Pari kolme ihan loistavaa purjehduspäivää

Perjantaina oli ajatus lähteä eteenpäin kohti Högsåraa, mutta Eeva tuijotti sääennustuksia tiukka ryppy otsalla ja kertoi Pekka Poudan luvanneen semmoista keliä merelle, että ei olisi kivaa eikä välttämättä edes mukavaa. Eli yleisön pyynnöstä pidettiin taukopäivä Gullkronassa.

Tiedä sitten millaista siellä merellä  ajatellulla suunnalla olisi ollut, mutta Gullkronassa paistoi aurinko, paitsi puolilta päivin jolloin sateli tunnin, välillä kohtuu runsaasti. Istuttiin veneellä, oltiin sosiaalisia naapuriveneilijöiden kanssa ja käytiin saunassa. Syötiin tähteitä, koska perusruokavarasto alkaa olla täydennystä vailla.

Lauantaina sitten varsin aikaisin otettiin kippo laiturista irti ja suunnattiin septin tyhjennykseen. Tää on kans sellainen kelluva lautta, jossa toinen pumppaa manuaalipumpulla hiki päässä ja toivotaan, että septi tyhjenee. Alkoi nimittäin olla jo varsin turvoksissa. Rapsakasta, aivan väärästä suunnasta tulleesta tuulesta huolimatta saattn homma hoidettua laitteistoa tai venettä rikkomatta. Hyvä me!

Saarten välistä ulos ja purjeet ylös. Kyyti oli ihan kelvollista. Aurinko paistoi ja hippasen viileää oli, mutta vene kulki melko mukavasti. Päätettiin mennä Kasnäsiin, koska se olisi hieman lähempänä Hankoa kuin Högsora ja siellä olisi kauppa saavutettavissa, ne eväät nääs... Purjeilla koko päivä ja vasta Kasnäsin sataman aukolla tiputettiin rätit alas ja laitettiin kone käyntiin. Hyvä purjehduspäivä!

Satamassa kesäpoika neuvoi paikan ja oli auttavinaan köysien kiinnityksessä. Mutta, se laiturin ulkosyrjä vieraslaiturista oli ihan toivoton noilla tuulilla. Ei saanut kunnolla peräpoijua kiristettyä ja keula meinasi kolkata laituriin, vaikka mitä teki! Siitä sitten käveli joku veneilijä ohi ja katsoit taistelua  ja kysyi "miksi ette mene tonne sisäpuolen vieraspaikoille?" Ihan oli pakko käydä  katsomassa ja kyllä, siellä oli puolisen tusinaa vapaata poijupaikkaa ihan kunnolla suojaisella puolella. Kesäpojalta kyselemättä siirryttiin sinne ja helppoa oli kiinnittyminen sillä puolella.

Käytiin ruokaostoksilla, saunottiin ja mentiin ajoissa nukkumaan. Seuraavaksi päiväksi oli luvassa varsin ravakkaa keliä aamua lukuun ottamatta ja etenkin puolen päivän jälkeen Hangon läntiselle luvattiin kovaa tuulta. Eli aikaisin tarvitsi suoriutua matkaan.

Siispä sunnuntaina kello soi jo kuudelta ja ei paljoa jääty jumppaamaan aamutoimien kanssa. Köydet oli irti jo hieman seitsemän jälkeen ja purjeet nousi jo ennen puolta kahdeksaa. Ja vot mikä meininki! Tasainen kohtuu navakka tuuli juuri oikeasta kulmasta, aurinko alhaalla ja sitä kohti mentiin purjeiden toimiessa aurinkovarjoina. Koska oli luvattu navakkaa tuulta lähdettiin suoraan ykkösreivin kanssa liikenteeseen ja ratkaisu osoittautui oikeaksi.

Loikoteltiin kohti Hankoa runkonopeutta, pärskeitä vältellen. Illalla oli kädet kipeinä pinnan puristuksesta, mutta oikein upea purjehduspäivä oli. Saatiin tuon välin ennätyskin tehtyä, oltiin Hangossa jo ennen puolta päivää ja keskinopeudeksi tuli  5 solmua. Välillä kyllä kolkuteltiin jo kasiakin, mutta se jäi ihan vähän uupumaan, paras noteeraus oli 7,8 solmua. Vene kiinni suojan puolelle, navigaatiojuomat satamakonttorin baarissa naamaan ja ruokaa tekemään ja saunomaan. Kyllä on mukavaa, tähän voisi melkein tottua.

Maanantai aamuna ei ollut kiirettä. Olisi pitänyt ola, sillä aamulla luvattiin hieman leppoisampaa keliä. Aamua viivästytti Juhalle oli varattu labra-aika Hangon HUS-labista 10.50. Soittelivat aikoinaan, että pitäis labrassa käydä, ja tää oli viimeinen mahdollinen päivä, ja Hanko on HUSin alueen läntisin piste. Eli täällä käyden se haittasi meriretkeä  vähiten. 

Juha otti lähiliikennevälineen satamasta käyttöön ja kaupassakäynnin ohessa kävi antamassa näytteensä labran hoitajien riemuksi. Sen jälkeen vauhdilla merelle.

Nyt oli laiska päivä, ei jaksettu ottaa isoa purjetta käyttöön ollenkaan. Pelkällä genualla mentiin taas sitten välillä runkonopeutta kohti Elisaarta. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä taas Lillkrokanille yöksi, mutta kulku oli niin messevää. Niinpä muutettiin suunnitelmat lennossa ja päätettiin mennä Elisaareen asti.

Alkumatkasta Hangon itäisellä oli tekemisen meininkiä kun aallonkorkeus haki välillä puoltatoista metriä ja aallokko tuli takaa sivulta. Mutta toisaalta niin tuli tuulikin! Näiden yhteisvaikutuksesta matkavauhti nousi melko pian yli viiden solmun, ja kun päästiin saarten suojaan niin vauhti ei edes hiljentynyt, meno vaan tasaantui.

Bärosundin salmikin tultiin yli kuutta solmua pelkällä genoalla joka vedettiin sisään vasta hieman ennen lossia ja Elisaaren veikeää sisäänajoväylää. Nyt maistui elämälle ihan huolella! Elisaareen saavuttiin kuuden paikkeilla ja olo oli oikein onnellinen ja tyytyväinen. Tätä tää on parhaimmillaan tää purjehdus.

Hyvän evään jälkeen nukkumaan kun huomenna on taas varmaan kotiin päin suunnattava.