Purjepäivä Airiston porttiin

Aamu oli taas kuin morsian, kuulas ja aurinkoinen. Oltiin eilen illalla viritelty se avotilan pöytä paikalleen ajatuksella että jos tänään vaikka saisi aamiaisen siinä vetäistä. Ja näin tehtiin! Haivinainen aamu tällä keikalla että ei ollut metrin kastetta joka paikassa. Mikäs siinä oli sitten pekonia ja munia syödessä, nahka alkoi käryämään jo siinä vaiheessa.

Oltiin juuri lähdössä satamasta kun naapuriveneen rouva seisoi laiturilla ja huuteli että "oleks se sä Juha? Mitä sä täällä teet?" Meni sit vartti jutellessa vanhan hyvän moottoripyöräystävän kanssa jota ei oltu muutamaan vuoteen nähty. Heilläkin on näköjään nykyisin vene. Kuulumiset  saatiin vaihdettua ja lähtöä tekemään.

Joka ei sitten ollutkaan ihan niin nopea ja helppo kuin kuviteltiin. Juha oli päivittänyt tablettiin uudet reitit illalla kun oli ihan netti käytettävissä satamassa. Ja nyt ei tabletti lhtenyt tulille. Tai siis tabletti kyllä, mutta navigaatiosofta ei. Sen kanssa meni temmeltäessä vartin verraan ja sitten vaan todetiin että sehän on vain apuväline, merikorteillahan me ajetaan ja kydet irti.

Säätiedot lupaili leppoisia tuulia ja melkein heti satamasta päästyä nostettiin purjeet. Ja laskettiin saman tien, ihan pläkää oli. Puskettiin koneella vajaa tunti kunnes tultiin Högsoran päätyyn ja siitä alkaa vähän selkä aukeamaan, uusi yritys ja vot kun alkoi elämä maistumaan. Soiteltiin sitten kolmisen tuntia 4 - 6 solmun vauhdilla ja hauskaa ja hiljaista oli.

Paraisten portin kapeikkoon mentiin räyhäkkääästi purjeilla mutta Laskettiin ne kuitenkin sitten kun oli lossin ja kapean saarien välissä kulkevan väylän takia hieman kyseenalaista josko siinä pärjäisi. Olisi varmaan pärjätty mutta varmuuden vuoksiajettiin se pätkä koneella.

Ja sitten iski laiskamato, ei nostettu enää isopurjetta mutta kun se kulki neljää solmua pelkällä genuallakin niin ajeltiin sillä sitten Airiston portille asti. Satamassa pyörittiin sitten vartti kuin se kuuluisa puolukka siellä ja mietittiin mihin hittoon tän kaualon saa kiinnitettyä, aisapaikoilla aika monessa luki varattu ja poiju johon lopulta kiinnityttiin oli suoraan sataman sisääntuloväylän vieressä ja niin pahasti tuuleen että kolme kertaa koitettiin kiinnittymistä ennenkuin se onnistui.

Kävelin sitten satamakonttoriin ja kyselin olisko yhtään älyllisempää paikkaa asettua johon nuorimies totesi että on siinä lähempänä rantaa vielä pari paikkaa vapaana. Siirrettiin sitten vene siihen vapaaseen lähimpään kivitalon viereen ja mentiin maksamaan satamamaksu ja nauttimaan tulojuomat.

Ilta menikin sitten rattoisasti saunoen, ruokaa tehden ja hyvin syöden. Pian vatsan viereen nukkumaan että jaksaa huomenna jatkaa kohti Turkua.

Taas konepäivä Kasnäsiin

Aamulla herättiin oikein komeaan keliin, mutta tuulettomaan... Tavallaan ihan kiva mutta jos purjehtia haluaisi  niin ei ihan optimaalinen tilanne.

Aamupalan jälkeen napsautettiin kone käymtiin ja kierrettiin Hankoniemi ihan tasaisessa tuulettomassa kelissä. Aurinkorasvaa alkoi taas kulua melkein samaan tahtiin dieselin kanssa. Mutta on nää maisemat täällä vaan aika uskomattoman kauniita.

Ajeltiin koneella kohti Kasnäsiä ja kun päästiin syväväylälle alkoi tuuli hieman heräillä, mutta ihan väärästä suunnasta eli suoraan vastaisena. Muutamat venekunnat siinä kryssi ja ei kauheesti edistyneet, mutta etenihän se matka vähän eteenpäin. Me puskettiin koneella ja pilotti piti huolta suunnasta, kapteeni söi herneitä ja vastasi tämän päivän kalustotappioista rikkomalla lempipiippunsa varren kun piti jotain säätää ja se osui juuri käden alle. Nyt pitää varapiipulla tulla loppukeikka toimeen, ennen kuin saa kotoa korvaavan välineen massiin.

Vähän puolen päivän jälkeen iski pieni sadekuuro päälle joka ei itseasiassa edes kauheesti haitannut saati kastellut. Eeva kävi kajuutasta kaivamassa säänkestävät kuteet esille ja jäi sille tielleen kun kerran kansi ropisi sateesta. Juha luovutti ohjausvastuun pilotille ja istui sprayhoodin suojassa kuuron ajan katsomassa että ei törmätä mihinkään/kehenkään ja mennään suunniteltua linjaa pitkin. Ilman pilottia olisi saattanut kastua ja lievästi vituttaa, nyt söi herneitä ja pierskeli...

Siinä rauhallista vauhtia kiiruhtaessa oli aikaa tutkailla ympäristöä ja yksi asia joka kiinnitti huomiota, oli sinilevälautat. Ei toi Itämeri ihan terve voi olla, sinilevää oli yli puolet matkaa ja muutenkin nää olosuhteet huolestuttaa. Aikaisempina vuosina kansi on aamulla ollut märkä jossain elokuun puolella. Nykyisin on joka aamu kuin ämpärillä heitetty, selkeesti on ilman suhteellinen kosteus noussut melko paljon.

Kasnäsiin tultiin ennen kolmea ja loppupäivä meni päiväunilla, hyvin saunoen ja muiden purjehtijoiden kanssa maailmaa parantaen saunan lautteilla ja vilvoitellesa. Käytiin me syömässäki kuitekin tuossa Kasnäs Paviljongissa, eväät oli hyviä mutta pakko sanoa, että tuntee syövänsä kun kuorii ämpärillisen katkarapuja ja kiskoo ne sitten tuulensuojaan. Sitä lientä oli ihan joka paikassa ja sotkua kanssa.

Kyllä tää on nastaa hommaa, yksinkertaisia tarpeita (uni ja ruoka) ja muutenkin yksinkertaista elämää. Hyvää vastapainoa arjen vaateille.

Parempi mennä nukkumaan, jos huomenna pääsis purjeilla.

Aurinkorasvaa kuluu melkein enemmän ku dieseliä

Aamulla ei sit juurikaan tuullut. Siis ei tuullut ollenkaan. Naapurivene teki lähtöä kun me tehtiin aamupalaa. Juttelivat siinä että taitaa tulla koneajopäivä ja eivät edes puomipeittoa viitsineet riisua. Tuulia oli luvattu 1 - 3 m/s ja juuri vastaisia joten me tehtiin aamupalan jälkeen sama ratkaisu, koneella liikkeelle puomipeitto paikallaan.

Koneella ajettaessa on meillä aika tärkeetä toi koneen kierrosluku, liian isolla kyllä kulkee mutta se kuluttaa laakerin rasvauskamaa ihan sairaasti ja vetoakseli vatkaa ku kiimanen kaniini. Läydettiin sopiva kierrosluku ja sillä ei vatkaa akseli eikä rasva sotke pilssiä mutta vauhti jää jonnekin 4 - 4,3 solmun paikkeille. Eli sillähän me lähdettiin menemään.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja nahkaa rasvattiin tasaiseen tahtiin ettei vaan tulisi palovammoja. Merellä kun se on aika armoton. Pari takaa tullutta purjevenettä koitti purjeita mutta vauhti kuoli saman tien ja niilläkin lähti koneet tulille.

Maisemat oli niin upeita kuin vain näillä kulmin voi olla. Hieman ennen Jussaröä ohitettiin klassikkovene jossa pappa istui hellehattu päässä paikallaan, ei ollut minkäälaista moottoria klassikossa. Parempi tavallaan niin, olisi rikkonut kauniit linjat. Hieman ennen Jussaröä tuli pappa sitten hinauksessa ohi isomman purkkarin perässä. Luonnonvoimia vastaan ei näemmä kannata taistella. Katsottiin sitä hinausoperaatiota melkein Hankoon asti.

Aurinkorasvaa kului, kone rouskutti ja pilotti piti huolen suunnasta. Voisi se päivä huonomminkin mennä jumalaisissa maisemissa ajellessa.

Hankoon saavuttiin hieman ennen kuutta ja mentiin tyhjentämään septitankkia ja sehän ei ollutkaan ihan simppeli juttu. Tää kiulu peruuttaa ihan yhtä huonosti kuin edellinenkin ja keulan uimaportaat meinasi tottaa pientä osumaa mutta septi saatiin tyhjennettyä ilman isompia paskaräjähdyksiä ja tankkaamassakin käytiin. Onkohan tässä koneessa, tankissa tai sitten paikallisen bensa-aseman pumpussa jotain vikaa? Mun laskujen mukaan ollaan ajettu koneella about 12 tuntia mutta kiisseliä meni tankkiiin vain karvan alle 9 litraa!

Itäsatamasta löytyi vapaa poiju jasiihen kiinni. Ilmoittauduttiin, maksettiin ja otettiin tulojuomat. Ja saunottiin hyvin tutustuen taas uusiin hauskoihin ihmisiin. Elämä vaan on jjst nyt ihan huippua! Nahkakaan ei vihoitellut saunassa joten rasvaus päivän aikana ilmeisesti toimi. Aika napakka sävy alkaa olla jo kohdallaan.

Käytiin syömässä rantamakasiinin pizzeriassa jota voi kyllä suositella, on aika asialliset pizzat ja viinitkin oli kohdillaan. Eiku keulapiikkiin kyljelleen ja huomenna kohti Kasnäsiä.

Elisaareen purjeilla

Aamu valkeni varsin kauniina ja aurinkoisena, hanhipesuekin kävi suorittamassa ohimarssin veneen perässä. Ei pidetty kauheeta kiirettä kun kerran lomalla ollaan mutta maittavan aamiaisen ja aamurutiinien jälkeen oltiin lähtövalmiita vähän yhdeksän jälkeen ja muistettiin jopa ottaa poijuhaka siitä naapuripoijusta mukaan.

Koneella otettiin vene Lähteelästä väylälle ja sitten purjeet ylös ja koneet seis. Jumalainen hiljaisuus ja kaunis saaristo maisemana. Tähän voisi vaikka tottua. Alkuun vauhti oli kevyttä kahta puolta - kolmea solmua koska tuulet oli melko kevyitä mutta edistyihän se silleenkin tuo matka.

Porkkalan selälle kun päästiin niin tuuli kääntyi aivan suoraan taakse joten otettiin "virsikirja" käyttöön, purjeet eri puolille ja matka jatkui rauhallista 4 - 5 solmun vauhtia. Autopilotti piti suunnan ja itse saatettiin keskittyä seuranpitoon, tähystämiseen ja kevyen oluen nautintaan. Paitsi Eeva joka epöhuomiossa istui yhdellä yrityksellä sekä aurinkolasinsa että silmälasinsa "hieman" duunattuun kuosiin. Hangossa päästään varmaan poikkeamaan optikolla...

Ja juuri kun Porkkalan selkä oli ohitettu huomattin seuraava vastaisku liian kivan päivän vesittämiseksi, mainingeissa oli kaverilta saatu pieni kori lähtenyt liikkeelle tiskipöydällä ja sopivasti tönäissyt hanan auki sillä seurauksella että makeavesitankki oli tyhjentynyt tiskipöydän kautta kylmäböksin ja tarvikelaatikkoihin sekä pilssiin.

Tavoitehan oli mennä Jussarön saarelle, mutta kun tiedossa oli että sieltä ei saa juomavettä kuin hanasta sataman toiselta puolelta pidettiin autopilotin ohjastaessa pikapalaveri ja vedettiin suunnitelmat uusiksi. Barösu.ndista saisi vettä, mutta se tauko kaikkine manöövereineen veisi niin kauan aikaa että Jussaröön tultaisiin varsin myöhään etenkin kun keleistä ei voisi olla varmoja.

Niinpä päätettiin mennä Elisaareen siihen Barösundin viereen joka tiedettiin aivan loistavaksi paikaksi. Elisaaren sisäänajo on aika kuumottava juttu jka kerta vaikka sen tietää. Ränni sinne satamaan on pari mailia pitkä, mutkikas ja vain hieman venettä leveämpi. Ja lisäksi kaiku antaa koko ajan varoitusta että kölin alla on vain parikymmentä centtiä vettä...

Mutta se paikka on niin jumalaisen kaunis. Tosin kun kiinnityttiin laituriin huomattiin muistin tehneen tepposet ja täälläkään ei ole vesipisteitä laiturilla. Sataman henkilökunta kuitenkin lupasi lainata kanisteria ja vettä saa ihan hanasta laiturien päästä. 40 litraa jaksoin kantaa ja liruttaa tankkiin joten eiköhän sillä Hankoon selviä.

Illalla saunottiin hyvin ja ihasteltiin Elisaaren tammilehtoja kun ensin oli syöty napakat makkarat kauniilla paikalla sataman yläpuolella. Huomenna sit kai Hankoon, jos ei mitään ihan fataalia tapahdu... Vene toimii suunnilleen niinkuin pitääkin ja purjehtii hyvin joten tästä on hyvä jatkaa seikkailua.

Loman alku, njet problem, normal katastrof!

Juhannus tuli vietettyä Savossa, niin tänään lomalle lähtö tapahtui vaihteeksi ihan suurella sydämellä ja pienellä panikoinnilla. Eilen illalla tultiin kotiin, niin eihän niitä kaikkia pyykkejä saatu vielä pestyä. Tänään aamulla havahduttiin siihen tosiasiaan, että pari koneellista pyykkiä pitäisi vielä pestä ja kuivattaa ja kaikki purjehdusloman kamat pakata. Eli normal katastrof ja pieni hyörintä aamulla.

Onneksi eilen illalla oli jo sapuskat viety veneelle, ja kaikki keittiössä tarvittavat kamat, samalla kun laitettiin maasähkö päälle, jotta kylmäkoneet ja moottorin akku ovat valmiita tarvittaessa. Painevesisysteemissä on pieni vuoto jossain edelleen, vaikka kaikki liittimet on käyty sen seitsemän kertaa läpi ja yhä se hukkaa kymmenkunta litraa vettä vuorokaudessa. Pakko varmaan jossain luppoajalla vielä kerran kääydä ne kaikki läpi kahdeksannen kerran...

Puolelta päivin alkoi kaikki olla pakatttuna ja valmiinna veneelle siirtoa varten joten Juha lähti sitä toimittamaan, Eevalla oli vielä vähän suihkuhommia (tuskanhiki näet) ja jotain pientä silittämistä. Kamat löysi paikkansa ainakin ensialkuun ja sitten Eeva huomasi että aurinkolaseja ei ollut missään mukana. Eli etsimään kotoa huonolla tuloksella.

Köydet saatiin irti 13.20 ja todettiin suoraan, että Elisaari tai Bergelä on melkein pois suljettuja näillä keleillä. Suosiolla suunnattiin Lähteelään, perinteiseen loman aloitus paikkaan. Keli oli mitä upein, että ei juuri pilven häivääkään ollut taivaalla, paitsi mantereen puolella. Mutta ei sitten juuri tuullutkaan.

Koneella puskettiin Soukan kohdalle ja siinä saatiin purjeet ylös. Vauhti ei juuri päätä huimannut, 0,8 - 3,5 solmua vähän paikasta riippuen eli miten pääsi aukoista puhaltamaan. Pentalan ja Stora Härrön jälkeen eläteltiin toiveita tuulen viriämisestä, mutta kissan viikset. Perinteisessä paikassa Systrarnan loistolla  oltiin jälleen kerran täydessä pläkässä. Kun kaikki muutkin näyttivät ajavan koneella, niin lopetimme itsemme kiusaamisen ja ajatuksena, että ehtisimme illaksi Lähteelään pantiin kone käyntiin.

Siinä puksuteltiin pari tuntia ja ohteltiin spinaakkereiden kanssa vauhdin hurmaa nauttivia kanssapurjehtijoita. Lhteelään saavuttiin kuuden paikkeilla ja perinteisten lomanaloitusjuomien jälkeen ajettiin askartelemaan ruokaa. Tavarat alkoivat myös löytää pikkuhiljaa omia paikkojaan veneessä. Lähteelään saavuttaessa tapahtui hauska episodi: Juha kun ei paljoa poijuhakojen päälle perusta, vaan ottaa poijun suoraan kädellä ja liinalla kiinni päätti kerrankin kokeilla miten se poiju haan kanssa otetaan haltuun.

Ei sitten onnistunut, siellä se haka nyt on naapuripoijussa ja pelkkä liina siinä tavoitellussa. Tarttee kattoo, miten haan saa aamulla napattua siitä kyytiin, uimaan kun ei viitsisi lähteä. Mutta keli on kuin linnunmaitoa. Kyllä se loma tästä alkaa.