tosin käydä jo melko vähiin.

Puolilta päivin seisoi Jounin tilataksi pihassa johon alettiin pakkautua. Kittilästä otettiin vielä itse Jouni ja Minna kyytiin ja suhattiin kohti Äkäslompoloa, koska meininki oli käydä tarkastamassa Kaulasen Sampon Jänkä resortin ravintolatarjonta. Lounaalle emme olleet tehneet pöytävarausta, mutta tilaa seitsemälle löytyi hyvin -  maisemapöydästä! Se olikin paras paikka ravintolasalissa, koska siitä saattoi seurata kokkipoikien riemukasta puuhastelua kuumassa keittiössä.

Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut mutta kokemus oli todella positiivinen. Ei voi kuin antaa paikalle suuren suosituksen. Kannattaa poiketa, jos näillä kulmin liikkuu.

Pakattiin taas porukka autoon ja suunnattiin Lainion lumikylään ja sen erikoisuuteen, lumihotelliin. Olipas huikea paikka! Kierreltiin saleja ja käytäviä tunnin verran. Koko paikka on lumesta ja jäästä rakennettu, baaria myöten. Joka paikassa on lumesta veistettyjä uskomattoman upeita jääpatsaita ja reliefejä ja muita yksityiskohtia, todellista käsityötaidon näytettä. Tämäkin on kohde, jossa kannatta poiketa!

Palattiin mökille ja loppuilta menikin iloisesti lohta savustaen ja syöden. Saatettiin siinä sivussa soitella kitaraakin ja laulella.

Lauantaina aamulla Eeva ja Anita lähti Onnin kanssa jonnekin Levin huipun suuntaan fiilistelemään maisemilla. Sääkin oli ihan huikean upea. Pete ja Juha kaivoivat moottorikelkat tallista ajatuksenaan käydä tankkaamassa ja vähän fiilistelemässä, jos vaikka sunnuntaina lähtis rouvien kanssa poikkeamaan Kumputunturilla kelkoilla.

Tämä oli siis suunnitelma. Tiedä sitten miten nää meidän keikat aina jotenkin menee vähän siihen suuntaan. Pete ajoi Yamahaa, jonka piti olla juuri huollettu, mutta joku varoitusvalo paloi melkein heti pihasta lähtiessä, valo tosin sammui melkein heti ensimmäisen jarrutuksen jälkeen. Juhalla oli vanhempi 2-tahti Lynx, joka toimi alkuun kuin ihmisen ajatus. Kunnes...

Muutama kilometri oli ajettu kun avautui kiva suht tasainen suora, jossa olis voinut ihan antaa hanaakin, rajoitusten puitteissa tottakai, mutta Lynxikelkka päätti toisin. Meneminen loppui totalitääriseen propello stoppoon. Pete huomasi tilanteen peileistään ja kääntyi takaisin. Kelkka ei startannut, startti pyöritti kyllä, mutta ei vaan käynnistynyt. 

Otettiin pelti auki ja alettiin etsiä vikaa. Putsattiin tappokytkimen pohja, vaihdettiin sytyytystulpat ja lopputulos oli, että ei tule kipinää tulppiin. Kohta siihen tuli kolme muuta kelkkailijaa mukaan ihmettelemään ja kaikki yhteen tuumaan totesivat, että ei sinne kipinää tule vaikka miten koittaisi. Nykäistiin vetohihna pois ja lainattiin vierailta kelkkailijoilta hinausköysi ja miehissä käännettiin Lynx ympäri. Köydet kiinni ja Pete vetämään kelkkaa ja Juhaa jonnekin, mihin kelkan voi jättää huoltomiestä ja korjausta varten. 

Ajeltiin kohti Levin etelärinteiden parkkipaikkaa. Jätettiin sitten sinne kaksi kelkkaa, Peten Yamahakin alkoi nimittäin näyttää lämpenemisen merkkejä, kun oli hinattu sitä Lynxiä muutama kilometri ja polttoainekin alkoi käydä vähiin. Eli huoltomiehelle sekin kyytiin. Elämäänsä pettyneinä nämä herrasmiehet menivät sitten Sivakkaan kypäräolusille ja soittelemaan Anitaa hakemaan pois kuleksimasta. Meinasi olla siinä aurinkoisella terassilla jo ihan lämmintä kevätsäässä!

Vaihdettiin kuteet hieman kevyempiin ja käytiin kävellen Sammun tuvalla katselemassa kuinka porokoira paimensi tokkaa. Aika kivasti oli haukulla homma tassussa, porot meni just sinne minne pitikin ja koira oli oikein tyytyväinen työn tulokseen. Katsottiin samalla savusaunat ja Ounasjoen rannat. Kiva paikka oli tuokin.

Vaihdettiin hieman siistimpää pääälle ja Jouni tuli taksillaan hakemaan meidät Levin keskustaan Panimo & A'la Carte ravintolaan syömään. Hirvenlihapullat jallukermakastikkeessa olivat ihan taivaallisen hyviä, ja Peten hiillostettu taimenkin sai suuren hymyn kasvoille. Pitkään arvottiin etukäteen minne mentäisiin syömään, mutta tämä oli ihan nappi valinta. Vahva suositus tälle myös.

Loppuilta meni ruokaa sulatellen ja huomista suunnitellen.

Vaihteeksi Lappiin poikkeamaan!

Eilen aamulla ajeltiin Järvenpäähän, pakattiin itsemme ja kaikki ryönät Peten, Anitan ja Onni-koiran kanssa heidän Volvoonsa ja siitä sitten tietä pitkin koko päivä Ouluun ja Nallikariin mökkiin. Pitkä päivä ja ei edes kuvia jaksanut ottaa matkalla. Mutta keli oli upea ja tätä reittiä ei Eevan kanssa ollakaan ihan vähään aikaan kuljettu. Nallikarikin oli ihan uusi tuttavuus.

Meren rannalla oli kova tuuli ja tukka ja Onnin karvat sojotti suoraan pohjoiseen. Ihan mökkien lähellä oli italialaistyyppinen ravintola Bistoria Nallikari ja kun olemme suuria italialaisen ruuan ystäviä, niin sinne siis halki tuulen ja tuiskun. Ihmeteltiin ovella että onpas hiljaista, vain kahdessa pöydässä oli asiakkaita.

Syy selvisi varsin pian kun ruvettiin tilaamaan! Lista oli melkoisen suppea, alkupaloja oli muutamaa sorttia ja pari seurueesta otti melonia prosciutolla jota tunnetusti ei pysty pilaamaan. Paitsi, että melonit oli aika pieniksi pilkottu ja prosciutoa oli kääritty siihen ympärille, ihan ok, vaikka ei varsinaisesti italialaista designia. Burrata ja salaatti oli myös ihan hyvää.

Mutta sitten alkoi se pääruoka, lihaosastolta löytyi tasan mehevää kanaa puolikkaana, sitten oli hieman erilaisia pastoja ja risottoja ja lisäksi pizzoja. Kaksi otti kanaa ja yksi kermaista pastaa, Juha tyytyi kana-pekoni pizzaan. Hirveä virhe! Pasta oli kuivaa, kuulemma ihan siedettävän makuista, mutta ei rakenteeltaan yhtään sellaista kuin luvattu. Kanat tulivat kuivina koppuroina, joissa ei kaiken lisäksi ollut juurikaan minkäänlaista makua, annosten tilaajat jättivät isoimman osan syömättä. Kun Juhan pizza oli mennyt täysin ketuilleen, niin hänkään ei niitä kanoja pystynyt syömään edes leijonan nälässä, kun olis ollut hyvä jotain makua niihin annoksiin saada...

Ja sitten se Juha pizza! Ensimmäinen tuli pöytään reilusti muiden annosten jälkeen ja se oli aivan harvinaisen raakaa ja mautonta. Eli pizzataikina täytteineen takaisin keittiöön kitinän kera. Seuraava pizza tuli joskus illemmalla pöytään ja oli ihan yhtä raakaa ja mautonta! Takaisin keittiöön sekin.

Kolmas yritys tuli sitten pöytään taas runsaasti myöhemmin. Siinä välissä oltiin ihmetelty naapuripöydän meininkiä, rouva pyöritteli annostaan lautasella ja yritti aina välillä työntää sitä herran suuntaan, joka hieman hiljaisena selvästi taisteli omaa annostaan loppuun. Tuli kolmas pizza, tällä kertaa päälle oli kasattu senttimetrin kerros rucolaa ja pohja oli melkein kypsä, mutta edelleen täysin mauton! Samoin kananpalat ja jopa pekoni oli aivan ilman makua ja raakaa lötköä, ei missään nimessä kypsää. Pete koitti myös, muttei kyennyt paria suupalaa enempää sitä syömään.

Tarjoilijalla oli aika tuskainen paikka, kun neljä italialaisesta ruuasta pitävää asiakasta kokee selkäydinpettymyksen kohtuu totaalisella tavalla ja alkaa avautumaan. Annoimme kyllä ymmärtää, että vika ei ollut tarjoilijan, hänhän teki kaiken minkä voi. Antoi meille sen alennuksen ruuasta minkä pystyi ja pyydettäessä myös yrityksen vastaavan sähköpostin.

Raahauduttiin mökille ja kimpassa laadittiin ravintolan vastaavalle sähköposti missä koko illan kulku avattiin ja ongelmat lueteltiin... Vastaus tuli tänään illansuussa jossa kyllä pahoiteltiin pettymystä useaan kertaan, mutta se siitä. Siksi mainitaan ihan tämän kioskin nimikin, että muut osaisivat hieman varoa.

Aamulla nakerrettiin aamiainen ja pakattiin auto taas täyteen tavaraa, ihmisiä ja eläintä ja lähdettiin suuntaamaan Leviä kohti. Matkalla pysähdyttiin Kukkolankoskella katsomassa siian lippoamispaikkaa talviasussaan ja syömään maittavat lohikeitot ja burgerit. Aivan eri tason kokemus kuin eilisiltainen...

Leville Peten ja Anitan mökille tultiin kuuden paikkeilla illalla. Loppuilta menikin sitten rattoisasti syöden ja saunoen. Tästä uuteen nousuun!