Aamulla lähdettiin kohti Roomaa, tavoitteena oli käydä kiipeämässä Vesuviukselle kun se nyt kuitenkin tossa ihan vieressä olisi mutta ne Pompein opasteet! Taas ajeltiin niitä julman tukkoisia katuja ja kujia puolisen tuntia ja lopulta kyrvähti närvi ja vaihdettiin navigaattoriin asetus "Roomaan ja vähä äkkiä maksoi mitä maksoi..."
 |
| Tossahan se olis |
Huideltiin menemään moottoritietä ja väisteltiin parhaan taitomme mukaan päälle pyrkiviä rekkoja jotka kimpoilivat kaistoilta toiselle ilman mitään varsinaista pläniä eikä myöskään kovin usein vilkku osunut kuskin hallintaan... Pysähdeltiin ajoittain kahville kun kerran ei ollut kiire ja Eeva luki eilistä blogia. Valitteli järkyttävästä määrästä kirjoitusvirheitä mutta tee ite säkkipimeessä ilman taustavalaistua näppistä!
Koska aikaa oli niin ajateltiin poiketa katsomassa antiikin Ostiaa jota kehuvat melkein Pompein kaltaiseksi paikaksi. Eli osoite naviin, joka sen ihan yllättäen löysi. Kokeilin kyllä muutamaa eri vaihtoehtoa ja parhaaksi osoittautui jättää kaikki mahdolliset Viat ja San alkujutut pois ja laittaa vain pelkkä kadun nimi. Eli ihan toisin kuin missään osoitteistoissa lukee. Mutta sillä kohdalleen!
Tai no, siihen keskiaikaiseen Ostiaan, missä käytiin kahvilla ja ihailemassa paikkaa kunnes mä katsoin tarkemmin ja löysin sen oikean antiikin Ostia puolen kilometrin päästä. Mutta ainahan ei voi kerralla onnistua.
Sitäpaitsi Eevakin sai jo pumpun tasaantumaan sen melkein osuneen ketjukolarin jäljiltä. Tie Ostiaan oli kaunis, vauhdit kovia ja edessä rytisi neljän auton voimin. Onneks mulla on nopeat refleksit tietty rutiini tollasten varalle.
 |
| Minuutti ja edessä rytisi kunnolla |
 |
| Keskiaikainen Ostia |
 |
| Keskiaikainen Ostia |
 |
| Keskiaikainen Ostia |
Mentiin sitten sinne oikeaan antiikin Ostiaan. Eikö nää italiaanot osaa tehdä mitään pienesti ja vaatimattomasti? Tääkin kylä on sellainen Pompein kokonen ja melkein makeempi jollain tavoin. Täällä ei ollu ollenkaan samanlaista ruuhkaa kun Pompeissa, paikkaan pääsi tutustumaan paremmmin ja ravitsemusliike ja vessat oli just alueen puolivälissä!
Hieman erilaista rakennustekniikkaahan tää edustaa mutta samalta ajalta. Koko homman kruunas amfiteatteri jonne juuri oltiin rakentamassa lavaa Pink Floydin lauantaiselle keikalle. Ei voinu vastustaa kiusausta, kysyin roudalilta että saako ja kävin revittelemässä ilmakitaraa stagella yleisön mylviessä!
 |
| Antiikin Ostiaa |
 |
| Antiikin Ostiaa |
 |
| Antiikin Ostiaa |
 |
| Stage |
 |
| Tiski |
 |
| Areenalle käynti |
 |
| Tähti leipoo |
 |
| Yleisö mylvii! |
Kolmisen tuntia me siellä paahteessa jaksettiin lyllertää ja sitten mentiin Fiumicinoon ottamaan hotellihuone vastaan. Survottiin laukut sinne pieneen huoneeseen että saadaan illalla solkata tavarat oikeisiin laukkuihin ja lähdettiin palauttamaan vuokra-autoa.
Homma meni juuri niinkuin suunniteltiin kunnes piti lähteä etsimään kentältä paikallistaksin tolppaa. Täällä nimittäin 95 % takseita ajaa Roomaan ja vain muutamalta saa kyydin tähän lähelle kylään tai Ostiaan ja niillähän on oma tolppa.
Ihmeteltiin me siinä vähän että miks kaikki hipit tukkii kulkuväylät siinä kakkos ja kolmoskerroksen välissä kunnes huomattiin että rullaportaat sun muut on poliisien lippusiimoilla suljettu ja muutama komea sotilas selvensi että kakkoskerros on nyt tilapäisesti suljettu.
Sitten Eeva meinas saada seuraavan halvauksen kun sieltä kakkosesta kuului rapsakka räjähdys. Pojat vissiin purki siellä pommia tai jotain muuta. Kymmenkunta minuuttia vielä odoteltiin ja pojat ilmoittivat tilanteen palanneen normaaliksi ja avasivat kakkoskerroksenkin. Aika pieni pommi oli...
Ilta vietettiin aina yhtä kivassa Fiumicinon kalastajakylässä syöden ihan loistavan illallisen todella hyvällä viinillä ja ihaillen kalastajakylän verkkaista elämänmenoa. Edelleenkin on vaan niin että tässä kylässä ollaan aina saatu parhaat kala-ateriat mitä Italiassa on syöty!
 |
| Fiumicino |
 |
| Fiumicino |
 |
| Fiumicino |
 |
| Fiumicino |
 |
| Tätä raflaa voi varauksetta suositella! |
 |
| Valkkari tehtynä punkkurypäleistä, oikein hyvä |
 |
| Alkupalasettiä |
Nyt ollaan jo kotona ja on jonkunlaisen yhteenvedon aika. Italia alkaa jo pikkuhiljaa tuntua toiselta kotimaalta, niin ihania ihmisiä siellä on tavattu ja aina sinne on kiva mennä uudelleen. Umbria on se vanha rakkaus ja se vaan tuntuu vahvistuvan koko ajan, mutta tuo pieni kierros etelään ja Adrianmeren rannalle paljasti aika paljon muutakin.
Umbriassa roskat lajitellaan melkein säntillisemmin kuin Ruåtsissa ja se on muuten paljon se! Etelässä roskat tiputetaan siihen mihin ne vielä mahtuvat, kai ne joku siitä joskus pois korjaa. Samoin Pompeista lähtiessämme ihmettelimme lähes joka mäenrinteeltä nousevia savupatsaita ja epäilimmevulkaanisen toiminnan aktivoituvan kunnes huomasimme että paikalliset vastoin kaikkia säädöksiä surutta polttivat roskia niin että ilma oli kitkeränä kemikaalisavuista varsin kaus. Käyttävät siellä varsin paljon muovia pakkauksissaan.
Mutta ihmiset olivat aivan yhtä mukavia sielläkin. Etelässä ja sannikolla vain tuntuu olevan vähän "rennompi" meinnki ja kaikki ei ole ihan niin pilkuntarkkaa, kyllä sisämaassakin välittömiä ja rentoja ollaan mutta tietynlainen asioista huolehtiminen tuntuisi siellä olevan vähän enemmän kunniassaan. Umriassa on kauneutta ja valoa ainakin meidän makuun sopivasti. Rannikolla valo lähes murhaa, on se niin kirkas.
No mitäs tässä muuta, solkkailen kuvia ja sulattelemme kahden ja puolen viikon kokemuksia. Kait sitä taas jonnekin olis jossain vaiheessa suunnattava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti