sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Pozzallossa rantapäivä

Tää päivä meni ihan läskiä käristellen rantakonttorissa. Eka ranta jäi väliin ku paikallist ei osannu päättää että onko siellä vapaita tuoleja ja jos on niin mihin hintaan... Joteen vaihdettiin seuuraavaan jossa oli oikein ystävällistä ja hyvää palvelua.

Päivän konttori

Kyl kehtaa


Ihmeteltiin Italialaista lastenkasvatusta jossa usei käytettiin apuna myös kenkiä tai muita lentäviä esineitä. Uitiin välimeressä ja nautittiin. Tää olikin varsin "lapsiystävällinen" ranta, sai melkein puoli kiometriä kahlata ennenku kassit kastu muutenkin ku aaltojen loiskimina. Mutta vesi oli puhdastta ja lämmintä! Ja sit täti tuli kysyyn aina völillä onko nälkä tai jano ja tarvittaessa toi huttua suoraan rantatuoleille.


Asialliset salaatit ja lasagnet


Viiden paikkeilla mentiin sitten pakkaamaan kamat siiihen malliin että huomenna voi Maltalle lähteä ja sitten syömään ja juomaan hyvin. Aperitiivit vedettiin Torren vieressä olevassa rantakuppilasa josta sai jopa Roomalaisen Paladin panimon oluita. Eli niitä siis! Hyvää se on edelleen!

Torren rantaterassi

Paladin Rock'n Roll

Oikein hyvää


Syömään mentiin i Gabrera nimiseen ravitsemusliikkeesen ja tarttee ny erikseen mainita että ei tarvii uudelleen mennä. Otettiin "turistimenu" ja olihan se ihan syötävää ja paljon, mutta esimerkiksi eilisillan tasoon aika valjua. Viinikin oli vähän sinne päin. Ei jatkoon tämä kioski!

Sitten vielä yks Kubalainen sikari ja hyvä punaviini pienessä Torren viinibaarissa ja nukkumaan, huomenna lautta lähtee Maltalle melkoisen aikaisin.

Pari barokkikaupunkia ja etelärannalle Pozzalloon

Aamulla pakattiin kamat oikein iiviisti ja poikettiin hyvällä aamiaisella. Salvatoren ystävällisellä avustuksella saatiin auto käännettyä ja joen poikki tielle taas!




Luottonavigaattori on sen viimeisimmän ohjelmistopäivityksen jälkeen edelleen hieman sekaisin joten ajettiin kierros kylää ympäsi ja bootattiin se pari kertaa ennenkuin se suostui ymmärtämään missä mennään ja mikä maa ja valutta. Eli matka jatkui. Salvatore oli suositellut Noto nimistä barokkikaupunkia joten sinne siis ihan ekaks.

Puolisen tuntia kierrettiin ja etsittiin parkkipaikkaa ja kun se vihdoin löytyi iskettiin kännykän kuukkelisovellukseen hallintopalatsi ja alettiin kiipeemään pitkin kujia. Tää kylä ei oo varsin sopiva liikuntarajoitteisille...

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto

Noto


Mietittiin siinä kiivetessä ja yhtä melkoisen karua kirkkoa ihmetellessä että mitäs ihmeellistä täällä ny sitten on kunnes saavuttiin siihen barokkikeskustaan. Olihan upee! Muu kaupunki edusti lähinnä pohjiskarjalalaista slaavilaisen rappionrakkauden tyylisuutaa mutta se barokkikeskusta oli kertakaikkisen hieno! Pööpöiltiin siinä tunnin verran ja jatkettiin matkaa kunhan oli ensin kiivetty takaisin autolle siinä melkein neljän kymmenen asteen helteessä. Ei lämmin luita riko mutta koitas mennä Puntoseen sisään kun se on ollu sinä auringonpaisteessa pari tuntia. Ruotsalainen sauna on viilee siihen verrattuna!

Ajeltiin sitten kohti Ragusaa joka oli toinen toinen täle päivälle allokoitu barokkikaupunki,Unesco maailmanperintökohde tääkin. Maisemat oli huikeita. Karuja vuoria, korkeita siltoja ja vuorien huipuilla olevia kaupunkeja.

Ragusa oli isompi kuin Noto ja aikaa ei olut yhtään riittävästi. Kierreltiin tunnin verraan ja poikettiin syömässä mahtavan hyvät merelliset lounaat ja kun jatkettiin matkaa todettiin että tänne on vaan tultava ajan kanssa seuraavalla kerralla. Paljon jäi näkemättä.


Ragusa

Ragusa

Ragusa

Ragusa

Ragusa

Ragusa

Ragusa

Ragusa

Ragusa


Seuraavaks ajeltiin Pozzalloon ja hotellille. Luottonavi teki taas temput juuri kun kaupunkiin saavuttiin ja lopetti ohjeistamisen. Onneks tässäkään kaupungissa ei oo liikaa katuja joten hotla löytyi helposti ilman tuskia. Yllätys sen sijaan oli se että hotellin omistaja totesi että teidänhän piti tulla vasta huomenna...

Mä varasin keväällä isona pakettina kaikki tän keikan hotellit ja vaikka kuinka olin homman tarkistanut niin näköjään fibojaa sattuu. Olin ohittanut yhden päivän ja lauttaliput Maltalle onkin vasta ylihuomiselle! Oneks hotellissa oli vapaana se meille suunniteltu huone joten huomiselle uhkaa tulla taas rantapäivä. Ei se varsinaisesti haittaa...

Taaperrettiin suihkun jälkeen rantaa pitkinpoikin ja mentiin sitten syömään Al Barocco nimiseen ravintolaan rannalle ja tätä kioskia voi kyl varauksetta suositella. Palvelu ja ruoka hyvää vaikka pöytiä oli tori puolillaan ja kauhee kiire mutta hyvin toimi ja ruoka oli todella hyvää!



Pozzallo

Pozzallo

Pozzallo

Pozzallo

Pozzallo


Siitä sitten vielä lauantai-illan kunniaksi katsomaan tanssiesitystä ja paikallisen pieneen kuppilaan juomaan riittävästi jäähdytettyä punaviiniä. Alkuun pidin sitä vitsinä ku kyyppari kysyi että kylmää vai kuumaa ja sanoin että kylmää. Laittoivat sen flindaan varmaan vartiks pakkaseen! Piti hieroo käsien völissä melkein vartti että sen sai lämpeneen juomakuntoon!

Eeva osti rantasandalit ja nukkumaan.

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Rantapäivä ja Taorminaa

Aamula käytiin ihan loistavalla aamiaisella! Tää mesta on ihan kiva, ystävällinen palvelu, hyvä aamiainen ja rauhallinen sijainti han rannalla.Suosittelemme varauksetta Il Cantone Del Faroa sillä täällä saa rahoilleen varsin hyvän vastineen!

Aamupalahuone

Päivän konttori


Sitten rannalle läskiä käristämään. Välillä makoisat simpukat ja katkaravut lounaaksi ja takaisin läskiä käristämään. On nimittäin se "lompäivä" ny, huomenna taas mennään kohti uusia seikkailuja ja uusia maisemia.

Lounashuone

Lounas


Kolmen paikkeilla tuli sitten tunnit täyteen "konttorilla" ja suihkun kautta Taorminaan. Nyt alkoi jo paikallisbusisysteemi olla hallussa ja päästiin ylös ilman isompia odotteluita ja kommervenkkejä. Taaperrettiin kylällä, istuttiin kuppiloissa ja kuunneltiin loistavia katusoittajia.

Pojat veivaa aika asenteella

Taormina

Taormina

Taormina

Taormina, proseccoa maisemalla

Vessan käytävä

Taormina

Illallinen, oli niin hyvää että meinas itku päästä ku loppui


Alkaa pikkuhiljaa maistua lomalta! Huomenna kohti etelärantaa!

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Etnan kautta Taorminaan

Aamulla pakattiin kamat ja haettiin Puntonen tallista. Edellisen yön majapaikka on kyl sellanen, että kehaa kenelle vaian suositella! B&B del Duomo Messinassa, ihan täydet pisteet! Siisti, todella rauhallinen sijaintiin nähden; ihan vanhan kaupungin keskustassa, ja asiallinen amupala loistavan huoneen kanssa. Ei osaa kehua riittävästi! Henkilökuntakin oli huippu kivaa!

Lähdettiin sitten ajamaan kohti Etnaa ja vanha luottonavigaattori Garmin alkoi livästi sanoen sekoileman. Siihen tuli joku ohjelmistopäivitys juuri ennen lähdetöä tänne ja lieneekö ollu joku bugi mukana. Messinan kaupunkialueella  se ei mitenkään löytäny itteensä kartalle ja jossain pian se alkoi puhumaan pikkuoravaäänellä niin että me molemmat purskahdettiin helkatanmoiseen räkätykseen. Paitsi että oli vähän löysät housussa, kun kikkaillaan Sisilian ehkä kaoottisimmassa kaupungissa vailla mitään aktuaalista tietoa että minne hittoon me ollaan menossa!

Eeva avas puhelimeensa kuukkelinavin ja sen kanssa kikkailtiin moottoritielle ja pienen sekoilun jälkeen osuttiin Taorminan jölkeen huoltoasemalle jossa juotiin kahvit, tankattiin Puntonen ja bootattiin navi uudelleen kolme kertaa. Eikä se sittenkään löytäny itteään kartalle! Ajettiin randomliittymästä ulos ja varjopaikassa mä sitten pari kertaa boottasin sen ja ohjeistin eri reitittämistapoja, sen jälkeen uudelleen -- ja vihdoin se löysi itsensä kartalle ja matka saattoi jatkua turvallisin mielin. Paitsi että sisilialaisilta huoltoasemilta saa samalla tavalla sukkahousuja ja punaviiniä kuin suomalaisiltakin, mutta paperikarttoja ei sit kirveelläkään löytynyt! Suunnista siinä sit Shakespearen koottujen romaanien tahtiin, joita kyllä löytyi...

Minä ja Etna, tonne pitäis päästä!


Etna on kuitenkin onneks sen verran iso nyppylä, että se on vaikee olla löytymättä. Vedettiin jonnekin lähemmäs parin kilometrin korkeuteen ja siellä sit tie loppui ja alkoi varsinainen laavakenttä. Eeva päivitti asusteensa lämpimämppään, mä olin sissi ja vedin shortseissa ja Mjölk T-paidassa... Ihan vaan kunnioituksesta Mjölk-bändiä kohtaan. Otettiin kabiinihissikeikka ylätasanteelle ja mä meinasin saaada halvauksen ku kuulin hinnan. 60 euroo kahdelta! Kun tänne asti on tultu, niin sit mennään tappiin asti -- maksoin ja hypättin kabiiniin.

Maisemat oli ihan tolkuttoman upeita, joskin pilvet meinas vähän haitata maisemien katselua. Oltiinhan sentään yli 2600 m korkeella. Kabiini jätti ylätasanteelle ja siitä olis vielä ollu puolisen kilsaa ylämäkeä kraaterille. Siis pystysuoraan, reittinä vähän pitempi. Katottiin että siinä menis joku bussikuljetus ja käytiin tarjoutumassa kyytiin, mutta kuski sanoi että ei tolla lipulla tänne pääse, osta uus tuolta konttorilta (about saman verran ku se kabiinihissi maksoi). Alkoi olla sen verran rahastuksen makua, että käveltiin satakunta metriä ylöspäin, otettiin kuvat ja lähdettiin alas. Joku raja se on kapitalistien riistollakin!

Alkaa oleen korkeella

Kuun maisemaa

Tähän asti riitti rahat!


Laaksouduttiin sitten sieltä "kevyen" lounaan jälkeen. Rantakaistaleelle tultaessa luottonavi Garmin yllätti taas, luetteli koko reitin hotellille asti alle minuutissa yhteen putkeen posmittaen! Saattaa siinä ohjelmassa joku bugi siis olla--- Majoitus ei ollutkaan Taorminassa niinkuin aluks luultiin vaan Giardini Naxosissa siinä rannalla. Taorminahan on siis helkatanmoisen vuoren huipulla.

Silleen oli haastavaa löytää se majoitus, että luottonavi Garmin ohjeisti ajamaan suoraan yhdestä mutkasta sata metriä ja mä siinä näin vaan pihan ja autotallin! Vetäsin sit pari sataa metriä ohi, koska kadut olivat ykssuuntasia ja kauhee tunku takaa koko ajan päällä. Mentiin huoltsigan pihaan ja soitin majoitusliikkeeseen, jonka pitäjä selitti että tää on kieltämättä vähän haastava löytää äkkinäiselle, mutta aja sinne ja sinne ja hää tulee hakeen.

Ajoin sit sinne ja sinne ja soitin uudelleen ja Luigi ilmestyi hetken kuluttua ja sanoi että ajat sinne "pihalle" mitä olit alkuun ihmetellyt ja perältä vasemmalle ja heti oikeelle ja sit sen joen yli ja oot ihan tonteilla. Ei toi Punto varsinainen amfibiovene oo, mutta aika hyvin se sen joen poikki porskutti ja hotelli löytyi! Harrikalla olis muuten puntit kastunu!

Hotellin katu

Joki joka piti ylittää että pääs hotellille


Paikka vaikuttaa ihan asialliselta ja kun oli asetuttu taloks mentiin vähän kävelemään rannalle. Ja sitten syntyi kuningasajatus: illaksi bussilla Taorminaan! Eihän me sitä bussia venattukaan ku about tunti. Nää sisilialaiset paikallisliikenteen kulkineet menee melkoisen afrikkalaisen aikakäsityksen mukaisesti. Vain vartin aikataulusta myöhäsä tuli yks bussi, mutta se oli täynnä ku Turusen pyssy, ja kuski kieltäyty ottamasta enää enempää ylilastia joten seuraavaa venattiin sit taas puolisen tuntia.

Onneks siinä oli tilaa. Taormina oli ihan huikeen upea! Korkeella vuoren huipulla, tie sinne oli jo yks elämys! Kaupunki oli kaunis ja kaupungin yläpuolella oli melkein 2000 vuotta vanha amfiteatteri josta oli näkymät joka puolelle ja jossa oli just rakenteilla jonkunasteinen rokkiveto. Käppäiltiin, ihasteltiin, Eeva osti mekon ja melkein kassikaupan tyhjäks mutta sen sain estettyä!













Juotiin aperitiivit ja syötiin hyvin. Mitäs sitä muuta voi toivoa! Tultiin bussilla takaisin hotellille ja nukkumaan, huomenna on uus päivä ja uudet kujeet...