Amalfin rantatie ja Yllättävän hauska kalastajakylä

Aamupala vedettiin muuten sellaisessa maisemassa että oksat pois! Tähän vois oikeesti tottua!

Ei paljoo tästä parane toi aamupalakattaus!

Kamat vauhtikuutioon ja tietä pitkin. Suunnitelmissa oli työstää Amalfin rantatie ja Pompeji. Vaan toisin kävi!

Tiedä mikä näissä Italialaisissa kartoissa on, mutta taas ajatti navi paikkaan mistä vauhtikuutio ei olisi mitenkään päässyt läpi! Ainakin puoli metriä liian kapeee kuja tolle rotiskolle. Taas tuli vähä ikävä pyörää...

Toisaaltam kiivettiin sit oikein jumalaista serpentiiniä niemen korkeimmalle kohdalle ja sieltä sit laskeuduttiin Amalfin rantatielle. Saatiin oikein upeita kuvis Caprin saaresta, lauleltiin nauravaa kulkuria tienpenkalla ja ajettiin niin upee vuoristotie että päätettin jossain vaiheessa ottaa reitti uusiks pyörällä!

Kun Caprin saarella kohtasin mä Ginan...

Amalfin tie sit olikin ihan oma juttunsa! Virallisesti tohon kolmen kymmenen kilometrin pätkään pitäis kulua sellanen tunnin verran aikaa ihmettely ja pööpöilytaukoineen mutta kas, paikallisilla oli ilmeisesti jonkunlainen paikallinen virallinen vapaapäivä ja rahvasta oli tonteilla enemmän ku helluntai epistolassa.

Pojat tikkarien kanssa ohjas liikennettä joka kylässä joita tien varrella riitti. Silti ajoittain ongelmana oli vastaan tulevat bussit ja riittävän luovasti pysäköidyt autot jotka onnistuivat jumittamaan kaiken älyllisen liikenteen tiellä.

Summa summarum, tunnin sijasta ajelimme tuota ehkä maailman kauneinta tietä melkein neljä tuntia! Ei se yhtään kaduttanut koska maisemat olivat oikeasti henkeä salpaavia ja nautittiin joka hetkestä! Ok, ihan lopussa meinasi tulla jo kauneusöverit ja kaikkia juttuja ei enää jaksanut kuvata. Tien alusta löytyi paikka josta sai tuoreita melkein omenan kokoisia mansikoita! Nam ja ähkelös...

Hippi hamuaa mansikoita

Kohtuu komeaa maisemaa

Näitä kyliä oli ihan "sopivan" tiheesti

Jylhää ja kaunista

Elikkäs suomeks sanottuna aikataulu lirautti kintuilleen oikein komeesti! Jo ennen Amalfin tien puoltaväliä ruuhkassa seisoessa todettiin, että Pompeji saadaan tältäpäivältä unohtaa. Toisaalta, siellä se on ollut jopari tuhatta vuotta joten eiköhän se sieltä samalta paikalta löydy vielä ensi vuonnakin! Ja jos se Vesuvius nyt sattyy päästämään tuhkaröyhtäyksen sillä välillä niin ainakin mestan koordinaatit on jo kirjattu ylös ja se saadaan nopeemmin kaivettua esiin ku viime kerralla...

Ajeltiin sitten Fiumicioon hotellille ja mä jätin Eevan meditoimaan ja kamoja sortteeraamaan ja palautin  vauhtikuution vuokraamoon. Hommahan oli tavallaan helppo ja nopea mutta lentokentält hotellille (3,5 km) pääsy meinasikin olla astetta haastavampi projekti.

Taksijonossa oli oikein organisaattori joka jakeli pojille kyytejä tasaisesti. Kun tyyppi kuuli että mä en meekään Roomaan vaan tähän kulmille Fiumicioon alkoi säätö! Täällä lentokenttätakseilla on vakiohinta siitä riippumatta mitenkä ajetaan, Rooman toinen laita 30 € Fiumicio 30 €! Meinas mennä nieleskelyn puolelle toi hinta.

Nyt mä alan ymmärtää toissayön hotellinpitäjän jutun kun kysyttiin mitä maksaa taksi Orbetelloon. Isäntä sanoi että älkää ny vaan taksia ottako ku se on niin jumalattoman kallis. Me siihen että kun ajateltiin syödä siellä ja pari viiniä nauttia. Mihin isäntä totes: kaikkihan täällä pienessä maistissa ajaa ku taksit on noin kalliita ja eihän se oo ku muutama kilometri...

Hotellille pääsin ja kun kysyin kuljetusta kentälle huomiseksi aamuksi niin hinta oli pompsahtanu 50 euroon... Happamia sano kettu ja sillai. Mut kai sinne kentällekin olis hyvä päästä.

Käytiin sitten käppäilemässä pitkin kylää. Tää on oikea kalastajakylä sen lisäks että täällä on Rooman suurempi kansainvälinen lentokenttä. Kalastajapaatteja oli satama puolillaan, pojat myi kaikenlaista merenelävää suoraan laivan vierestä ja vanha gubbe pleissas köysiä laiturilla.

Onkijoita oli melkein kilsan pituinen aallonmurtaja väärällään ja muutenkin oli aika originelli meininki. Juotiin oluet ja viinit paikallisessa pubissa ja lisävaatetuksen haun jälkeen mentiin syömään paikalliseen kalaraviintolaan. Niitä täällä yllättäen on melko hyvin...

Loistavaa oli, Eevalla tosin oli lieviä ongelmia rapuannoksensa kanssa kun aina ei ihan tarkkaan selvinny mitä kaikkee siinä oikeesti on syötävää. Laskun saapumista odoteltiin jo melkein tuskassa. Mutta tuli se vihdoin varmaan kolmannella kysymiskerralla.

Fiumicinon kalasatamaa

Pappa tekee loistavaa pleissiä!

Aallinmurtajalta

Onkimiehiä

Aurinko laskee satamaan

Riittävästi meren antimia

Ja missäs se lasku viipyy...

Tää alkaa olen sit varmaan tässä. Huomenna aamulla kuudelta paikallista aikaa kuljetus kentälle ja kotiin. Voi kun pääsis syksyllä uudelleen, kyl me niin tykätään näistä oudoista ihmisistä ja tästä kauniista maasta.

Sorrento on aika namu!

Lähdettiin aikaisin liikkeelle kun tänään oli se pitkä siirtmä Rooman ohi Sorrentoon. Muuten meni matka hyvin, mutta nää apinat ajaa ku pellossa. Rooman jälkeen Napolin liittymön paikkeilla oli aika kauhee ruuhka kun pari fiiattia oli vetäny tunteella yhteen. Ihme ettei täällä useammin kolise. Nää vaihtaa kaistaa koko ajan vikkua näyttämättä ja peileihin katsomatta, Saksassa nää ei kyl selviäis montaa tuntii hengissä...

Sorrentoa kun lähestyttiin niin selvis miks tää paikka on ihan oma juttunsa Italiassa. Katsokaa vaikka!

Sorrento sisääntulotirn varrelta

Vauhtikuutio matkalla >Sorrentoon

län väärältä puolelta ja osuttt
Tällä keikalla nää hotellit meinaa olla iaka hakusessaan mutta lopulta ne kuitenkin aina löytyy... Nytkin haettiin kylän väärältä puolelta aluks ja osuttiin paikallisen uimarannan parkkikselle, vanhan viikunalehdon alla. Parkkiksen pitäjä ihjas toiselle piolelle lahdelmaa ja sieltähän se sit löytyi.

Parkki katoksen alla rannalla ja hotelli oikeesti pienessä poukamassa jumalaisella paikalla ja valtaisan kauniilla näkymällä. Aaltojen kohina kuuluu huoneeseen. Taitaa illalla mennä ovi auki partsille, saa vähän tunnetta kehiin...

Vauhtikuutio katoksessa

Huoneen parvekkeelta tollaista maisemaa

Ihan siisti ja edukas

Vesuvius se siellä lymyilee

Majatalon pitäjä kehui, että Sorrentoon onmuutama kilometri matkaa ja sen kävelee kolmessa vartissa joten mehän lähdettiin tökittämään. Matkalla ihailtiin sitruunalehtoja ja upeita maisemia,

Tuolla sitä limoncellon aihiota kasvaa

Limoncellon aineksia

Sorrento täältä lännen suunnasta

Sorrentossa käytiin suuren tuskan jälkeen löytämässä myllyjen laakso. Oli paikalliset kartat sen verran epämääräisiä että melkein tunti tätä haeskeltiin ennenkuin löytyi. Ja pettymys oli suuri kun ei sinne alas päässyt mitenkään älykkäästi. Tyydyimme ihmettelemään paikkaa ylhäältä käsin.

Myllyjen laakso

Sit pööpöiltiin pitkin kylää ja ihasteltiin parisen tuntii. On tää viehättävä. Turisteja oli aika messevästi mutta aika hyvin ne tänne uppos. Ei haitannu liikaa. Koska limoncello on paikallinen tuote elkujaan niin pitihän se poiketa juomat nauttimassa asiallisessa paikassa törmän päällä.

Virallinen limoncello virallisesa paikassa

Palailtiin poukamaan ja ihailtiin taas maisemia, Syötiin hyvin ja nautittiin elämästä! Loma lopuillaan mut nyt on vaan niin hyvä olo.

Taloja kallion seinämässä

Kunnon terassi katolla

Julman vanha olivvipuu

Limoncelloa rannalla

Vesuvius

Jos ny vähä elpyis ja valmistautuis huomisiin koitoksiina. Amalfin tie ja Pompei ohjelmassa...

No nythän se vasta saari löytyi!

Aamulla vedettiin nunnamaisen askeettinen aamupala, ei käyty aamumessusssa mutta kyllä väijymässä luostarin pieni kappeli. Olikin ihan söpö! Ja hakemaan autoa siitä parkista. Yllätys olikin kova kun hallista ei löytynytkään vauhtikuutiota.

Isäntä selitti että ei ne kaikki tähän mahdu ja ne kun on sovittu haettavaks tiettyyn aikaan niin ne  tulee paikalle just sopivasti toisesta parkkihallista kilsan päästä. Ja tulihan se ihan ajallaan siihen. Eli päästiin matkaan. Nyt vähän rauhallisempia teitä pitkin...

Luostarin pieni kappeli

Tässä sen kyl piti olla!

 Eli vältettiin alkumatkasta konetietä ja ajeltiin pieniä kippurateitä pitkin seuraillen Chiantin alueen jumalaisia maisemia ja viinitarhoja. Kuvat puhukoot puolestaan. Tänne mä voisin vaikka jäädä!

Pakollinen pariselffie Toscanan kukkuloilla

Toscanan jumalaisten kukkuloiden jälkeen oli ajatus mennä ihmettelemään jotain ihan muuta! Siinä rannikolla on Orbetello niminen niemi, jolla sijaitsee kaupunki. Kaupungista johtaa pengertie Monte Argentario nimiseen saareen jonne menee myös kaksi muuta kannasta. Ihan härön näköinen paketti ainakin kartalla joten olihan se pakko poiketa vilkaisemassa.

Siinä pohjoisella kannaksella oli lomapaikkaa toisensa vieressä ja meininki ku Terijoella ennenmuinoin. Hiekkasärkät vierekkäin ja turistien houkutukseksi kaikki metkut...

Mutta kun varsinainen saari alkoi meininki muuttui täysin! Tie kierteli rantaa mukaillen aivan uskomattoman kauniissa maisemissa ja talot joita oli tien varrella olivat sitten enempi sitä "paremman väen" osastoa. Ei pahannäköistä ollenkaan ei! Tie oli loistavassa kunnossa ja aika paljon alkoi olla moottoripyöriäkin liikkeellä.

Ajettiin Porto S. Stefanon kaupunkiin saaren länsirannalle ja mä jo melkein päätin jäädä sinne! Taaperrettiin kylä rantaa pitkin päästä päähän, istuttiin terassilla nauttimassa kuoharia ja ylipäätään nautittiin elmästä! Että joku paikka voi olla kaunis ja tuntua heti siltä että tänne uudelleen ihan koska vaan!

Sovittiin että ensi keväänä tullaan uudelleen näille maisemille ja silloin tarttee kyl täältä löytää majoitus pariks päiväks. No kattokaa ite...

Porto S. Stefano

Porto S. Stefano

Porto S. Stefano

Fiilistelemässä

Porto S. Stefano

Porto S. Stefano

Porto S. Stefano

Ei anna kuva oikeutta väreille

Porto S. Stefano

Porto S. Stefano, panoraama satamasta

Olimme ostaneet tienvarren huoltoasemalta kartan alueesta kun kauheesti tuli mieleen että ton saaren vois vaikka ajaa ympäri. Kartan mukaan sen pitäisi onnistua.

Vauhtikuutio oli muuttua offroadkuutioksi sillä keikalla. Aivan hillittömiä serpentiiniteitä ja jumalaisia maisemia tiellä joka oli kapeimmillaan alle kaksmetrinen ränni kallionkielekkeellä 100 metrisen pudotuksen päällä, eikä tietenkään mitään kaiteita!

Jotain 20 km sitä taitettiin ja kuvauksetkin meinas jäädä väliin kun ei oikein ollut turvallisen oloista paikkaa pysähdellä. Mutta maisemat salpasivat hengityksen ja vauhtikuutio huusi leipää, joissain tiukoissa serpentiininousuissa tuntui ykkönenkin liian pitkältä vaihteelta. Olispas matkaenska nyt alla!

Kartan mukaan Portp Ercoleen ei pitänyt enää olla kun muutama kilometri matkaa kun tie päättyi, tai paremminkin muuttui todella kapeaksi ja uskomattoman kuoppaiseksi hiekkaränniksi vuoren huipulla! Vauhtikuutio voi olla melkein endurokuutio mutta ei sentään noin paljoa. Pakko oli kääntää keula takaisin Porto S. Stefanon suuntaan, ei oikeasti uskaltanut tuolla laatikolla lähteä sille polulle.

Syletyksen määrä oli sitä suurempi kun pari kilometriä takaisin päin ajetuamme peileihin ilmestyi yks iso Gessu ja Adventure KTM jotka ei voinut tulla mistään muualta kuin sieltä kinttupolulta, muita kun ei siellä liikkunut kuin me ja joku toinen euto joka tuli heti käännöksen jälkeen vastaan matkalla ylös ja paria minuuttia myöhemmin kolkuttelemaan takaluukkua kun ei nekään sinne uskaltanut mennä.

Ens kerralla muuten tänne tullaan enskan kanssa ja ajetaan se pätkä läpi!

Tästä se lähti

Nää on huikeita

Ja kun Porto Ercoleen ei tota kautta päästy niin kierrettiin sit pohjoisen kautta toi saari ja käytiin katsastamassa paikka. Melkein yhtä komea kuin saaren toinen pää, mutta parkkipaikkaa aivan mahdoton löytää joten kuvaamatta ja kokematta jäi. Onhan jotain sit jäljellä seuraavallekin kerralle...

Ajettiin sitten Orbetellon kautta hotellia etsimään, mikä olikin taas melkoinen show. Pyörittiin Rooman valtatietä sinne sun tänne ja soiteltiin teollisuusalueelta hotellille ja ne sano että te ootte ihan hoodeilla, vedätte vaan 300 metrii Rooman suuntaan ja pusikoiden välistä pihaan...

Ja niin se kävi. Kiva paikka ison tien ja radan välissä mutta ei tää liian meluisa oo. Kiva huone ja uima-allas pihalla. Ei ollu vielä liian lämmintä vettä...

Ihan asiallinen makuuosasto

Ei ollu niin lämmintä vielä että kuutamouinnille viitsis

Tavallaan oma lätäkkö, toi lähin on meidän kämppä

Ja seuraavaks Orbetellon kaupunkiin syömään. Kaupunki ei olut kovin erikoinen, aika perinteinen lomakaupunki rihkamapuoteineen ja ei se safkakaan mitään ihmeellistä ollut mutta auringonlasku oli aika messevä!

Orbetello

Rantaraitti

Tää oli komee!

Ja aikaisin nukkumaan, huomenna tarttis sit vaihtaa Rooman eteläpuolelle vilkaisemaan kummosta Limoncelloa ne Sorrentossa tekee...