Aamupäivästä lähdettiin kohti etelärannikkoa ja Seljalandsfossin putouksia. Varsin huikaiseva paikka. Neljä putousta vierekkäin ja suurimman taakse pääsi kiertämään. Ei voi kun huokailla ja ihailla. Kuvat saa puhua puolestaan,
Jatkettiin matkaa tarkoituksena mennä kokeilemaan pääsisimmekö jäätiköillekin, mutta eihän se koskaan mene niinkuin Strönsössä. Matkalle osui Skögarin putous ja suunnitelmat uusiksi. Tunti meni tätä maailman ihmettä ihaillessa. Mutta ei suinkaan turhaan. Janikin pääsi tetaamaan miten Goretexit vielä pitää vettä...
Ihmettelyn jälkeen jatkettiin matkaa ja löydettiin Myrdalsjökul jäätikölle. Vetää kyl hiljaiseksi. Eilen oltiin kuumilla lähteillä miettimässä miten saisi nakit kypsennettyä luonnonmenetelmällä ja tänään ollaan jäätiköllä katsomassa kuinka tuhatvuotinen jää tunkee itseään eteenpäin ja sulaa pikkuhiljaa.
Tää on ihan ihme paikka. Missään vastaavassa en kyl oo ollu koskaan. Vastakohdat kohtaa samassa paikassa ja aiheuttaa ongelmia. Naapurijäätiköllä Eyjafjallajökulilla purkautui jokunen vuosi sitten tulivuoiri joka on jäätikön alla ja tuhkapilvi sotki koko Euiroopan lentoliikenteen. Hassu maa, pieni saari ja outo luonto...
Syötiin valtaisan makoisat savulohipiiraat jäätikön opastustuvan kahvilassa ja jatkettiin matkaa seuraavaan sovittuun kohteeseen, eli Blue Lagooniin. Matkahan oli piiiiitkä ja ensimmäisenä tuli vastaan varsinainen maahisen kolo.
Oikeasti kyseessä oli ikiaikainen paimenten maasuoja jota maitoautojen ja tilatankkien tuloon asti oli käytetty myösmaitotonkkien kylmävarastona. Mutta kuvitteellinen selitys maahisten asumuksesta toimii paremmin...
Ajateltiin mennä Blue Lagooniin etelärannan kautta ja yllätys oli valtaisa kun maisema muuttui aivan täysin kuun maisemaksi. Pelkkää laavakiveä ja hassun näköistä sammalta. Tää saari osaa oikeasti yllättää vaikka luulee jo nähneensä kaiken.
Ajeltiin sitä karua maisemaa melkein sata kilometriä ilman muita tielläliikkujia tai edes vastaantulijoita. Aavemaista mutta koskettavaa ja viehättävää.
Blue Lagoon oli yllättäen keskellä tuota karua aluetta! Oli aika hurja fiilis tulla kesken kaiken loistavaan kylpylään lillumaan terveellisiin hoitaviin rikkipitoisiin vesiin tuoppi kädessä. Etuoikeutettuna, sillä paikka ei todellakaan ole halpa eikä aivan jokaisen tavoitettavissa.
Parin tunnin lillumisen jälkeen olimme varsin valmiit palaamaan majoitukseen tekemään ruokaa ja lepäämään. Vapaalla olo on muuten raskasta vaikka ei olekaan mitään varsinaista suunnitelmaa tai päämäärää. Joskus sitä vaan on liikaa juttuja yhdelle päivälle.
