Kentällä otettiin vastaan vuokra-auto, pieni ja laiska Punton räppänä mutta kenellä tässä varsinaisesti kiire mihinkään olisi...
Jumiuduttiin heti tuoreeltaan Rooman työmatkaliikenteeseen mutta hermo kesti. Tosin aika rajoilla mentiin välillä kun yhden auton vetävään ramppiin tunki kolmesta neljään autoon yhtä aikaa ja kaikki tietenkin Italialaiseen tyyliin ihan ilman vilkkua...
Parin kymmenen kilometrin jälkeen alkoi liikenne sitten vetää ja samalla siirryttiin pienemmille teille. Poikettiin matkalla ostamassa hieman elintarvikkeita ja hyvää Chiantin viiniä paikallisesta supermarketista ja sitten kahvilla tienvarsikuppilassa. Kun isäntä ilmoitti että ei oo kiirettä tulla perille..
On nää kauniita |
Tienvarsikuppila |
Pandanen |
Umbrian rajoilla |
Päästiin sitten perille Fratta Todinaan ja isäntäväki kävi keräämässämeidät talteen tien varresta. Oikein mukava pariskunta ja kiva on tämä asuntokin. Jotain 70 neliötä ja maisemat kohdillaan. Mitä nyt naaputi just alkoi rakentamaan uutta taloa tontilleen mutta koitetaan kestää...
Oltiin sen verran myöhään perillä että ei paljoa muuta viitsinyt tehdä kuin terassilla illan lämmössä istua sikaaria poltellen, Chiantia naukkaillen ja blogia kirjoitellen. Eevakin totesi että tähän voisi vaikka tottua.
Olohuone |
Keittiö |
KEINUTUOLI |
Makuuhuone |
Vierashuone |
Näkymää terassilta |
On tää |
Lomalla |
Jos huomisen pyhittäis ihan paikalliseen pikkukylään tutustumiseen. On vähän ku olis kotiin tullu, ainakin musta tuntuu siltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti