Kuponkien kanssa leikkimistä!

 Tähän aikaan vuodesta on kyllä iso tarve päästä hetkeks etelään. Ei muuten pälli kestä pimeyttä ja loskassa rämpimistä! Hommahan alkoi jo elokuun lopulla kun talven matkat Thaimaahan tulivat varattaviksi. Koska kaikki oli vielä melko auki kaikkien matkustusrajoitusten sun muiden suhteen, niin nehän sai melko edukkaasti ja hyvällä peruutusturvalla joten kiinni siis! Ajan kuluessa seurasimme tilannetta ja olimme epävarmoja paitsi omasta päätöksestämme myös tautitilanteesta.

Paperi- ja piikki-/tikkushow alkoi hyvissä ajoin ennen matkaa. Koska juuri joulukuussa tuli uusi omikron variantti niin lopulliset dokumentit vaihtuivat parhaimmillaan päivittäin suuntaan jos toiseen! Täysi rokotussarjahan tänne vaaditaan ja ihan yllättäen suomalainen EU-koronapassi englanninkielisenä OR-koodilla varustettuna kelpaa, tosin kannattaa olla paperisena pari kappaletta, kun täällä ei kännysovellus ole varteenotettava vaihtoehto.

Seuraava hankittava kuponki oli vakuutustodistus jossa kansainvälisesti vakuutetaan, että korvaussumma saa nousta vähintään 50 000 dollariin, jopa koronan hoidossa. Onneksi suomalaiset asialliset matkavakuutukset kattavat tämän kaikki, joten soitolla vakuutusyhtiöön saatiin käteen sellaiset proopuskat että rajalla virkailijat olivat tyytyväisiä. On se suomalainen vakuutusjärjetelmä vaan toimiva ja hyvä toimiessaan.

Tietenkin piti olla kaikki mahdolliset matkustukseen liittyvät dokumentit, lentojen ja hotellien varaukset sun muut paperisena mukana - tulostimme kaksin kappalein..

Seuraava akilleen kantapää oli Thailand Pass maahantuloilmoitus ja Morchana puhelinappi jotka piti olla kunnossa, mielellään ajoissa ennen lähtöä, eli kolmisen viikkoa ennen joulua aloimme askarrella asian tiimoilla. Morchana asentui kivasti ja kun asensin sen sain ihan itse ottaa selffien siihen tunnistautumista varten, tuli seksikäs aamutakissa kun asensin sen suihkun jälkeen. Mutta käyttöön en saanut sovellusta otettua kun jossain kohtaa lopullista asennusta se alkoi kysellä Thailand Passin QR-koodia. Jota siis ei vielä ollut koska sitä ei ollut vielä täytetty eikä anottu/myönnetty.

Sitten seuraavaksi linkkien kautta suurlähetystön sivuille askartelemaan Thailand Passin hakemusta. Kolmeen neljään kertaan välinettä vaihtaen... Alkuun meni ihan hyvin, kiitos Aurinkomatkojen sivustoille ilmestyneen täyttöohjeen, kunnes ruvettiin vetämään vaatimusta rokotustosistuksen QR-koodeista, passin kansilehden kuvia sun muita. Eli skanneri käyttöön ja pois matkapuhelinmaailmasta.

Homma eteni hyvin siihen saakka, kunnes tuli eteen sivu jolla kyseltiin ensimmäisen yön karanteenihotellin yhteys ja osoitetietoja Thaimaassa sekä varausvahvistusta, jota emme olleet vielä saaneet matkan järjestäjältä. Pari chattia (soittaa ei kannattanut kun kaikki linjat Aurinkomatkoille aivan tukossa) ja lupaus tiedon ajoissa saapumisesta vastaanotettiin. Ainoa vaan, että tiedoisssa oli hakemuksen käsittelyyn menevä aika, kolmesta päivästä viikkoon. Ja kun joulukin lähestyi...

Jouluviikolla 22.12. tuli minulle puolilta päivin maili, missä oli varausvahvistus virallisena PDF-liitteenä. Loppui duunit ja tukka pujolla kotiin täyttämään hakemusta. Matkalla soitto Eevalle, että ny on paree alkaa tulla himaan kuponkeja täyttämään, arvonta alkaa. Ei se mikään nopea prosessi sittenkään ollut vaikka kaikki QR-koodit ja tarvittavat kuvat passeista, vakuutustodistuksista sun muista oli jo valmiiks koneella. Sitä täyttäessä tuli sitten vielä maili jossa sanottiin että täyttämisellä olisi kiire, koska Thaimaa oli ilmoittanut sulkevansa Thaipassi-systeeminsä TÄNÄÄN!

Eeva tuli kotiin ja kun yhdessä sen kupongit täytettiin niin se meni jopa hieman nopeammin, entteriä painettiin karvaa alle 18 Suomen aikaa eli periaatteessa juuri ennen Thaimaan puoltayötä. Sitten jännittämään kuinka käy, sillä olimme jo varanneet nenänkaiveluajan päivää ennen lähtöä 28.12. koska mukana piti olla myös alle 72 tuntia vanha kansainvälisesti hyväksyttävä todistus negatiivisesta Koronan PRC-testistä.

Riemu oli suuri kun illansuussa 23.12. tuli tieto että Thailand Passimme oli hyväksytty ja QR-koodi saatiin. Eli asentelemaan Morchanaa uudelleen. Joka siis hyväksyi kaiken paitsi Thailan Passin QR-koodia joka antoi virheilmoituksen ja vähän halvaannutti myös puhelimen hetkeks. Morchana sai odottaa siis kohdemaahan!

Päivää ennen lähtöä käytiin Finnairin järjestämässä nenän kaivelussa (saa halvemmalla kuin Mehiläisessä) ja jännityksellä odotettiin tulosta joka saapui lähtöpäivän aamuyöstä, printattiin ja liitettiin muuhun salkulliseen papereita. Todettiin, että näiden kanssa muuten tulee Thaimaan puolella vielä rajalla hauskaa kun tuon mapillisen tiskiin leväyttää. Olisimmepa silloin tienneet enemmän...

Helsinki-Vantaalla meinasi henkilökohtainen keikkani mennä vituroiksi heti alussa. Ajoissa saavuimme äimistelemään julman pitkää check in -jonoa ja turvatarkastuksen jälkeen lähdimme lampsimaan sinne uudelle kansainväliselle puolelle. Missä sitten ei ollut kun R-kioski ja jokunen kahvila ja pari merkkivaateliikettä auki. Eli en sitten saanut sikareita keikalle mukaan. Kalliimmalla olis kyllä löytynyt sieltä Shengen alueelta, mutta se parin kilometrin peruuuttelu ja automaattipassintarkastuksen tuska uudelleen ei varsinaisesti houkutellut. Ostin sitten R-kistoista sieltä löytyneen pikkuiset mukaan ja kirosin kohtaloani!

Kaksi lunnia lähdössä jonnekin

Turvallisuusasiat oli kyllä hyvin hoidettu, se tiukempi maski oli naamalla koko ajan ja koneess lentoemot piti tiukkaa kuria niille joilla oli liian kevyet maskit. Vaativat laittamaan paremman ja seisoivat vieressä kunnes tämä tapahtui. Lento meni niin hyvin kuin 10 tuntia turistiluokassa voi mennä, paitsi että platalla odoteltiin melkein 2 tuntia jäänpoistoon pääsyä ja kelien selkenemistä. Sitten 12 tuntia paikoillaan ja naapurostossa varsin isoääninen slaavilainen ryhmä joka piti railakasta ääntä koko yön. Kestimme sen vaivoin.

Auringonnousu Himalajan yllä

 

Koneessa lentoemännät jakoivat pari kuponkia lisää täytettäväksi mutta tähänhän akoi jo tottua. Bangkokiin laskeutumisen jälkeen matkalla terminaaliin tuli vielä kaksi paperia. Kujan päässä meidät ohjattiin pitkälle tyhjälle käytävälle jossa oli kilometrin verran tuoleja turvavälien päässä toisistaan. Ja seuraavaa vielä kahta kuponkia täyttämään. Kun henkilökunta oli käynyt tarkistamassa että kupongeissa on raksittuna oikea voittorivi, lähdettiin rauhalliseen tahtiin kohti passintarkastusta.

Tuolileikki alkaa

Siellä esitettiin passi, Thailand Pass, se juuri täytetty kuponki, vakuutustodistus ja se tuoreempi nenänkaivelutulos. Ja eteenpäin seuraavaan passintarkastukseen jossa katsottiin samat jutut, otettiin sormenjäljet lasilevylle ja naanasta kuva ilman maskia. Ja lisäksi siellä tarvittiin myös boarding passiit joten oli hyvä etten vielä koneesta poistuessa ollu niitä mihinkään survonut.

Näillä kupongeilla alkuun!

Tässä vaiheessa ei ollut vielä tullut tikkua nenään, joten odotimme jatkoa innosta puhkuen. Heti kun pääsimme ulos varsinaiselta lentokenttäalueelta saapuvien aulaan niin siellä oli armeija kuleja kyselemässä mihin hotelliin olemme menossa karanteeniin. Ja kun se selvisi niin meidät köijättiin pikkubussiin yhden suomalaisen kundin kanssa ja paikalllisen sairaalan parkkipaikalla kumipukuihin sonnustautuneet hoitajat kaivelivat sieraimia. Eipä tarvinnu näytteenottajien kumarrella, niin olivat pieniä. Ja matka jatkui karanteenihotelliin. Ja kas,Morchana sovelluskin alkoi puhelimissa toimia. Kunhan testitulokset tulevat olemme virallisesti tällä turisteina!

Maisemaa partsilta

Ehkä tässä ny tän yön

Täällä sitä sitten istutaan, huonepalvelu tuo ruokaa ja juomaa kunnes tulokset valmistuu, sitten alkaa loma!Toisaalta, auringon pikkuhiljaa laskiessa 30 astetta mukavan pehmeää ilmaa ympärillä. Mikäs tässä on parvekkeella istuskellessa ja Bangkokin tornitaloja katsellessa.

Eka kunnon tuuli matkalla Lähteelään

 Aamulla ei pidetty mitään kauheeta kiirettä. Merisää oli luvannu yölle myrskyä ja aamllekin varsin kovaa tuulta joten ei pidetty mitään isoa kiirettä aamiaisen kanssa ja juteltiin muiden venekuntien kanssa ihan kaikessa rauhassa. Aamu oli kaunis ja ainakaan Ordslandetin satamassa Bärosundissa ei kovin kauheesti edes tuullut.

Paitsi kun irroitettiin köydet alkoi juuri sen verran puhallella, ettei viitsitty koittaakaan septintyhjennykseen vaan mentiin suosiolla suoraan puutarhaväylälle ja kotia kohti. Tavoitteenahan oli siis Lähteelä joka oli jo menomatkalla todettu mainioksi paikaksi. Runsas maili puskettiin koneella, se mutkainen ja ahdas osa väylää. Samalla Eeva etsi vaatteitaan kun ei ollut ihan varma oliko kaikki vielä mukana vai oliko jotain jäänyt matkan varrelle.

Nostettiin taas genuaa ja matkavauhti alkoi olla ihan asiallista! Vedeeltiin puutarhaväylää silleen tasaiseen 5  solmun keskinopeutta ja parissa avonaisessa ppaikassa käytiin lähellä 6,5 solmua ja se on tälle vanhalle rouvalle ihan hyvä vauhti! Runkonopeus kun tällä on muistaakseni 6,5 solmua ja sen jälkeen saattaa olla ajoittain jotain ohjelmaa.

Ohjelmaa seurasikin sitten kun saavuttiin Porkkalanselälle! Väylä menee sieltä pohjoispäästä poikki selän noin 4 mailin matkan ja kun sinne saavuttiin alkoi ihan toluton rynkytys. 1,5 m ristiaallokko ja tuuli nousi 13 m/s ja ihan suoraan oikealta kyljeltä. Vähän siis eri suunnasta kun allokko pääsääntöisesti tuli. Eevaa alkoi vissiin jo vähän huolestuttaa kun Marlene ryski ja niiaili siinä aallokossa. Otettiin genuaa sisään "jonkun" verran, eli jätettiin sitä muutama neliö vetämään.

Vauhti pysyi siinä 5 solmun paikkeilla ja vene laukkasi kuiin villi ori, vanhaks rouvaks... Rynkytys oli sitä luokkaa että jossain vaiheessa kajuutasta kuului reippaampaakin helinää ja kun mä pinnan takaa kysyin Eevalta että mitä hittoa siellä tapahtui niin vastaus pikaisen vilkaisun jälkeen kuului: "hella ja kaikki sen ympäriltä on lentäny lattialle". Kyllä se aika tanakasti kiinni oli kun mä kaiken keväällä tarkistin...

Vaurioita ei käyty siinä vielä tarkastelemaan vaan taisteltiin rauhallisemmille vesille ja Lähteelä tuli vastaan nopeammin kuin oletettiinkaan. Meinattiin oikeesti ajaa ohi kun oli niin huikee meininki päällä!Tuli kiire laskee purjeet ja ajaa satamaan vaurioita tarkastamaan.

Hella oli tosiaan tasoineen repeytynyt irti liimauksistaan, tarttee varmaan varmistella satamassa kunnon ruuveilla tuo värkki. Munat oli tuhannen päreinä pitkin lattiaa ja kaikki muukin siellä sun täällä. Hellan toisen polttimen nuppi oli ottanut osumaa sen verran että huomenna tehdään aamupala yhdellä polttimella ja kotona etsiskellään varaosia. Mutta kokemusta rikkaampana ja tuli testattua Marlenen merikelpoisuus. Eevakin tunnusti että nyt uskaltaa lähteä vähän kovempaankin keliin kun tietää että vene kestää ja sillä pääsee sinne minne pitää.

Lähteelässä siivottiin kajuuttaa ja muutenkin järjesteltiin venettä, syötiin varsin maittavat filepihvit kunhan kosteahkoista puista oli saatu hiillos aikaan ja nyt kirjoittelen tätä odotellen saunan alkua kauniissa auringonpaisteessa veneen kannella. Kyllä elämä on vaan mukavaa aina välillä.

Purjeilla Bärosundiin!

Aamulla oli edelleen melko napakka keli mutta kaunista ja aurinkoista. Aamupalan jälkeen irroitettiin köydet ja puikkelehdittiin sitä varsin ahdasta väylää puutarhaväylälle.

Tuuli oli taas lounaan ja lännen välistä joten ei kun genoaa runsas puolet esiin ja vauhti alkoi olla kohdallaan. Vedeltiin sitä suhteellisen ahdasta ränniä yli neljän solmun keskivauhtia ja todettiin että isopurje olisi jo melkein liikaa, Marlenen runkonopeus kun on jotain kuuden solmun paikkeilla ja siihen päästiin jo tolla genoallakin parhaimmillaan.

Yksi jännäkakkapaikka meinasi olla Kamparlandetin kohdalla jossa väylä tekee suhteellisen tiukassa paikassa S-mutkan etelän kautta ja juuri kun oltiin kääntymässä taas kohti itää tuli melkein 10 m/s terävä puuska oikealta ja vene oli melko poikittain, tavarat tippui pöydiltä ja parras melkei kastui. Oikaisin veneen tuuleen ja pudotetttiin genoan pinta-alaa hieman. Ei yllättäen juurikaan vaikuttanut vauhtiin.

Vähän Kalkholmenin kohdalla väylä menee avoimella alueelle kaakkoon päin mailin verran ja juuri siinä vaiheessa tuuli yltyi 13 m/s ja kääntyi niin suoraan etelän suuntaan ettei purjeilla oikein tullut hommasta mitään. Puskettiin se maili koneella ja kun päästiin taas itä - koillinen suuntaiselle reitille oli tuulikin taas kääntynyt lounaan puolelle joten nostettiin taas genoaa ja tultiin Bärosundin lossille asti melkein viittä solmua sitä mutkittelevaa kapeata pitkin.

Barösundissa tuuli sen verran napakasti juuri tulosuunnasta että septitankin tyhjennys ei oikein onnistunut kun ei venettä saanu ajettua laituriin, tuuli työnsi koko ajan jonnekin ihan muualle ja koneen tehot ei meinanneet riittää kompensoimaan tuulta. Joten ajettiin suosiolla laituriin  suojan puolelle ja samoilla lämpimillä päästiin avittamaan paria muuta venekuntaa jotka koittivat myös saada veneitään siinä tuulessa jotenkin älyllisesti laituriin kiinni.

Loppupäivä meni mukavasti hyvin syöden ja viihtyen ja venenaapureiden kanssa jutellen. Ensi yöksi on ainakin forecan mukaan luvassa mellko kovaa tuulta joten katotaan miten tuosta selviää. 

Taukopäivä Hangossa ja purjeilla Prediumiin.

Eilen oli siis umpisadetta, ja runsaasti. Päivä meni veneellä lonnien ja sadetta pidellen, vähän saunoen ja illalla oikein hyvin syöden. Poikettiin Origossa jota voi ruuan suhteen kyllä suositella. Ihan törkeen hyvät eväät ja juomat oli. Mutta satuttiin vissiin johonkin vuoronvaihtosaumaan paikalle, kun odotusajat venyivät varsin pitkiksi. Kolmen ruokalajin  illallinen kesti kolmisen tuntia...

Ajoissa nukkumaan että aamulla osutaan sopivaan keliin.

Aamu olikin sitten ihan erilainen: alkuun vielä vähän sateli, mutta kun oli saatu aamupala tehtyä ja syötyä, aurinko paistoikin melekin pilvettömältä taivaalta. Mutta tuuli oli melkoisen riemukas! Vedettiin ihan takkia ja pitkää housua päälle ja punnerrettiin jopa onnistuneesti Marlene irti laiturista. Se oliki suoritus, kun kummallakin puolella oli about 40 jalkaiset isot purkkarit varsin löysillä kiinnityksillä. Selvittiin kuitenkin.

Satamasta ulos päästyä päätettiin kokeilla eilen illalla saunassa vanhemmalta purjehtivalta herrasmieheltä saatua neuvoa tälle tuulelle: "Älkää suotta ottako isoa edes ylös, vedätte vaan genuan kulmaa sen verran ulos kun kivalta tuntuu ja nautitte". Ja sehän toimi julman hyvin! Tuuli tuli pääsääntöisesti takavasemmalta tai suoraan vasemmalta sivulta ja meillä oli ehkä kolmas- tai neljäsosa genuaa ulkona ja vauhti tasaista 5 - 6 solmua! Ok, tuuli oli 9 - 11 m/s koko ajan joten yllättävän kivasti mentiin eteenpäin.

Vähän puolenvälin jälkeen tuuli nousi 12 - 13 m/s ja kurssin muutoksen johdosta tuli ihan suoraan vastaan, joten vedettiin genua sisään ja laitettiin peltipurje veetämään. Puskettiin vasta-aaltoon ja saatiin pärskeitä koko rahan edestä. Vauhtikaan ei päätä huimannut kun oli se vastatuuli ja vasta-aallokko ja paljon tuulipintaa veneessä ja kone jonka tarkoitus on lähinnä irroittautua laiturista purjeiden nostoa varten... Eli hitaasti mutta varmasti.

Prediumiin sisäänajo olikin varsin mutkikas ja kapea reitti. Soitettiin melkein satama-altaasta että missäs teidän vieraslaituri on ja onko tilaa. Kuulimme että tilaa on ja laituri no. 3 on vierasosassto. Missään vaan ei sanottu mikä laituri on no. 3... Löytyi se sieltä pienen etsiskelyn jälkeen. Näitä laitureita kun täällä on no. 14 asti. Tuuli oli edelleen melkoisen navakka ja tietenkin juuri sen verran sivusta että sai taas vähän jumpata, jotta saatiin Marlene sivistyneesti paikalleen.

Ja eikun tulokahville kuppilaan ja ihastelemaan alueen palveluja. Hyvä kauppa venetarvikkeille josta saman tein hankittiin uusi haka etukiinnitysköysien sohlon tilalle ja keittimeen lisää polttoainetta, että jatkossakin eväiden teko veneessä onnistuu. Ja syötiinkin hyvin talon omia gurmeeburgereita.

Loppuilta meni vatsan vieressä notkuen ja lähikulmilla talloen. Jos sitä vaikka kohta nukkumaan, että jaksaisi aamulla taas purjehtia.

Moottoriveneilyä Hankoon!

Aamu oli jumalaisen kaunis, lämmin ja täysin tuuleton... Aamupalan jälkeen juoksin vettä rannassta ja tiskattiin kamat ja kohti uusia tuntemattomia rantoja. Konevoimalla, sillä meri ja tuulimittari olivat sitä mieltä että ny ajetaan koneella eikä rillata.

Jossain vaiheessa tuulimittari heräsi ison aukean kohdalla sen verran henkiin että antoi oikein lukemaa 1,8 m/s jolla tää kaukalo matelisi melkoisen tovin Hankoon minne oltiin menossa. Eli katkeruutta niellen jatkettiin koneella. Olotilaa hieman helpotti se, että huomattiin isopurjeen takaliikin pullahtaneen ulos puomin urasta. Ei se olis purjeshusta estäny mutta rasittanu ylettömästi purjetta ja kiristäjää. Syyksi selvisi hieman sohloksi päässyt hahlo jolle annoin rakkautta vasaran muodossa sitten satamassa. Pitäis kestää vastaisuudessa.

Komeessa kelissä ja vailla ongelmia löydettiin Hangon Itäsatamaan ja tankattiin dieseliä kun kerran koneella on jouduttu ajamaan ja samalla tyhjättiin septi että viitsii taas veneen omaa vessaa käyttää. Köydet kiinni, ilmoittautuminen ja maksu satamatoimistoon ja proseccolle terassille. Alkaa kohta maistua lomalta.

Käytiin kävellen kaupassa ja ihasteltiin näitä paikallisia pitsihuviloita. Nyt on sitten elintarvikkeetkin täydennetty melkein koko loppukeikan ajaksi. Ja punaviiiniäkin löytyi! Eli huomisen taukopäivän jälkeen on taas hyvä jatkaa matkaa. Foreca nimittäin lupaa sadetta huomiseksi ja me päätettiin viettää potentiaalinen keikan huono keli mieluummin terassilla istuen ja Hankoa kierrellen kuin merellä tuulessa ja tuiskussa.

Loppupäivä menikin sitten terasseilla istuen, hyvin paikallisessa pizzeriassa syöden ja ihmetellen että onko meillä oikeasti kaikkein pienin purjevene tässä satamassa... Taitaa olla. Mutta hyvin seon meidät tänne asti tuonut. Eikä tää mikään kauhee juoppo ole, Barösundissa tankattiin täyteen ja täällä taas, meni ihan 12 litraa dieseliä, ja on koko ajan jouduttu koneella ajamaan. 2 litraa tunnissa toi näyttäis syövän.

Viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä nautittiin veneen kannella.