Orvieto, Etruskijuttuja

Eilen illalla sit se luvattu "humppailta" muuttui sit vähä hovissa... Käytiin siinä paikkakunnan ainoassa varsinaisessa pubissa nauttimassa skumpat alkajaisiksi Marcon ja Lorellan kanssa ja siihen tuli sit heidän naapurinsa Ottaviano ja Mirella jotka oli kans lähdössä mukaan.

Ajettiin sit peräkanaa Saraganoon jonne jo tie oli elämys! Valtaisan mageita mutkia oliivilehdossa ja viinitarhojen välissä koko ajan ylöspäin kiiveten. Kunnes oltiin kukkulan huipulla jossa oli pieni kolmen sadan asukkaan keskiaikainen kylä. Niin kaunis että meinas housuun lirahtaa kun nähtiin se.

Jostain kuului singer-songwriter tyylistä akkarimusaa ja pienten kujien kautta kylän torille joka oli varmaan alle 300 neliömetriä kaikkineen! Siellä trio veti settiä, muuten tori oli täynnä pöytiä ja syöviä ihmisiä ja tarjoilijat jostain lähiraflasta juoksivat italialaisittain erittäin vauhdikkaasti!

Saragano

Parkkipaikalta näntynä

Pieniä kujia

Bändi vetää

Siinä syötiin ja juotiin hyvin jokunen tunti ja tutustuttiin lisää ja viihdyttiin.Paikan vetäjä oli näpsäkkä nuori nainen, Fratta Todinalainen... Esitteli paikkaa ja sanoi että kun ollaan valmiita niin voi esitellä koko kylän. Ei kuulemma varttii pitempään vie.

Sitten täti veti ässän hihasta ja esitteli paikan ylpeyden, sisään käveltävän humidorin jonka sikarivalikoima ei häpee kyllä millekään paikalle Italiassa. Tarkan harkinnan jälkeen valitsin Hoyo de Montereyn Epicure Nr2:n ja kun hovimestari oli sen kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti sytyttänyt siirryttiin takaisin torille jälkiruokakahveja varten.

Bändi oli jo pakkailemassa kamojaan mutta yleisön pyynnöstä ne veti vielä ihan akkarin muutaman tosi loistavan biisin ja kun viinä kohtaa kahvikin alkoi loppua maksettiin lasku, eli kolme kymppiä per naama illan ruoista ja viineistä, ja lähdettiin tutustumaan kylään.

Oli jo pimeää ja Umbrian tähtitaivas näytti upealta. Pienet kujat oli oikein idyllisiä ja vastakkaisilla rinteillä loisti naapurikylien valot. Johtaja kertoi, että kun kylän ainoa elinkeino on oliivin ja viininviljely ja se ei kaikkia pysty elättämään mutta porukka ei halua muuttaa pois niin kylä on muuttunut huippuravintolaksi ja wellness centeriksi jonna porukka tulee nauttimaan rauhasta ja valloittavista maisemista.

Hintatasoa en kysynyt mutta safkan hinnoista päätellen se ei mikään riistopaikka ole. Otin Pinon esitteitä mukaan ja lupasin kertoa halukkaille lisää. Mä ainakin haluun sinne takaisin! Käykää ite kattomassa http://www.lalocandadelpretesaragano.it/en/

Aamuöllehän se meni ennenku Frattaan taas päästiin mutta jotenkin ei haitannu yhtään. Sunnuntaiks Marco ja Lorella ehdotteli että mentäisiin jollekin paikalliselle viinitilalle syömään hyvin ja maistelemaan tilan viinejä hyvän musan säestyksellä. Arvaisko sitä lähteä?

Paikallinen humidori

Bändi veti vielä puol tuntii akkarina

Nää on niin kauniita että sattuu

Ulkomuurille

Maisemauima-allas

Aamulla sit vedettiin aamupala nassuun, toivotettiin Marcolle hyvät huomenet ja suunnattiin Orvietoon jota oli meille kehuttu. Tyypillinen Umbrialainen kaupunki korkealla vuoren huipulla. Kaunis kuin mikä ja täällä kertaa vielä vahvalla Etruskileimalla.

Kaupungin vanhimmat osat olivat noin 500 - 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua rekennettuja Etruskien  asumuksia joiden päälle sitten Roomalaiset pikkuhiljaa alkoi askarrelle omiaan. Pööpöiltiin pitkin kaupunkia ihastellen paikkoja koko päivä!

Orvieto

Orvieto

Orvieto

Orvieto, mallia miten oliivipuu taipuu

Orvieto, Chiesa di san Rocco

Orvieto

Orvieto

Sit mentiin hetkeksi todella syvälle Orvieton historiaan. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Vierailtiin Pozzo della Cavassa joka on Orvieton vanhin kaivo. Etruskit sen joskus 300 ennen ajanlaskun alkoa kaivoivat kun tappiintuivat jatkuvaan veden kantamiseen rinnettä ylös.

Kaivo on melkein matalimmalla kohdalla kaupunkia ja se on 36 m syvä! Samalla paikalla on ollut Etruskien varasto ja asuintiloja niistä ajoista alkaen, mutta kun Roomalaiset tuhosivat kukoistavan kulttuurin ja ottivat paikan haltuun siitä tuli lähinnä viinikellari ja roskahuone. Isot hautakammiot tyhjennetiin vainaista ja tilalle raahattiin viinipuristimia ja viinitynnyreitä kypsytyksen ajaksi.

Paikka oli uskomattoman upea ja me mentiin parikymmentä metriä nykyisen kaupungin alle. Eli todella kaivauduttiin historiaan...

36 metriä syvä kaivo, maan pinnalle on 10 m

20 m maan alla, entinen sadevesivarasto

20 m maan alla, entinen sadevesivarasto

Myöhemmin viinikellari

Seuraavaks poikettiin tuomiokirkossa joka on aika mallikas mesta. Paljon kauniita ja vähemmänkauniita kuvia. Urkupillit korkealla seinällä mutta sormiota en kyl missään nähny. Vetääkö paikallinen kanttori sokkona urkujen takaa?

Orvieton tuomiokirkko siintää talojen välissä

Orvieton tuomiokirkko, ei mahdu kuvaan

Orvieton tuomiokirkko, päälaiva

Orvieton tuomiokirkko, kastemaljan mallia

Orvieton tuomiokirkko, alttari-ikkuna

Lisää kuvateksti

Seuraavaksi mentiin linnoituksille katsomaan josko siellä vähän tuulisi. Että toi olo 32 asteen helteessä vähän helpottaisi. Ei helpottanut mutta maisemat olivat huikaisevia. Mietin vaan siinä että miten on mahdollista hyökkääjää aikoinaan sylettänyt kun edessä on 60 metrin pystysuora seinä ja vastaan sataa kiehuvaa öljyä ja kivenmurikoita ja kapiaiset huutaa että "mennään ton töyrään yli että heilahtaa"...

Mee sit tosta ylös

Maisemat kohdillaan

Matalampaa osastoa

Tai no...

Seuraavaks uppouduttiin historiaan vielä syvemmälle... Pozzo di san Patrizio on se kylän toinen kaivo. Tällä kertaa vähän tuoreempaa settiä 1500-luvulta. Tää oli sillai rakennettu, että kun vesi löytyi 63 metrin syvyydestä niin sinne tehtiin kaks päällekkäistä ramppia joista toista voi mennä alas ja toista tulla ylös niin ettei liikaa töni vastaantulijaa ja läikytä vettä.

Rampeissa on 72bikkunaa valoa varten mutta pakko sanoo että ilman keinovaloa olis aika hämärää ollu pohjalla. Eli päivän kuntoilu taas suoritettu. Ylemmissä kerroksissa oli taidenäyttely joten ylönpäin punnerrus helpottui heti kun saattoi ihailla öljyväritöitä. Muuten kyl meinas ottaa henkeen. Mietin vaan niitä raukkoja kun on kantanu parikymmentä litraa vettä tullessaan ku mulla pukkas soijaa jo ilmankin.

Tästä se lähti

Kuvia seinillä ja vielä valoa

63 m alempana

Ja tonne pitäis vielä kiivetä

Haastava tää portaikko

Sit olikin jo kulttuuriähky päällä ja kämpille kaupan kautta. Jos sitä illalla vaikka potkupalloa katselis. Mihinkähän sitä huomenna eksyy?