Eli tuhti aamupala ja pakkautuminen Pandaseen. Suunta kohti vanhaa suosikkia Spoletoa. Tavoite näet oli että syntymäpäiväkahvit käydään juomassa suuresti rakastamani Isä Matteon maisemissa siinä kahvilassa missä Matteo ja Ceccini aina shakkia pelasivat.
Panda huusi leipää, minä nautinnosta ja Eeva ajoittain kauhusta kun ylitettiin Apenniinien vuoristoa matkalla naapurikylään. Linnuntietä matkaa ei ollut kuin parikymmentä kilometriä mutta niillä serpentiineillä se venähti kummasti kuudeksikymmeneksi. Ja voin kertoa että syletti kun oltiin Pandasella liikenteessä, olis ollu ihan julman magee pyöräreitti!
Spoleto ei petä koskaan! Vietiin auto parkkiin ja kiivettiin kohti tuomiokirkon aukiota ja sitä kahvilaa joka tavoitteena oli...
 |
| Kissi |
 |
| Nää kujat vaan on niin... |
 |
| Riittävästi mäkeä |
 |
| Sommitelma |
Nyt aukio oli tuolitettu ja äänimiehet juoksi kilpaa koululaisryhmien kanssa. Illalla olisi joku sinfoniaorkesterin konsertti iltapukukansalle Spoleton juhlaviikkojen tiimoilta ja lavarakenteet oli jo valmiina mutta hieman vielä haki ton tekniikan kanssa. Ja Matteoturisteja kävi koko ajan kuvaamassa kahvilaa ja aukiota sekä noita upeita portaita jotka nyt oli täynnä tuoleja.
 |
| Tuomiokirkko |
 |
| Oikea pöytä kahvin nautintaan |
 |
| Lavarakenteet valmistuu |
Seuraavaks vedettiin syvään henkeä ja lähdettiin kiipeämään. Ponte de Torre on pakko käydä katsomassa että joko sinne pääsisi kävelemään. Pettymys oli suuri kun ei, mutta pettymystä hieman lievensi se kuppila siinä Ponten kainalossa josta on kiva näkymä yli kaupungin ja söpö tarjoilija ja raikas tuulenvire muuten 32 asteisessa ilmassa...
 |
| Spoleto |
 |
| Ponte de Torre |
 |
| Ei vieläkään päässy käveleen... |
 |
| Kukkahippi |
 |
| Rouva hikoilupuuskuttaa |
Laskeuduttiin sit takaisin kylään ja kun tavallaan oli pieni nälkä niin ei muuta ku sopiva pieni ja söpö ravitsemusliike jostain sivukujalta. Ja voin kuyllä kertoa että niitä tässä kylässä riittää...
Eeva vetäisi Bruscetan Rustica kinkulla ja valitti että laihduttajalle ihan liikaa kun oli monta viipaletta Parman kinkkua. Mä sain ruokaorgasmin ja painoin tuulensuojaan täydellisesti al denten kolmella voilla silatun tryffelipastan! Hyvää syntymäpäivää minulle Rakas! Kynnys syödä mitään viikkkoon on vahva että makumuisto ei tahriutuisi...
 |
| Mä niin tykkään tän kylän yksityiskohdista |
 |
| Tollasen tohon tehneet |
 |
| Miten näillä mennään autoilla? |
 |
| Kolmella voilla silattu tryffelipasta! |
 |
| Ihan söpö toi ravintola |
Ja sit päämäärätöntä pööpöilyä kylässä useempi tunti, istumista kahviloissa ja vierailia erilaisissa kaupoissa ostamassa paikallisia viinejä ja ilmakuivattuja tomaatteja. Elämästä nauttimista! Vähän niinku loppumaton sunnuntai niinku toi Eeva loihe lausumaan jossain vaiheessa.
Ja just kun mä tätä tekstii kirjoittelen, niin isäntä tuli ilmoittaan että kunhan on saatu syötyä ja ilta hämärtyy niin alakertaan vois tulla nauttimaan hyvää viiniä. Onks se laskettavissa kahvikutsuks? Eli joko nyt aletaan alueelta etsimään sitä vakituisempaa kämppää? Mä niin diggaan tätä aluetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti