Jussaröstä kahden pysähdyksen taktiikalla kotisatamaan.

Tiistaiaamu Jussarössä oli taas kaunis, aurinkoinen ja tuuleton... Säätiedotus lupaili, että ehkä iltapäivästä tuulet alkavat hieman viritä, mutta suunta ei lupaillut kovin hyvää kun meininki oli mennä Bergelään, seuran omaan saarisatamaan.

Puskettiin siis koneella kuten näköjään kaikki muuutkin tällä legillä. Vastaan tuli pari purkkaria purjeilla mateluvauhtia, purjeet lepattivat aivan velttoina. Todettiin että pidetään Barösundissa kahvi-, kauppa- ja vedenottotauko. Laituripoika auttoi kivasti kiinnittymään ja kertoi, että tällainen kaupassa ja kahvillakäynti heillä kuuluu palveluun, ei maksa mitään. Vettäkin olisi saatu ottaa 30 litraa, Bergelässä kun on kantovesi, jos sitä laiturille haluaa saada. Suunnitelma toimi kaikin puolin hyvin muuten, mutta vesiletku oli kolme metriä liian lyhyt yltääkseen veneemme vesitankkiin. Ei viitsitty alkaa venettä kääntämään ja kikkailemaan sen enempää. No ei sit liikaa käytetä Bergelässä veneen vettä.

Barösundin jälkeen tuuli hieman virisi, mutta ennustusten mukaisesti oli täysin vastainen ja väylä on yhtä kohtaa lukuunottamatta hieman liian kapea kryssimiseen, joten jatkettiin koneella. Bergelään saavuttiin ja olihan siellä heimoveljiä laiturilla vastassa kertomassa, että juuri oli laitettu sauna tulille.

Tehtiin hyvät fileet sopivilla lisukkeilla, syötiin veneen takakannen pöydän ääressä ilta-auringon paisteessa ja mentiin saunaan kavereiden kanssa. Voiko lomalta paljoa enempää toivoa? Sitä paitsi tämä saari on niin idyllinen paikka, että kyllä täällä vähintään kerran kesässä on päästävä käymään.

Keskiviikkona Juhalla oli synttärit, joten juhlan kunniaksi aamiainenkin syötia takakannella, ja tottakai aivan tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Bergelä on jotenkin silleen katveessa, että siellä on ihan oma rauha, kun oikein minkään operaattorin puhelimet eivät siellä kuulu. Eli säätiedotuksissakin pitäydyttiin eilisen tietoihiin ja niihin mitä lajitovereilta laiturilla kuultiin. Luvassa oli konepäivä, ellei sitten olisi viivytetty lähtöä iltapäivään jolloin saattaisi olla tuulta tarjolla ja mahdollisesti jopa otolliseen suuntaankin. Ei jääty odottamaa, kun kotiin alkoi olla jo vähän kiire.

Etsittiin sitten koneella se oikotie Bergelästä avonaiselle ja syväväylien suuntaan. Sitä kautta pääsee kiertämään sen Porkkalanselän sisäreitin ristiaallokon. Tänään aallokkoa ei olisi ollut, sillä koko Porkkalanselkä oli taas tasainen kuin jäähallin jää. Ensimmäiset mainingit tulivat vastaan vasta Porkkalanniemen kierron jälkeen. Siellä pari samaan suuntaan menevää venettä kokeili purjeitä ja katselimme sitten, että tapahtuuko etenemistä. Ei tapahtunut, joten koneella kokka kohisten ohi.

Säätiedotus piti siinä suhteessa paikkansa, että juuri kun käännyttiin Stora Bredskäriin kohdalta sisäväylälle pieni tuulenvire virisi ja juuri oikeasta suunnasta, kuten oli luvattu. Matkaa oli kuitenkin enää nelisen mailia, joten ei alettu kikkailemaan vaan puskettiin laituriin asti koneella. Köydet kiinni ja pyykinpesuun, veneen siivous saa jäädä huomiseen.

Mitäs tästä loman pätkästä sitten jäi käteen/mieleen?

Muutamia aivan jumalaisen upeita purjehduspäiviä, jolloin oli ajoittain ihan tekemisen meininkiä. Saavutettiin ja jopa ylitettiin runkonopeus muutamaankin kertaan. Ja erikoismainintana se Hankoniemen kierto purjeilla ja melkein satamaan tulokin, kunnes kone ei käynnistynyt ja "purjehdittiin" hinauksessessa kohti satamaa keskellä Hangon regatan viimeisiä lähtöjä.

Muutamia aurinkoisia, tyyniä ja koneella ajetavia  päiviä, jolloin edettiin henkilökunnan polttaessa nahkaansa X-asennossa kannella ja pilotin pitäessä huolta suunnasta. Oli myös yksi kovemmasta tuulessa pahaan vastaiseen puskettu konepäivä Airistolla matkalla Nauvoon. Ainakin tuli etsittyä koneeseen ne kierrosalueet, joilla matka edes jollain tasolla edistyy, mutta kone ei ravista ja sotke pilssiä öljyllä. Niillä kierroksilla se dieselin kulutuskin jää huomattavan maltilliseksi.

Taivaallisen upeita maisemia ja upeita satamia, lötköttelyä rantakallioilla ja kivoja istuskelutuokioita tuttujen ja sukulaisten kanssa. Runsaasti hyviä juttuhetkiä saunan lauteilla lajitovereiden kanssa vinkkejä antaen ja saaden.

Parhaita lomia piiiiiiiiitkiiin aikoihin. Ei tavallaan ollenkaan hukkaan heitetty kaksi ja puoli viikkoa. Tätä kirjoitellaan isommalla kanootilla matkalla Tallinnaan pikaiselle lomanlopetuskeikalle.

Koneella Jussaröön

Aamu oli oikein aurinkoinen ja kaunis. Siitä ehdittiin Hangossa nauttia, sillä odotettiin edes jonkun  veneliikkeen aukeavan, jotta saataisiin selvyyttä tuohon starttiongelmaan. Siinä sitten istuttiin kannella ja katseltiin miten Hangon regatan saasteet; oluttölkkit ja hampurilaiskääreet uiskentelivat  ohi. Miksei ihmiset opi laittamaan roskiaan sinne minne ne kuuluvat eikä suinkaan mereen joka on jo valmiiksi melkoisen rasittunut.

Yhdeksän jälkeen saatiin veneen huoltaja kiinni ja vartin puhelun jälkeen todettiin, että eipä tolle tässä vaiheessa juuri mitään voi ja kannata tehdä. Vene vaan yöksi maasähköön ja aamulla vasta koneen käydessä maasähkö irti. Vaikka purjeilla ajettaisiin, jätetään kone varmuuden vuoksi tyhjäkäynnille. Nyt ainakin tiedän, mistä en enää akkuja osta edes äärimmäisessä hädässä. Hupiakun ja käynnistysakun napajännite oli heti latauksen jälkeen 12,7 V ja samaa näytti koko päivän koneella ajon jälkeen. Kun latauksen irroitti ja mittasi oli napajännite enää 12,4V . Aurinkokenno sentään lataa raa´asti 16 voltin teholla, jolloin hupiakku saa virtaa riittävästi. Eli ruåtsalaisperäinen sinivalkoisia sävyjä käyttävä ketju menetti juuri yhden asiakkaan, joka ei akkuja sieltä osta edes äärimmäisessä hädässä.

Septitankkihan oli ihan täynnä, joten se piti tyhjentää jo eilen, mutta ei kehdattu satamakapteenia pyytää hinaamaan meitä septitankin kautta. Kone tulille ja kohti septin tyhjennystä, missä nuorimies yksinään arpoi suurehkon purjeveneen kannella miten saa veneen kiinnitettyä kunnolla ja miten tyhjennyspumppu toimii, ja miten sitten saa tankin korkin auki. Ajeltiin melkein vartti ympyrää, ennenkuin mahduttiin laituriin. Onneksi meillä alkaa laiturimanööverit olla jo melko hyvin hallussa, kolme minuuttia ja ei yhtään paskaa missään, missä sitä ei pitäisi olla.

Puskettiin koneella kohti Jussaröä aivan tyynessä kelissä. En tiedä mikä karma tällä Hanko-Jussarö pätkällä on meidän kohdalla. Me ollaan nyt kolme kertaa ajettu reitti suuntaan tai toiseen ja joka kerta täysin tuulettomassa säässä koneella. Tää kun on koneella ehkä yksi Suomenlahden tylsimmistä reiteistä! No kone rouskutti, pilotti piti suuntaa ja kapteeni ja miehistö otti aurinkoa kannella. Menee se näinkin.

Tuuli virisi tietenkin nelisen mailia ennen Jussaröä, mutta laiskoina emme enää viitsineet nostaa purjeita, vaan puskettiin satamaan asti koneella.

Saari on tuttu ja oikein kaunis, mutta jotenkin nyt ei juurikaan jaksanut kierrellä siellä sen enempää. Syötiin, juotiin ja Juha kävi saunassa. Siinähän ne tärkeimmät tältä päivältä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Hangon suunnalla

Aamulla herättiin suhteellsen aikaisin ja laitettiin itsemme lähtövalmiiksi. Ajatuksena oli tyhjentää septi ja lähteä työntämään purjeilla Hangon suuntaan, kun sään pitäisi olla kohdallaan. Ajatus toimi hyvin septin tyhjennykseen asti... Septitankilla oli ilmoitus että "septin tyhjennys 5€, mikä sinällään olisi ollut ihan fine, mutta ongelmana oli että septin tyhjentäjä tulisi paikalle vasta kello 10, ja me oltiin tankilla kello 8...

Ei sitten tyhjennetty septiä. Ajettiin koneella melkein maili väylälle ja nostettiin purjeet. Siitä alkoi hauskuus! Vedeltiin Hankoon päin kauniissa puoliaurinkoisessa säässä melkein kuuden solmun keskinopeudella. Vanha rouva lähti ihan laukalle, ja iso osa matkasta taitettin melkein runkonopeudella yli 7 solmun vauhtia. Harvoin on ollut näin hauskaa merellä.

Saako käyttää punaisia housuja, kun on kiertänyt Hankoniemen purjeilla? Ainakin Kap Hornin kiertäneille se on sallittua, meille Hankoniemi vastaa tässä vaiheesa kyllä Kap Hornia  ihan tunteella. Hauskuus loppui kuitenkin maili ennen Hangon satamaa. Kelattiin genua sisään ja Juha koetti laittaa koneen käyntiin että saataisiin kippo tuuleen ja isopurje sisään. Mitään ei tapahtunut, vaikka kuinka starttinappia paineli. Ja samalla alkoi sataa kauniin auringopaisteen jälkeen.

Juha ajeli hissukseen satamaa kohti purjeella ja Eeva alkoi soittamaan satamiin että miten siellä olisi tilaa. Itämeren portissa oli yksi paikka vapaana, ja kumivene läksi tulemaan vastaan ja hinaamaan oikealle paikalle. Juha ilmoitti että kyllä tää näillä tuulilla purjeillakin satamaan menis, mutta Hangossa oli vielä meneillään Hangon regatta ja yhden sarjan kilpailu, jota ei haluttu häiritä. Niinpä satamakapteeni tuli kumiveneellä hinaamaan meidät. Saatiin kylkikiinnityspaikka isojen veneiden laituriin. Itseämme paremmassa seurassa siis, tässä ei taida muita alle 65 jalkaisia olla,mutta tähän meidät saatiin hinattua helposti.

Laitettiin maasähköt ja käytiin ilmoittautumassa satamakonttorissa savun hälvettyä ja lähdettiin kauppaan hakemaa elintarvikkeita. Sen reippailun jälkeen Juha kokeili ihan akateemisesta mielenkiinnosta lähtisikö kone tulille. Lähti kuin palmun alta! Ilmeisesi starttiakku on tuoreeltaan valmis. Ei voi näköjään Biltemalaatuun aina luottaa... Onneks on takuu voimassa.

Tehtiin hyvät eväät kanasta ja saunottiin kunnolla. Syötiin ja viihdyttiin kannella kauniiss auringonpaisteessa. Ilman tuota startiongelmaa päivä olisi olut täydellinen. Katsotaan mitä huomenna saadaaan aikaan.

Kuvien järjestys on vähän hassu, mutta niillä mennään mitä sataman netti antaa myöten.

Lötköttelypäivä ja fillarointia Rosalan saarella

Tänään oli ajateltu pitää taukopäivä täällä Rosalassa. Kun kerran ei ollut mkään kiire aamulla, nukuttiin mitä nukutti. Aamiaisen jälkeenkään ei pidetty mitään isoa kiirettä minnekään,  lomallahan tässä ollaan.

Vielä eiliseltä Samin veneeltä, pojat nauttii...

Keli ulkona oli mennyt varsin tuuliseksi, joten taukovaihtoehto oli ihan hyvä, aurinkokin alkoi pilkistellä ja paistaa niin että kannella oli kiva istuskella ja mietiskellä maailman menoa. Paikallaan olemiseen kuitenkin veltostuu nopeasti, joten käytiin satamakonttorin kaupassa ostamassa muutamat vähiin käyneet elintarvikkeet ja vuokrattiin päiväksi fillarit!

Fillarien valinnassa olikin sitten tekemistä. Tarjolla oli kaikenmallisia jopoja ja feminiinimankeleita, mutta kyllä sieltä kaksi about meidän mitoille sopivaa löytyi. Kevytkulkuisia olivat! Poljettiin Rosalan viikinkikylään, jossa meni toista tuntia näyttelyitä ja esityksiä katsellessa. Yksi uusi erikoisuus oli Rosalasta löytynyt keskiaikainen miekka, josta oli tehty replika näyttelyä varten. Vastaavanlaisen miekan tekeminen oli ollut työläs ja hidas työ kokeneellekin miekan rakentajalle kaikkine kulta- ja hopealankakoristuksineen. Lampaille oli jostain siunaantunut muovinen ilmeisesti lannoitesäkki ja siitä ne kovasti kinastelivat ja sitä yrittivät järsiä. Kerrottiin asiasta henkilökunnalle ja nuori mies lähti juosten lammasaitausta kohti, että villantuottajat eivät saa enempiä ruuansulatusvaivoja.

Aikamme siellä kierreltiin ja Sami soitti, että koska nähdäään panimolla. Niinpä hypättiin takaisin fillareiden selkään ja hurautettiin panimolle. Sami ja Pia oli kiertäneet pienen lenkin autolla ennenkuin osuivat paikalle, joten Juha ehti melkein kokonaan nauttimaan maistelulaudan, jossa oli maistiaiset kaikista panimon tällä hetkellä valmiina olevista tuotteista. Oli maistuvaista tavaraa.

Tuuli merellä oli navakoitunut, ulapalla välkkyi vaahtopäitä. Istuttiin syreneiden suojassa ja tilattiin ruoat ja nautittiin hyvästä seurasta ja aivan jumalaisen hyvistä savustetuista ribbseistä ja sinisimpukoista hyvien juomien kera. Olihan se maistelulauta juuri hoidetti tuulensuojaan joten oli aika hyvä käsitys mikä juoma minkäkin ruuan kanssa sopisi. Mätsätyt parit löytyi helposti.

Kuvassa oikein onnellinen mies!

Kun seurakaan ei ollut hullumpaa, niin pari tuntia siinä vierähti ja sitten Sami ja Pia lähtivät kaupan kautta mökilleen. Me poljettiin takaisin satamaan saunomaan ja katsomaan miten porukka koetti kiinnittyä navakassa tuulessa laituriin. Melkein jokaista sai ihan kyllä auttaa, tuuli meinasi etenkin purjeveneitä painaa silleen vinoon, että omin avuin kiinnittyminen olisi saattanut olla melkkoisen haastavaa. Mutta samaa porukkaahan tässä ollaan ja ollaan mekin aina apuja saatu, kun ollaan laituria lähestytty milloin minkäkinlaisessa kelissä.

Illalla satamaan sapui kalansavustaja autoineen ja ei voitu vastustaa kiusausta. Toisaalta varsinaisesti ei enää nälkä niiden ribbsien ja simpukoiden jäljiltä ollut, mutta tuore vasta savustettu lohi ihan huusi meidän nimeä sieltä auton perästä. Saattoi siinä pari purkkia paikallista silliäkin lähteä mukaan saaristolaisleivän päälle laitettavaksi. Kohta nukkumaan sopivassa ruokahumalassa...

Huomenna varmaan tavoitellaan Hankoa ja katsomaan mitä siitä on regatan jälkeen enää jäljellä...

Eilisen kuvat ja tekemisen meininkiä purjeilla!

 Täsä nää eilisen kuvat!

Marlen ilta-auringossa

Brännskärin laiturit

Tervetuloa

Näkymä laiturilta

Puoti, paikallista käsityötä

Kyllä näitä katseelee

Paikallista olitta ja savukalapizzaa terassilla

Aamulla herättiin aivan eläimelliseen paukkeeseen. Tuuli oli yön aikana kääntynyt hieman ja liikuttanut veneen perää väylän suuntaan. Aallot tulivat siis suoraan perän alle ja pitivät aikalaista meteliä, lisäksi keula oli siiirtynyt juuri sen verran laiturin suuntaan, että satunnaisesti meinasi kevyt osuma tulla. Laitettiin ylimääräinen fendari suojaamaan keulaa mahdollisilta rankemmilta osumilta.

Tehtiin aamupala ja lähdettiin mahdollisimman nopeasti liikenteeseen, aamuksi oli luvattu hyviä tuulia ja iltapäiväksi sitten jo vähän navakampaa. Köydet irti laiturista jo puoli yhdeksän paikkeilla ja heti satamasta päästyä purjeet ylös! Siitä alkoi nautinto!

Vedeltiin melkein parikymmentä mailia reippaassa laitamyötäisessä keskinopeudella 5,5 solmua. Parhaimmillaan vauhdit kävivät yli 7 solmun. Oli oikeasti tekemisen meininkiä ja elämä maistui naminamilta!

Kasnäsin kohdalla tuulet hieman kääntyivät epäedulliseen suuntaan ja voimistuivat jonkun verran. Kun matkaa suunniteltuun Rosalan Nötholmiin oli enää nelisen mailia oli luvassa täysin vastaista, laskettiin purjeet ja vedettiin loput koneella. Johan sitä oli saatu nautiskellakin.

Satamaan kirjautumisen jälkeen pistin viestiä pikkuserkku Samille, että täällä ollaan. Tunnin kuluttua Sami tuli Pian ja koirien kanssa laiturille moikkaamaan. Lähdettiin sitten Samin veneellä heidän mökilleen katsastamaan paikat. Olipas kaunis miljöö saatu rakennettua Rosalan ja Hiittisten saaria erottavan salmen rannalle. Paremman kahvittelun ja keskustelun merkeissä vierähti kaksi tuntia kuin huomamatta.

Erilaista veneilyä

Reitti mökille oli ku Elisaareen

Sievää

Sukunäköä?

Meidän suku ei ole ollut kovin sukurakasta ja Samia Juha on nähnyt lähinnä prätkämessuilla, mutta nyt oli aikaa tutustua paremmin. Tiettyä sukulaisuusmeininkiä tavoitettiin kyllä, eli veri on vettä sakeampaa. Paluumatkalla poikettiin vielä Roslands Bryggerin kautta maistelemassa paikallisia oluita. Tarttee varmaan huomenna ottaa uusintakierros sen panimon kautta, oluista yhtä lukuunottamatta jäi moni vielä maistelematta ja siellä on kuulemma myös aivan loistavat sapuskat.

Palailtiin veneelle ja vedettiin kevyt illallinen ja mietittiin mitä kaikkea huomenna voisi tehdä. On siis päätetty pitää taukopäivä täälläkin. Lomallahan tässä ollaan ja kiirettä varsinaisesti ei ole minnekään, tuulten mukana kuljetaan ja vatsaa kuunnellaan.