keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Viimeisiä viedään!

Tänään oli  ranta siivouksessa eli "suljettu" joten aamu alkoi altaalta. Hihiteltiin niille kiinalaisille jotka oli vaihteeks antanu vapaapäivän kuvaajalleen ja kuvailivat toisiaan... Minkälainen narsisti pitää olla että kasaa kolmen päivän aikan itsestään muutaman sata kuvaa eri koltuissa saman altaan eri puolilla, mitä hassummissa asennoissa?

Ihme touhua!
Ei altaalla jaksa kovin pitkään makoilla ja lukeminenkin alkaa käydä vähiin, joten lähdettiin rannalle kävelemäään. Nythän siellä on tilaa kun kaikki tuolit ja varjot on hoidettu jonnekin välivarastoon. Kauheesti siellä ei kyllä mitään siivoajia näkynyt, varmaan ens yönä sit, tai joskus.

Käveltiin aallonmurtajalle asti jonne lienee pari kolme kilometria. Hieno oli töpötellä kun ei juuri ketään rannalla. Joen kohdalla oli aallot tasoittaneet sen pienen suiston niin että siitä pääsi kuivana kahlaamatta yli. Siinä katsottiin hassua lintukaksikkoa, valkoinen haikara stondas keskellä lätäkköä ja sivummalla joku musta siivekääs kuivaili tuulessa kainaloitaan.

Ei tää eilen näin tyhjä ollut

Rantavahti ratsastanut tästä.

Toinen seisoo ja toinen tuulettaa kinaloita!

Kalastajalaitureita

Rapuyhdyskunta.
Iltapäivällä alkoi makoilu tökkimään ja mentiin huoneeseen pakkailemaan valmiiksi laukkuja, koska lähtö himaan on puoli neljä aamuyöllä. Hyvään aikaan lähdettiin koska juuri kun könysimme hissejä kohti, neljä kaksikerroksista tilausbussia purki varmaan 300 samanlaisiin paitoihin puheutunutta kiinalaista nuorta aikuista hotellin eteen. Erakkosuomalaista alkoi jo melkein ahdistaa.

Mä kävin vielä kylällä hieronnassa, olikin oikein loistava. Metrin mittainen täti väänteli sellaiseen solmuun, että epäilin ettei saa mua edes aamuks auki, mutta hyvin se selvis suorituksesta. Mainitsi kyllä, että melkoisen jumissa ja jäykkä olin. Kevein askelin hotellille ja Eeva kyytiin ja New Boss Tailorille hakemaan kuteet. Raju (räätälin nimi) vaimoineen oli jo valmiiks pakannu pukupusseihin kuteet ja katsottiin vain että saatiin omamme. Tää on kioski jota voi todella suositella täällä poikkeaville, hintataso on ihan kelvollinen ja työnjälki ja istuvuus ihan loistavia, samoin materiaalit.

Saa tullla juhlia...
Halailtiin Raju ja vaimonsa ja tiputettiin vaatteet hotellille. Katselin kun porukka sitä toista julman kokoista ala-aulan akvaariota hämmenteli, kysyin, onko illalla kalaa listalla. Ei kuulemma ollut, joten mentiin naapurikuppilaan syömään oikein hyvin. Pitänee tänään suoriutua suhteellisen varhain yöpuulle kun se lähtö on oikeasti ihan perverssin aikaisin.

Ei kuulemma soppaan laiteta.
Jos kotona sit taas ynnäis mitä jäi käteen!

tiistai 7. tammikuuta 2020

Allasta ja viimeiset sovitukset!

Mentiin aamulla rannalle ja ensimmäinen kauhea takaisku tuli 7Elevenin myymälässä: olutta ei myydä ennen yhtätoista! Muissa kioskeissa vissiin olis ollut aikaisemminkin hanat auli, mutta niissä ei saanut muovikasseja koska ekologia, toisaalta hyvä niin. Mutta raahaa sit rannalle, ja ennenkaikkea pidä kylmänä, kolme olutta shortsen taskuissa! Eli uimaan ja odottamaan yhtätoista.

Altaalle magnoliapuiden varjooon vaihdettiin iltapäiväästä. Mulla on edelleen lukemisena se "Pitääkö olla huolissaan" ja nyt on vaan pakko avautua! En tiedä mitä ne pojat nappailee päivittäin, mutta kun ne näyttää toimivan noin hyvin, mä haluun samat lääkkeet! Se ohjelma TV:ssä meinaa välillä mennä liiankin nopeasti, kun et oo ehtiny vielä sulattelemaan edellistä nerokasta ajatusta, kun kolme uutta rakennelmaa on jo ilmassa! Mutta näin translitteroituna voi oikeasti pureutua poikien ajatuksiin ja ongelmanratkaisuun. Ne lääkkeet!







Mulla on pari omaa "huolenaihetta" alkanut pyöriä mielessä, tarttee varmaan lähettää toimitukseen ja katsoa josko sankarit saa jotain tolkkua mieltä painaviin asioihin. Itse olen aika solmussa muun muassa kestokassien kahvojen pituuden kanssa. Myös voileipien putoaminen aina voipuoli alaspäin hieman huolestuttaa pientä mieltä...

Altaalla katsottiin kiinalaisryhmää, johon kuuluu jokunen naikkonen, jotka vaihtaa asusteita useamman kerran päivässä ja sitten joku onneton miesraukka joutuu kuvaamaan niitä mitä kummallisemmissa asennoissa eripuolilla hotellia ja allasaluetta. Keekoilivat tänään meidän nokan edessä kivien päällä heilutellen helmojaan ja suorittaen kääsillään erilaisia eleitä kameralle. Meinasin käydä Ismo Leikolan innoittamana kysymässä niiltä, että tiedättekö mitä tarkoittaa suomalainen termi "lupsakka"? Sehän on ääni mikä kuuluu akasta kun se putoaa altaaseen!





Sovitukseen mennessä katsoimme että hotelllin norsupensailla alkaa olla juurikasvua kuin blondilla parhaimmillaan! Puutarhurit haloo, mistä teille oikein maksetaan?





Piti käydä hieronnassa mutta hotellin kaikki hierojatädit oli jossain, joten mentiin vaan sovittelemaan asusteita. Ja kannatti! Istuu aika napakasti ja huomenna saa hakee valmiit pois! Kioski on Boss Tailor ihan hotelli Methavalain vieressä ja tätä voi kyllä ihan sydämestä suositella. Työn jälki on huippua ja vaatturilla on sopivasti pilkettä silmäkulmassa ja kun hintakaan ei ole paha. Rouvan kesämekkokin on niin sievä.

Tossa ne olis


Aika hyvä on toi kesämekkokin

Loimi ja sen tekijä!





Puku ja vaatturit
Syömäään mentiin ja samassa hotellissa majaileva suomalaispariskunta, joiden kanssa on aina välillä muutama sana vaihdettu, viittoi samaan pöytään ja loppuilta menikin mukavia jutellen, hyvin syöden ja rantaa metallinilmaisijoilla skannaavia paikallisia ihmeteellen.

maanantai 6. tammikuuta 2020

Meripäivä apinoilla höystettynä.

Aamu aukesi pari tuntia normaalia aikaisemmin koska oli tarkoitus lähteä retkelle merelle koko päiväksi, katsomaan apinoita. Tavallaan ihan loistavaa, sillä auringonnousu sekä parvekkeella että aamiaishuoneessa oli ihan satumaisen kaunis! Tarttis varmaan joskus toistekin herätä näin aikaisin, että sais ton kuvattua kunnolla ihan rannalta käsin.

Ei huano

Aamiaishuoneessa melkein parempi
Kasilta tuli pieni Hiace keräämään kyytiin hotellin edestä. Ja nyt puhutaan ihan oikeasta ekan sukupolven Hiacesta. Laatikko korisi, kone huusi apuva ja iskunvaimennus oli kuollut Kekkosen aikaan, mutta vehje kävi ja kukkui kuten aina ennenkin. Yhtään en ihmettele miks nuo autot on Afrikassa haluttua kamaa. Ilikiliikkujiahan ne on! Matkalta kerättiin porukkaa kyytiin, mukana mm. suomalainen pariskunta Oulusta ja sit satamaan ja laivaan. Hanhien uskollisen konsertin saattamana. Eivät onneks käyneet kimppuun...

Vahtihanhet
Kruisailtiin ensin jokea/lahtea pitkin avomerelle. Matkalla oli värikkäitä kalastaja-aluksia joissa porukka lajitteli yöllä saatuja kaloja jatkotoimia varten. Kaunista ja idyllistä. Avomerellä oli jumalaisia maisemia ja ainakin sata harmaan ja sinisen eri sävyä. Kamera ei kerro mitenkään totuutta, maisema oli paljon kauniimpi ja satumaisempi.











Runsaan tunnin puskemisen jälkeen oltiin saaen edudtalla, kippari sanoi että nyt pikkuveneeseen ja rantaan. Ja ei sitten mitään muuta mukaan ku kuteet ja max kamera, tai joku muu tallennusväline. Saari on luonnonsuojelualue ja siellä asuu suuri ja vilkas apinayhdyskunta. Apinat tykkää käydä taskuilla ja kaikki ylimääräinen roskaa saarta.

Rouva muikeena

Huomattavan ankee paikka kämpälle


Ei tee oikeutta sävyille


Pojat venaa
Veneiltiin sinnne ja vietettiin puolisen tuntia hauskaa aikaa ihatellen apinoita, jotka ei kauheesti turistia vierastaneet. Jos ihminen käänteli kiviä, niin kohta pari kaveria oli vieressä tekemässä samaa. Etenkin kaks vesseliä jäi mieleen, pieni poikanen jolla kallo pilkisti päänahan alta ja turkki oli oikein huono. Kaveria on selvästi joko kurmootettu, tai sitten on sattunut joku onnettomuus, jossa on käynyt oikeasti pahasti. Oululainen lääkäri arvioi, että tuskin tuo raukka elää viikkoakaan, vaikka lauma miten pitäisi huolta siitä, komplikaatioiden riski on liian suuri.


Onhan näitä

Apinoiden kuningas?






Toinen joka jäi mieleen, oli kaveri joka oli löytänyt 4 cl:n shottipullon jostain rantahiekasta ja varjeli sitä suurimpana aarteenaan. Jotenkin tuli juoppo suomalainen mieleen. Käveltiin kuvaamassa muutenkin maisemia, saari oli todella kaunis ja maisemat ympärillä myös.

Suomalainen mies?


Turkin hoito menossa




Sä käännät kiviä? Mä kans...
Miehistö hätisti yhteysveneeseen tunkeutuneet vapaamatkustajat (apinat) pois kyydistä ja palattiin laivalle uimaan. Vesi oli lämmintä, suolaista ja sametin pehmeää. Virta oli kyllä melko voimakas, kun hyppäsi uimaan laivan keulasta niin muutaman sekunnin päästä oli sopivasti uimaportaiden luona laivan perässä...

Yrittivät vapauteen

Lounas katettiin ja lähdettiin takaisin päin. Maisemat oli edelleen yhtä komeita kuin mennessä, ja juuri ennen kuin tultiin joen suistolle, iskettiin ankkuri pohjaan ja annettiin mahdollisuus koittaa kalaonnea. Syötteinä käytettiin katkoja joita meillä myydään Prisman pakastealtaasta 16 €/kg, mutta hyvin ne tohonkin toimi. Mä sain 7 fisua ja ainoo ku tais saada enemmän, oli aluksen kapteeni jolla oli ihan omat systeemit. Mutta hauskaa oli ja nyt on kalastettu täälläkin menestyksekkäästi. Pieniä olivat mutta kalaa kuitenkin, henkilökunnalla on illalla grillibileet kalaisana.



Pieni,mutta syötävä
Takaisin tullessa esitettiin kuskille pyyntö, että jos hän jättäiskin meidät Hua Hiniin kaupoille ettei ihan erikseen tarttis tulla takaisin huomenna. Piti vähän tuliaisia hankkia ja Cha-Amin valikoimat on vähä pienemmät kuin naapurikaupungissa. Sitäpaitsi saatiin keikan ekat asialliset kahvit Starbuckissa :)

Illalla rouva hierottiin jaloista hyvin, mä olin jo kokeillu eilen niska-, selkä-, jalka- ja päävastaavaa ja totesin että se metrin mittanen täti on selvästi vetäny jotain kummallista kun tuntui niin imakalta selässä ja hartioissa. Tais hän hyppiä koko painollaan mun hartioiden päällä. Mä jätin tänään väliin, kun aurinko on vähä pehmittäny hartioita, mutta huomenna kyl taas.

Käveltiin melkein kylän toiseen päähän ja löydettiin ravitola nimeltä Coco Buono ja tätä voi oikein sydämestä suositella. Ruoka oli loistavaa ja palvelu myös. Koko henkilökunta korkeintaan kolmekymppisiä nuoria aikuisia, jotka selvästi tekivät työtään sydämellä. Jatkoon!


Ja hotellille valmistautumaan homisen rentoon rantapäivään...