tiistai 15. kesäkuuta 2021

Eka kunnon tuuli matkalla Lähteelään

 Aamulla ei pidetty mitään kauheeta kiirettä. Merisää oli luvannu yölle myrskyä ja aamllekin varsin kovaa tuulta joten ei pidetty mitään isoa kiirettä aamiaisen kanssa ja juteltiin muiden venekuntien kanssa ihan kaikessa rauhassa. Aamu oli kaunis ja ainakaan Ordslandetin satamassa Bärosundissa ei kovin kauheesti edes tuullut.

Paitsi kun irroitettiin köydet alkoi juuri sen verran puhallella, ettei viitsitty koittaakaan septintyhjennykseen vaan mentiin suosiolla suoraan puutarhaväylälle ja kotia kohti. Tavoitteenahan oli siis Lähteelä joka oli jo menomatkalla todettu mainioksi paikaksi. Runsas maili puskettiin koneella, se mutkainen ja ahdas osa väylää. Samalla Eeva etsi vaatteitaan kun ei ollut ihan varma oliko kaikki vielä mukana vai oliko jotain jäänyt matkan varrelle.

Nostettiin taas genuaa ja matkavauhti alkoi olla ihan asiallista! Vedeeltiin puutarhaväylää silleen tasaiseen 5  solmun keskinopeutta ja parissa avonaisessa ppaikassa käytiin lähellä 6,5 solmua ja se on tälle vanhalle rouvalle ihan hyvä vauhti! Runkonopeus kun tällä on muistaakseni 6,5 solmua ja sen jälkeen saattaa olla ajoittain jotain ohjelmaa.








Ohjelmaa seurasikin sitten kun saavuttiin Porkkalanselälle! Väylä menee sieltä pohjoispäästä poikki selän noin 4 mailin matkan ja kun sinne saavuttiin alkoi ihan toluton rynkytys. 1,5 m ristiaallokko ja tuuli nousi 13 m/s ja ihan suoraan oikealta kyljeltä. Vähän siis eri suunnasta kun allokko pääsääntöisesti tuli. Eevaa alkoi vissiin jo vähän huolestuttaa kun Marlene ryski ja niiaili siinä aallokossa. Otettiin genuaa sisään "jonkun" verran, eli jätettiin sitä muutama neliö vetämään.

Vauhti pysyi siinä 5 solmun paikkeilla ja vene laukkasi kuiin villi ori, vanhaks rouvaks... Rynkytys oli sitä luokkaa että jossain vaiheessa kajuutasta kuului reippaampaakin helinää ja kun mä pinnan takaa kysyin Eevalta että mitä hittoa siellä tapahtui niin vastaus pikaisen vilkaisun jälkeen kuului: "hella ja kaikki sen ympäriltä on lentäny lattialle". Kyllä se aika tanakasti kiinni oli kun mä kaiken keväällä tarkistin...

Vaurioita ei käyty siinä vielä tarkastelemaan vaan taisteltiin rauhallisemmille vesille ja Lähteelä tuli vastaan nopeammin kuin oletettiinkaan. Meinattiin oikeesti ajaa ohi kun oli niin huikee meininki päällä!Tuli kiire laskee purjeet ja ajaa satamaan vaurioita tarkastamaan.

Hella oli tosiaan tasoineen repeytynyt irti liimauksistaan, tarttee varmaan varmistella satamassa kunnon ruuveilla tuo värkki. Munat oli tuhannen päreinä pitkin lattiaa ja kaikki muukin siellä sun täällä. Hellan toisen polttimen nuppi oli ottanut osumaa sen verran että huomenna tehdään aamupala yhdellä polttimella ja kotona etsiskellään varaosia. Mutta kokemusta rikkaampana ja tuli testattua Marlenen merikelpoisuus. Eevakin tunnusti että nyt uskaltaa lähteä vähän kovempaankin keliin kun tietää että vene kestää ja sillä pääsee sinne minne pitää.

Lähteelässä siivottiin kajuuttaa ja muutenkin järjesteltiin venettä, syötiin varsin maittavat filepihvit kunhan kosteahkoista puista oli saatu hiillos aikaan ja nyt kirjoittelen tätä odotellen saunan alkua kauniissa auringonpaisteessa veneen kannella. Kyllä elämä on vaan mukavaa aina välillä.





maanantai 14. kesäkuuta 2021

Purjeilla Bärosundiin!

Aamulla oli edelleen melko napakka keli mutta kaunista ja aurinkoista. Aamupalan jälkeen irroitettiin köydet ja puikkelehdittiin sitä varsin ahdasta väylää puutarhaväylälle.

Tuuli oli taas lounaan ja lännen välistä joten ei kun genoaa runsas puolet esiin ja vauhti alkoi olla kohdallaan. Vedeltiin sitä suhteellisen ahdasta ränniä yli neljän solmun keskivauhtia ja todettiin että isopurje olisi jo melkein liikaa, Marlenen runkonopeus kun on jotain kuuden solmun paikkeilla ja siihen päästiin jo tolla genoallakin parhaimmillaan.





Yksi jännäkakkapaikka meinasi olla Kamparlandetin kohdalla jossa väylä tekee suhteellisen tiukassa paikassa S-mutkan etelän kautta ja juuri kun oltiin kääntymässä taas kohti itää tuli melkein 10 m/s terävä puuska oikealta ja vene oli melko poikittain, tavarat tippui pöydiltä ja parras melkei kastui. Oikaisin veneen tuuleen ja pudotetttiin genoan pinta-alaa hieman. Ei yllättäen juurikaan vaikuttanut vauhtiin.

Vähän Kalkholmenin kohdalla väylä menee avoimella alueelle kaakkoon päin mailin verran ja juuri siinä vaiheessa tuuli yltyi 13 m/s ja kääntyi niin suoraan etelän suuntaan ettei purjeilla oikein tullut hommasta mitään. Puskettiin se maili koneella ja kun päästiin taas itä - koillinen suuntaiselle reitille oli tuulikin taas kääntynyt lounaan puolelle joten nostettiin taas genoaa ja tultiin Bärosundin lossille asti melkein viittä solmua sitä mutkittelevaa kapeata pitkin.

Barösundissa tuuli sen verran napakasti juuri tulosuunnasta että septitankin tyhjennys ei oikein onnistunut kun ei venettä saanu ajettua laituriin, tuuli työnsi koko ajan jonnekin ihan muualle ja koneen tehot ei meinanneet riittää kompensoimaan tuulta. Joten ajettiin suosiolla laituriin  suojan puolelle ja samoilla lämpimillä päästiin avittamaan paria muuta venekuntaa jotka koittivat myös saada veneitään siinä tuulessa jotenkin älyllisesti laituriin kiinni.

Loppupäivä meni mukavasti hyvin syöden ja viihtyen ja venenaapureiden kanssa jutellen. Ensi yöksi on ainakin forecan mukaan luvassa mellko kovaa tuulta joten katotaan miten tuosta selviää. 




sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Taukopäivä Hangossa ja purjeilla Prediumiin.

Eilen oli siis umpisadetta, ja runsaasti. Päivä meni veneellä lonnien ja sadetta pidellen, vähän saunoen ja illalla oikein hyvin syöden. Poikettiin Origossa jota voi ruuan suhteen kyllä suositella. Ihan törkeen hyvät eväät ja juomat oli. Mutta satuttiin vissiin johonkin vuoronvaihtosaumaan paikalle, kun odotusajat venyivät varsin pitkiksi. Kolmen ruokalajin  illallinen kesti kolmisen tuntia...




Ajoissa nukkumaan että aamulla osutaan sopivaan keliin.

Aamu olikin sitten ihan erilainen: alkuun vielä vähän sateli, mutta kun oli saatu aamupala tehtyä ja syötyä, aurinko paistoikin melekin pilvettömältä taivaalta. Mutta tuuli oli melkoisen riemukas! Vedettiin ihan takkia ja pitkää housua päälle ja punnerrettiin jopa onnistuneesti Marlene irti laiturista. Se oliki suoritus, kun kummallakin puolella oli about 40 jalkaiset isot purkkarit varsin löysillä kiinnityksillä. Selvittiin kuitenkin.

Satamasta ulos päästyä päätettiin kokeilla eilen illalla saunassa vanhemmalta purjehtivalta herrasmieheltä saatua neuvoa tälle tuulelle: "Älkää suotta ottako isoa edes ylös, vedätte vaan genuan kulmaa sen verran ulos kun kivalta tuntuu ja nautitte". Ja sehän toimi julman hyvin! Tuuli tuli pääsääntöisesti takavasemmalta tai suoraan vasemmalta sivulta ja meillä oli ehkä kolmas- tai neljäsosa genuaa ulkona ja vauhti tasaista 5 - 6 solmua! Ok, tuuli oli 9 - 11 m/s koko ajan joten yllättävän kivasti mentiin eteenpäin.




Vähän puolenvälin jälkeen tuuli nousi 12 - 13 m/s ja kurssin muutoksen johdosta tuli ihan suoraan vastaan, joten vedettiin genua sisään ja laitettiin peltipurje veetämään. Puskettiin vasta-aaltoon ja saatiin pärskeitä koko rahan edestä. Vauhtikaan ei päätä huimannut kun oli se vastatuuli ja vasta-aallokko ja paljon tuulipintaa veneessä ja kone jonka tarkoitus on lähinnä irroittautua laiturista purjeiden nostoa varten... Eli hitaasti mutta varmasti.

Prediumiin sisäänajo olikin varsin mutkikas ja kapea reitti. Soitettiin melkein satama-altaasta että missäs teidän vieraslaituri on ja onko tilaa. Kuulimme että tilaa on ja laituri no. 3 on vierasosassto. Missään vaan ei sanottu mikä laituri on no. 3... Löytyi se sieltä pienen etsiskelyn jälkeen. Näitä laitureita kun täällä on no. 14 asti. Tuuli oli edelleen melkoisen navakka ja tietenkin juuri sen verran sivusta että sai taas vähän jumpata, jotta saatiin Marlene sivistyneesti paikalleen.



Ja eikun tulokahville kuppilaan ja ihastelemaan alueen palveluja. Hyvä kauppa venetarvikkeille josta saman tein hankittiin uusi haka etukiinnitysköysien sohlon tilalle ja keittimeen lisää polttoainetta, että jatkossakin eväiden teko veneessä onnistuu. Ja syötiinkin hyvin talon omia gurmeeburgereita.

Loppuilta meni vatsan vieressä notkuen ja lähikulmilla talloen. Jos sitä vaikka kohta nukkumaan, että jaksaisi aamulla taas purjehtia.








perjantai 11. kesäkuuta 2021

Moottoriveneilyä Hankoon!

Aamu oli jumalaisen kaunis, lämmin ja täysin tuuleton... Aamupalan jälkeen juoksin vettä rannassta ja tiskattiin kamat ja kohti uusia tuntemattomia rantoja. Konevoimalla, sillä meri ja tuulimittari olivat sitä mieltä että ny ajetaan koneella eikä rillata.


Jossain vaiheessa tuulimittari heräsi ison aukean kohdalla sen verran henkiin että antoi oikein lukemaa 1,8 m/s jolla tää kaukalo matelisi melkoisen tovin Hankoon minne oltiin menossa. Eli katkeruutta niellen jatkettiin koneella. Olotilaa hieman helpotti se, että huomattiin isopurjeen takaliikin pullahtaneen ulos puomin urasta. Ei se olis purjeshusta estäny mutta rasittanu ylettömästi purjetta ja kiristäjää. Syyksi selvisi hieman sohloksi päässyt hahlo jolle annoin rakkautta vasaran muodossa sitten satamassa. Pitäis kestää vastaisuudessa.





Komeessa kelissä ja vailla ongelmia löydettiin Hangon Itäsatamaan ja tankattiin dieseliä kun kerran koneella on jouduttu ajamaan ja samalla tyhjättiin septi että viitsii taas veneen omaa vessaa käyttää. Köydet kiinni, ilmoittautuminen ja maksu satamatoimistoon ja proseccolle terassille. Alkaa kohta maistua lomalta.



Käytiin kävellen kaupassa ja ihasteltiin näitä paikallisia pitsihuviloita. Nyt on sitten elintarvikkeetkin täydennetty melkein koko loppukeikan ajaksi. Ja punaviiiniäkin löytyi! Eli huomisen taukopäivän jälkeen on taas hyvä jatkaa matkaa. Foreca nimittäin lupaa sadetta huomiseksi ja me päätettiin viettää potentiaalinen keikan huono keli mieluummin terassilla istuen ja Hankoa kierrellen kuin merellä tuulessa ja tuiskussa.






Loppupäivä menikin sitten terasseilla istuen, hyvin paikallisessa pizzeriassa syöden ja ihmetellen että onko meillä oikeasti kaikkein pienin purjevene tässä satamassa... Taitaa olla. Mutta hyvin seon meidät tänne asti tuonut. Eikä tää mikään kauhee juoppo ole, Barösundissa tankattiin täyteen ja täällä taas, meni ihan 12 litraa dieseliä, ja on koko ajan jouduttu koneella ajamaan. 2 litraa tunnissa toi näyttäis syövän.

Viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä nautittiin veneen kannella.



torstai 10. kesäkuuta 2021

Jussarö

 Aamulla ei ollut mitään kiirettä kun aajatuksena oli jo aikaa sitten ollut että tämä päivä vietetään täällä saarella saareen tutustuen. Samalla oli loistava tilaisuus tutkia taisteluvammoja ja rasvata ruumista reippaan auringonpaisteen jäljiltä. Saattaa muuten tehdä yöllä kipeää sillä tänään tuli lisää väriä vaikka kovasti läträttiin auringonsuojan kanssa.

 


Puolilta päivin lähdettiin sitten kiertämään saarenluontopolkua ja se oli oikein mainio. Alkumatka oli luonnonsuojelualueella, varsin Nuuksiomaisissa maisemissa ja sitten siirryttiin vanhan kaivosalueen kautta rantakaistaleelle.

Se luonnonsuojelualue oli huikea! Vanhaa aarnimetsää mestassa missä ei pitäisi minkään logiikan mukaan edes olla sitä, oltiinhan me melkein ulommaisella saarella mitä Suomen aluevesillä on. Tuli huomattua miten hyvin luonto ottaa omansa haltuun kun käveltiin vanhojen avolouhosten ja toisen maailmansodan aikaisten korsujen ohi jotka olivat jo melkein täysin "maastoutuneet" muun maiseman joukkoon.






Vanha kaivosalue oli ihan oma juttunsa, se kun on toiminut myös vankien pakkotyöosastona ja maisema oli varsin "urbaani" joiltain osin. Tosin sellaisella slaavilaisen rappionrakkauden twistillä säestettynä. Osassa rakennuksia oli jo aika tehnyt tepposiaan ja luonto on täälläkin valtaamassa alaa ihan asiakseen.



Seuraava osa olikin sitten upeaa saaristoluontoa kallioneen, käkkyrämäntyineen ja rantoineen. Huikea saari kaikkineen. Valitettavasti vain aika huonolla hoidolla osa ollut. Paikallinen kalastaja poikkesi jututtamassa mua kunhain tiskivettä kaivolta ja antoi aika karua palautetta metsähallitukselle joka saaresta vastaa. Saaren käyttö ja vierailijat ovat kuulemma aika vahvasti kulloisenkin vuokrayrittäjän kontolla ja metsähallitus ei juurikaan panosta esimerkiksi rakennuksiin. Kahviokin on nyt suljettu koska uusi yrittäjä joutui uusimaan koko katon ettei vesi sada suoraan pöytiin. Omalla kustannuksellaan ilmeisesti. Laituri ja sähköt on kyllä ihan kuosissaan, mutta vettä ei laitureille tule vaan se joudutaan kantamaan vesipostilta. Tietenkin juuri silloin kun meillä on veneen vesitankki tyhjänä...







Saatiin kuitenkin sauna varattua (kun kolmas numero löytyi netistä ja se ihan vastasikin) ja saunanpuhtaina vedettiin valkoista parsaa illalla naamaan ja ajoissa nukkumaan. Huomenna meininki koittaa Hankoon purjeilla ja se saattaa näillä tuulilla vaatia aikaa ja aurinkorasvaa!