Kotiin ja koronaan

Alkaa olemaan tämän lomanpätkän yhteenvedon aika. Pari viimeistä päivää meni ihan rannalla loikoillen ja yötorilla ja muualla ympäristössä pööpöillen. Pikkuhiljaa pakattiin kamoja ja viimeisenä iltana Juha poikkesi vielä läheisessä biker-baarissa juttelemassa hengenheimolaisten kanssa. Tässä hieman kuvaa ja videota jäätelön teosta ja kookosten pudottelusta. Ei ihme, että porukka kookoksia tiputtelee, tuollainen kun tippuu päähän korkealta, voi olla henki poissa.

Jätskintekovideo oli niin iso että se piti laitttaa Youtubeen:

 

Hyvä truba Yötorin kulmilla

Pepsi, syötävän suloinen

Eevan jäätelöannos

Lähdön hetki

Kotimatka meni muuuten hyvin, paitsi että Eevan vieressä istui suomalaispariskunta jotka kohtuu valtoimenaan pärski ja röhi koko ajan. Eeva oli jo lennolla vähän huolissaan siitä minkälainen hyppykuppa sieltä tulee tuliaisena. Ja tulihan sieltä! Loppuviikosta kotiinpaluun jälkeen alkoi olla kummallakin kohtuu karhea olo ja kun tökittiin sieraimia pumpulipuikoilla, niin oikein koronapositiivisiksi kumpikin todettiin. Nykyään toi menee onneks nopeesti ohi, tosin Eevalla se oli melkoisen ärhäkkä tälläkin kertaa. Nyt luulis olevan vastustuskykyä, kun kummallakin on toisella kolme ja toisella neljä rokotusta ja saman verran sairastettuja tauteja.

Positiivista...

Nyt kun on koronasta ja pakkasen aiheuttamasta shokista on selvitty, niin on aika katsoa mitä jäi mieleen ja käteen.

Päällimmäisenä ainakin se, että keskellä talvea on kyllä hyvä käydä saamassa valohoitoa. Kaukoitä on tällä hetkellä melkkein se ainoa paikka minne suht asiallisilla kustanuksilla vielä pääsee ja missä on takuuvarmasti aurinkoa. Ja on ne ihmiset ja se palvelu siellä edelleen ihan omaa luokkaansa. Tosin tänä vuonna alkoi jopa henkilökunnalla aina välillä näkyä pientä kännykän räpläämistä, mutta ei vielä aivan samassa määrin kuin pohjoismaissa ja Euroopassa yleisemmin.

Luonto kyllä muuttuu huolestuttavan nopeaa tahtia. Se tuli huomattua snorklailukeikoilla riuttojen kuolleisuudestasta ja kalojen vähenemisestä. Paikallisetkin siitä välillä juttelivat ja olivat huolissaan. Sadekausi alkaa vuosi vuodelta hieman aiemmmin ja loppuu myöhemmin, luonnon lepoaika ja rytmitys muuttuu siten epäedullisempaan suuntaan ja se alkaa jossain vaiheessa näkymään luonnossa aivan varmasti. Myös kalat alkavat käymään vähiin, mikä näkyy paitsi ravintoloiden kohonneissa kala-annosten hinnoissa, myös paikallisten ravinnossa, joka on melkoisen pitkälle kala-, äyriäis- ja kasvispainotteista.

Nyt sitten onkin jo aika alkaa suunnitella toukokuun mahdolllista Pohjois-Italian kierrosta kavereiden kanssa ja ensi kesän purjehduksia. Suunnittelu on aina kivaa, tavallaan ensimmäinen loma, ennenkuin se varsinainen edes koittaa. Katsotaan minne kaikkialle se tie ja vene vie vielä tänä vuonna!

Näihin tunnelmiin.

Rantaa ja luontokohteita Honralla

Eilen työnnettiin scootterilla White Sandsin rannalle, joka oli entuudestaan tuttu ja ihan yhtä upea edelleen. Ainoana miinuksena, jos nyt jotain haluaa mainita, oli Juhan läheinen kontakti medusaparveen joka huiskutteli kuusi varsin kivuliasta polttomerkkiä, kolme oikeaan ja kaksi vasempaan jalkaan ja yksi vatsaan.Jostain syystä kuvia ei viitsitty ottaa, oli sen verran koristeellista jälkeä... Etikkasuihkeella pahin polte hallintaan ja kohti uusia kokemuksia.

Meirän Honra oikealla

 

Uusia kokemmuksia saatiin sitten illalla jolloin ehdittiin vihdoinkin yötorille pääkadun kulmille! Markkinameininki oli vallaton ja tavaraa oli käsin veistetyistä saippuoista kashmirekankaisiin silkkihuiveihin. Yleisimmin piraattituotteita muutaman bathin hinnoilla, mutta pakkokos niitä on ostaa, tai voi ostaa ja varautua pettymykseen. Otettiin virkistävät juomat ja kuunneltiin keskinkertaista trubduuria ja todettiin, että tänne huomenna uudelleen.

Nää on saippuoita! Kehtaisko käyttää?

Aamut terassilla ovat parhaita, silloin soivat lintujen konsertot, kun muuten on vielä hiljaista ja rauhallista. Paikallinen flora ja fauna ei ole ihan satasella hallussa, mutta on tunnistettu pihamaina-lintu, joku intian varis, nähty jokunen erikoisempi rataslaji sekä yks varsin värikäs siivekäs, jonka suvusta ja heimosta ei ole tuon taivaallista hajua. Korea on kuitenkin kuin riikinkukko ja nopea, kuvaa ei ole onnistunut ottamaan. Lisäksi on joku paikallinen merimetson sukuinen bongattu. Ääntä on ilmassa usein senkin edestä: vihellystä, huilun soittoa, sirkutusta, piipitystä, kehruuta, siritystä ja ties mitä kailotusta ja pipitystä.

Aamupalan jälkeen otettiin maastokelpoisimmat kengät jalkaan ja suunnistettiin scootterilla Khao Lakin eteläpäässä olevaan luonnonpuistoon. Paikka oli aika pieni ja kompakti, aika kiva kattaus täkäläiseen sademetsään ja polun päästä löytyi todella, todella kaunis poukama, sekä julmankokoinen käärme puunoksalla solmussa eilistä evästä sulattelemassa...

Etsi mato!

Poukamaa paikalliset kunnostivat juuri aika hyvällä pieteetillä ja Juha sai luvan testata uuden tupakkapaikan polttamalla viralliseti ekan sikarin kyseisellä paikalla. Hyvin toimi ja sai aplodit työmiehiltä.

Luontopolku oli tosiaan vain puolisen kilometriä pitkä, mutta todella kaunis pieni polku keskellä sademetsää. Polun varret oli aitoa sademetsää - ja se rapina, lintujen karjahtelu ja kaikki viidakon äänet oli ihan loistavaa kontrastia jossain ihan parin sadan metrin päässä kulkevalle maan vilkkaalle kantatielle.

 

 

Seuraavaksi päätettiin käydä katsomassa Ban Nam Khen -tsunami memorial. Mutta ensin piti saada soppaa Honraan ettei matka katkea kesken. Ainoa varsinainen ongelma oli, että huoltoasemia ei juuri mistään löytynyt! Kun ajettiin scoottervuokrauksen ohi ja Juha kysyi, että mistä hitosta täällä löytyy bensaa? mummeli hymyili ymmärtäväisesti ja sanoi, että ei juuri mistään muualta kun näistä paikoista ja paljonko saisi olla? Kerroin etä vitonen olis aika jees ja mummeli nosti takahuoneesta 5 litran flindaa ja tankkasi värkin!

Memorial park Ban Nam Khenissä oli kaunis, etenkin luonto ympärillä. Saksalaiset ovat rakentaneet monumentin tsunamissa menehtyneiden maanmiestensä ja muidenkin muistolle. Siinä on vähän sellainen Mooses jakoi vedet -teema. Harmooninen ja kaunis kokonaisuus. Mutta ne rannat! Ei oo täällä vielä tätä ennen noin kaunista paikkaa löydetty! Oli riuttaa joka hajotti aallot vaahtopäiksi ja loputtoman pitkä hiekkaranta. Muistomerkin vieressä oli suuren suuri Puddhan patsas ja pieni ravintola, jossa nautittiin kevyt lounas ennen kuin lähdettiin taas eteenpäin. Tänne ei ollut ihan helppo löytää, ilman google mapsia ja sitä rannetelinettä olis saattanut olla tekemätön paikka.

 

Seuraava kohde oli takaisintulomatkan varrella Sai Rung -vesiputous. Ihan kaunis ja kiva paikka, mutta näin keskellä kuivaa kautta ei han niin upea kun voisi olla sadekauden aikana. Norjassa vastaavia on 14 tusinassa, mutta täällä harvinaisempia. Käymisen arvoinen mesta kuitenkin. Näille ei ihan kaikkialta tehdää opastettuja retkiä, joten ilman Hondaa tätäkään ei olisi ollut kovin helppo käydä katsomassa.

Hotellille palatessa selvisi miks puolet parkkipaikasta oli aamulla liputettu "No parking" alueeksi. Hippi roikku pamunlatvassa tiputtelemassa kookoksia ja riipimäässä pois huonoja lehtiä. 10 kilonen potkupalon kokoinen jööötti saattais tehdä ilkeen vekin Nissanin kattoon...

Pyörän palautuksen jälkeen löntysteltiin kohti yötoria. Siellä oli taas menoa ja meininkiä. Kierreltiin pubeja ja ravintoloita ja lukemattomia kojuja. Maisteltiin hyviä juomia ja katuruokaa. Eevan mielestä etenkin sitä katuruokaa oli hieman liikaa. Juha löysi edukkaan JBL-bluetooth-kaiuttimen kohtuuhintan riittävillä ominaisuuksilla, katsotaan kuinka kauan kestää. Kuunneltiin trubaa joka oli hyvä ja veteli suurella tunteella klasarikamaa pubin nurkassa.

Joku osaa ottaa rennosti!

Hyvä päivä, huomenna varmaan otetaan vähän rauhallisemmin, kun on enää pari päivää aikaa, ennenkuin pitäis palata arjen harmauteen ja pakkaseen...

Pari rantapäivää.

Eilen notkuttiin koko päivä tässä kotirannassa. Täällä on hyvät tuolit ja kiva palvelu. Tulvavalleja on kasvatettu mutta niitä mereen johtavia portaita ei ole vuodessa saatu uusittua. Joten uiminen jäi altaalle mutta sinnekään ei sit juuri joudettu.

Kylälle syömään, Eevalle tuli kauhee toisen kotimaan ikävä, joten oli mentävä kylän pizzeriaan. Pinochiossa on todennäköisesti Italialais - Thaimaalainen suku pyörittämässä paikkaa, sillä henkilökunnassa on varsin paljon sukunäköä, thaipiirteitä, mutta keskenään ne puhuivat sujuvaa italiaa ja sillä mekin tilaukset tehtiin. Sapuskat oli taivaallisia, eikä hävinneet yhtään Rooman parhaiden ravintoloiden vastaaville.

Paluumatkalla taas yhden pysähdyksen taktiikalla pysähdyttiin pienessä pubissa, sillä Juhan shortsien valmistumista piti hieman odottaa. Pubin vessassa oli loistava oivallus: Pisoaareissa oli pienet potkupallomaalit ja kevyt pallo jota voi suihkulla ohjailla maaliin! Ei ollut roiskeita seinillä!

Shortsit saatiin ja ny on sellaset sexypöxyt kolmin kappalein, että vois vaikka linnan kutsuille mennä. Tästä tyytyväisyyttä puhisten nukkumaan.

Tänään aamupalan jälkeen Juha kimposi scootterivuokraamoon hakemaan pyörää, mutta voi! Ei siellä ketään vielä puoli kympin paikkeilla ollut, vaikka tästä aamusta oli vartavasten sovittu. Ei kyllä platalla ollut halutunkaltaisia värkkejäkään. Tuleen ei jäädä makaamaan, vaan naapurikioskiin joka oli auki. Ihan vastaavaa 150 kuutioista Hondaa ei ollut tarjolla ja näissä ei ollut kännytelinettä, mutta about samaan hintaan joutu tyytymään 300 kuutioiseen Hondaan kaikilla herkuilla! Avaimeton käynnistys ja start and stop toiminto valoissa seisomista varten. Lisäksi Eevalle kaivettiin tehtaan pakkauksesta ihan mintti kypärä kun muuten ei sopivan kokoista olisi löytynyt!

Eeva kyytiin, rantakassit satulan alle ja känny Googlemapsilla ihan vaan pomppimaan mittariston päälle. Rivakka peli tää kyl on, ei jää jalkoihin  missään olosuhteissa ja vauhtia kyllä piisaa. Coconut Beachille tultiin reilussa vartissa vaikka poikettiin kaupassakin matkalla.

Coconut Beachia meille viime talvena kaverit suositteli mutta silloin ei ehditty poikkeamaan. Nyt korjattiin vahinko ja kyllä kannatti. Ranta oli jumalaisen kaunis ja palvelu pelasi juur niin hyvin kuin täällä parhaimmillaan toimii. Päivä fiilisteltiin ja nautittiin. Eeva koki pienen henkilökohtaisen tappion kun ilmeisesti nousuvesi toi rannalle jonkun verran medusoita joista yksi kävi hieman kantapäätä lähestymässä.

Ravut tekee taidetta!

Medusan isku!

Polte alkoi laantua tunnin kuluttua jonka jälkeen Eeva leikki norppaliveä vetämällä tunnin unta pönttöön vain kerran kylkeä kääntäen. Nyt on ihmisen hyvä olla, jos ei medusoita lasketa.

Ajeltiin hotellille ja Juha lähti kauppaan ja hierontaan. Menomatkalla tippui muutama lämmin pisara, mutta kun Juha pääsi hierontapöydäle taivas repesi. Kunnon trooppinen puolen tunnin sadekuuro ei varsinaisesti raikasta ilmaa, mutta tekee siitä ihoa hyväilevän turkkilaisen saunan.

Poikettiin kylillä syömässä parempaa thaimättöä Thai Cornerissa ja sit löydettiin oluttupa josta sai paikallisia piepanimo-oluita! Nää osaa täällä tehdä ihan kelvollista IPAakin sen perinteisen Changin ja Singhan lisäks! Matkalla löydettiin ranteeseen kiinnitettävä vedenpitävä kännykotelo, jos huomenna vaikka näkis mittaristonkin ettei tarttis ihan vaan tunteella soitella sillä Honralla.