Eilen vedettiin aamupala oikein kauniissa maisemissa iloisia pieniä italiaanoja ihaillen ja lähdettiin matkaan. Navissa oli asetuksena vältä tulliteitä ja meno sen mukaista. Toiset aamukahvit nautittiin pienemmässä turistipaikassa vajaat sata kilsaa etelämpänä puolentoista tunnin ajon jälkeen. Oli vähä rantabulevardia matkalla...
 |
| Kyl täs aamupalaa kehtaa |
 |
| Toiset aamukahvit |
Sit siirryttiin pienemmille teille ja komeeseen vuoristoon. Ihaitiin neliökilometrien kokoisia tomaatti- ja melonipeltoja. Väännettiin serpentiinejä ja kiroiltiin että miksei ne ymmässä rakentaa mitäänälyllisiä pysähdyspaikkoja just niiden kauneimpien maisemien kohdalle. Tulee vaan paskaa kuvaa ku pitää ottaa siellä missä pystyy...
Ainoo särö idyllissä oli tien varrella päivystävät ilolinnut ja todella saasteiset tienvarret. Umbsiassa oli totuttu siistiin Italiaan, täällä tuntuu mentaliteetti olevan että jos sen voi heittää ikkunasta ulos se heitetään. Niillä harvoilla kuvauskelpoisilla paikoilla sai suoraan sanottuna kahlata jätteissä että pääsi paikkaan missä ne skeidat ei tuu kuviin.
Seuraavaks alkoikin varsinainen kuumotus! Tie kiemurteli oikein kauniissa peikkometsäaaä Garganon luonnonpuiston alueella melkein kilometrin korkeuteen ja navi ilmoittaa että Manfredoniaan, eli seuraavaan yöpaikkaan on vielä runsaan tunnin matka. Ja Pantasen bensanvaroitusvalo syttyy...
Rangeksi ajotietokone ilmoitti jotain 70 km mutta samalla tuli vastaan kyltiti että edessä on sortunut silta ja kierotie on käytössä. Siitä ny ei oo just kuvaa kun ajettiin vuorenharjanteella hieman Pandaa leveämmällä tiellä jolla ei ollut mitään kaiteita ja kummallakin puolella melkein pystysuoraa pudotusta 200 - 400 m... Pukkas pientä hikee jo ajatus että tulee toinen Pnda vastaan ja kumpi väistää vai painitaanko.
Parin kilsan jälkeen tie leveni ja rotkotkaan ei ollu enää niin syviä, kaiteita ei tietenkään vieläkään ollut ja seuraavaks merkit ilmoitti 20 prosentin laskusta... Pandan kone huus hoosiannaa ykkönen pesässä moottorijarrutuksessa ja jarrupalat hehku punasena mutta alas päästiin, iso tie tuntui muuten hyvältä...
Tripin mukaan oli ajettu jo 25 km ja range oli vieläkin 60 km kun päästiin kylään, jonka Essolla ei ollut pumpuissa edes letkija! Eni jonka piti olla seuraavassa risteyksessä oli lopetettu jo vuos sitten. Onneks kylän kolmas huoltsikka oli vielä elossa ja palveli! Pantaseen meni litra enemmän soppaa ku ohjekirjan mukaan pitäis mahtua... Poltin kahvilassa toskanalaissikarin puolikkaan!
Saavuttiin Manfredoniaan joka ei antanut itsestään kovin hemaisevaa ensivaikutelmaa. Eteläitalialainen teollisuus ja satamakaupunki. Kovat ruuhkat ja matkalla majoitukseen nähtiin tyhjällä tontilla maastopalo joka ei tuntunut ketään kiinnostavan. Ehkä joku heitti roskapussin buusteriks kun samllahan nekin siitä...
Majoitus oli "Delux huone" joka oli kyllä iso ja komea ja puolipukeista naista esittavä malaus sängyn päällää muttia suihkut ja vessat käytävällä. Emäntä oli kyllä mukava ja kertoi että keskustaan kävelee vartissa, sinne on vain vähän päälle kilometri.
 |
| Tairetta |
 |
| Vessan ikkunasta... |
Mutta voi että voi ensivaikutelma pettää! Lyllerrettiin Manfredonian keskustaan ja sieltähän paljastui vallan elämän makuinen kaupunki. Kiva satama, vanha linnoitus joka puistoon porukka kooontui tapaamaan toisiaan ja paljon kivoja kuppiloita ja toreja täynnä elämää.
Poikettiin syömään pienne osteriaan nimeltä Osteria Boccolicchio joka oli oikein idyllinen ja safka oli ihan huikeen hyvää! Pois lähtiessä huomattiin Michelin maininta oven pielessä. Satasella kaks henkee juomineen, ei paha.
 |
| Osteria Boccolicchio, alkupalat |
 |
| Osteria Boccolicchio, Entrecote |
 |
| Osteria Boccolicchio, pientä raoua |
 |
| Osteria Boccolicchio |
Käppäiltiin kylällä ja viihdyttiin. Vanhemmat istui kahvilla ja punaviinillä piazzalla ja riiviöt piti julmaa meteliä ja hauskaa vielä melkein puolilta öin muttei sillais häiritsevällä tavalla vaan ihan sillai elämän makuisesti. Tää oli kiva kylä enivei. Kämpille palatessa oli maastopalokin jo sammunut.
 |
| Palmulla pipa ettei palele |
 |
| Paikallinen kolmen sepän patsas |
 |
| Satamaa |
 |
| Satamaa |
 |
| Linnan puistikko |
 |
| Riiviöt melskaa |
Aamulla Pabda tulille ja kohti Pompeita. Navin asetuksina oli edelleen "vätä moottoriteitä" ja sen kyllä huomasi! Mentiin ihan hillittömän kauniita maisemia pitkin vuoristoa ja tasankoa. Kauniita kyliä ja upeita maisemia. Kuvia laitan sit joskus lisää, tää Pompeilaisen hotlan nettiyhteys on vähä hida, tähän mennessä on menny pari tuntii pelkästään kuvien lataamiseen...
Se mikä täällä etelässä on aika erilaista ku Umbriassa on se, että kun siellä talon käyttö loppuu se joko myydään tai rempataan uudelleen käyttöön. Täällä se lähinnä jätetään raunioitumaan. Nähtiin tänäänkin kymmeniä näin hylättyjä kiinteistöjä joista olis aikoinaan pikkuhommilla saanu ihan hyviä. Ja se roskien määrä joka paikassa.
 |
| Raunioita |
 |
| Raunoita |
Sit lähestyttiin Pompeita. Sitähän luulis että parinkymmenen tuhannen asukkaan pikkukaupungissa 66 hehtaarin kokoisen arkeologisen ihmeen löytää helposti mutta väärin luultu!
Garmin ei nimittäin löytänyt poikkeuksellisesti kadunnimeä ollenkaan. Kartat on päivitetty just ennen keikalle lähtöä mutta tää Italian osoitteisto on aina ajoittain "vähän" tökkiny... Kylästä ei juurikaan opasteita löytynyt joten syötin Googlesta löytyneet GPS koordinaatit naviin ja johan alkoi tapahtua!
Ajeltiin ihan hengettömiä kujia puolisen tuntia ja aina välillä peruutellen ja kierrellen kun Pantanen ei meinannu mahtua kujille etenkin jos oli trafiikkia. Löysimmehän me sen, huoltoportin ja ajokiellon! Millä hitolla ne tonne portille sitä huoltoajoa meinaa ajaa kun Pandakaan ei meinaa mahtuu noille väylille?
Seuraava vaihe oli puhelimen Google aps joka ajelutti pitkinpoikin keskustaa ja aina jotenkin vituilleen. Ja se ruuhka ja liikenne noilla kujilla oli oikeesti aika hermoille käypää. Pari kertaa tuli mieleen että toi Vesuvius vois mun puolesta röyhtäistä uudelleen niin selviäis helpommalla tästäkin...
Lopulta mentiin konetielle, maksettiin 2.10 € siitä että ajettiin 600 m seuraavaan liittymään josta oli opastus pelipaikalle! Oli muuten kaks tuntii aika hektistä liikennöintiä Pompeissa ja sen liepeillä takana. Join oluen ja poltin toskanalaissikarinpuolikkaan ennenkuin mentiin raunioille...
Onhan toi aika kokemus. Kävellä 2000 vuotta vanhoja katuja, katsoo miten mahtavalla mallillaan kaikki oli ollu ennen isoa röyhtäsyä ja fiilistellä kolmenkymmen kolmen ateen lämmössä. Se mesta on oikeesti ihan törkeen iso, miettikää ny Kokkolaa tuhkaan hautaantuneena! Ehkä turku olis parempi mut se on vähän liian iso vertailukohdaks.
Mut oikeesti, 66 hehtaaria arkeologista kaivausta, mun enovainaalla ei ollu metsääkään niin paljoa ja se oli sentään paikkakuntansa isoimpia tilallisia! Me dallattiin siellä pari tuntii ja paaaaaaaljon jäi vielä näkemättä. Toisaalta, se on ollu siellä jo pari tuhatta vuotta joten eiköhän se kestä ens kertaankin.
 |
| Pompei yks pääkaduista |
 |
| Pompei |
 |
| Pompei |
 |
| Pompei |
 |
| Pompei, tolleen ne jäi |
 |
| Koira kans |
Olihan se vaikuttava paikka! Keli oli aika armoton joten mentiin etsimään majoitusliike, suihkuun ja taapertamaan kylään. Ei kovin hääppöinen esitys, kylä siis. Ainoo varsinaisesti positiivinen asia oli rautatieaseman vieressä ollut pizzeria! Vuosiin parasta mitä pizzarintamalla on Italiassa saanut. Mezzo-metri riitti oikein hyvin kahdelle ja maksoi pullollisen varsin hyvää punaviiniä kanssa vain 15 €. Sanoisin että hinta-laatu oikein kohdallaan. Ei muuten jaksanu kaikkea.
 |
| Pizzan mallia |
|
|
Ja eikun vatsan viereen nukkumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti