perjantai 20. heinäkuuta 2018

Perugia ja viinitila Cantina la Spina

Eilen illalla Marco kävi kysymässä että kiinostaisko jäätelöt Frattan pubissa. No kiinnostihan ne ja taas tutustuttiin uusiin kyläläisiin. Ja meni puolille öin. Olis siinä kai menny helposti pitempäänkin mutta kun Lorella alkoi oirehtia väsymyksen suuntaan ja selittää että kuudelta aamulla pitäis mennä vissiin duuniin niin tultiin sitten "ihmisten aikaan" pois kyliltä. Vielä se olis ollu auki...

Tullessa kierrettiin Frattan vanhan linnan puutarha. On tää kompakti kylä, autolla ajaa ympäri alle viidessä minuutissa ja puolet kylää on linnan puutarhaa. Mutta jotenkin symppis!

Jätskillä

Marco halus maistaa Toskanalaissikaria

Aamulla työnnettiin sit Pantasella Perugiaan. Odotukset ei Sienan jälkeen ihan huikaisevan korkealla ollut kun kuitenkin kysessä oli isompi kaupunki. Minkä uomasi jo sisääntuloliikenteestä. Eeva huokaili raskaasti ja huitoi ristinmerkkejä eikä mullakaan kovin hauskaa ollut kun kukaan ei varsinaisesti vilkkuja näyttänyt mutta etupyörät kyllä kääntyi ja torvet soi.

Löydettiin parkkipaikka ihan kylän sisääntulotien varresta ja katsottiin että tästä pääsis sit aikanaan fiksusti pois paikkakunnalta kiertämättä ihan koko kylää. Siihen siis. Paikalla oli joku paikallinen uudenmallinen aurinkokennoilla toimiva parkkiautomaatti jonka saloihin perehtymisessä meni vartin verran.

Ensin siihen syötettiin auton rekkari, sit alettiin valitsemaan lähtöaikaa ja seuraavaks valittiin about viidestä erilaisesta maksutavasta oikea. Ja kaikki käytännössä sokeana kun aurinko paistoi näyttöön niin että mitään ei nähnyt muuten kuin toisen suorittaessa kokovartalovarjostusta samalla kun toinen suurinpiirtein polvillaan vuolaita kirouksia pärmentäen kerta toisensa jälkeen aloitti prosessin alusta kun jotain meni aina pieleen. Lopulta lipetti ilmaantui ja pääsinne tallustamaan kaupunkia kohden.

Kaupunkiin noustiin lopulta paikallisen perinteen mukaisesti liukuportaita pitkin, tällä kertaa niitä oli vain viidet... Yllätys olikin aika suuri kun neljänsien ja viidensien väli oli melkein säkkipimeä! Olimme nääs vanhojen Etruskimuurien sisällä maanalaisissa käytävissä. Hetken harhailtuamme ja ihasteltuamme löysimme ne viimeiset liukuportaat ja putkahdimme kylän keskelle.

Etruskiholveja

Perugia

Perugia

Perugia, veikee talo keskustassa

Kaupunki yllätti positiivisesti. Ilme oli aika kiva verrattuna aikaisempiin samankokoisiin kaupunkeihin ja opasteet olivat suht hyvät. Turisti-info löytyi pian ja kahville istuttiin suunnittelemaan mitä tällä kertaa haluttaisiin nähdä, kaikkea ei kannata kerralla ahnehtia!

Ihmisiä oli tosi paljon mutta se ei juurikaan haitannut samalla tavalla kuin Sienassa tai Firenzessä koska jotenkin ne tuntui paremmin mahtuvan jopa näille kapeille kujille. Sitäpaitsi joka paikassa raikasi reipas jazz tai tymäkkö blues kun menossa on Umbria Jazz viikko ja tapahtumia etenkin Perugiassa tuntui olevan koko ajan menossa.

Kierreltiin vanhat Etruskiportit ja muurit, poikettiin katsomassa entinen akvedukti joka on nykyisin kävelytienä ja fiilisteltiin paikan meininkiä. Syötiin ihan törkeen hyvät bruschetat ja äyriäisvartaat ennenkuin elettiin valmistautua Morenon viinitilalle siirtymiseen. Moreno kun tekstaili että neljältä hän voisi olla tavattavissa kun sitä ennen on vähän duunia.

Perugia, Umbria jazzin päälava

Perugia, näkymä päälavalta ja miksutinkoppi

Perugia

Perugia
Perugia, Etruskimuuria

Perugia, Etruskiportti kaupunkiin


Perugia, uudemman kaupungin kattoja
Perugia, puluja Etruskien muurilla

Perugia, akvedukti ja portaat kylään

Perugia, portaiden yläpää

Perugia
Perugia

Perugia, nää maalaa räystäätkin!

Perugia. Näkymä huipulta

Perugia, panoraama

Tällä kertaa tää riitti Perugiasta, myöhemmin ihan varmasti poiketaan uudelleen, senverran paljon jäi katsottavaa. Panda tulille ja pieniä maalaisteitä kohti Spinaa ja Morenon viinitilaa.

Moreno oli paikalla ja maisteltiin paria punaista tuoteperheestä. Todettiin hyväks ja otettiin laatikollinen sorttimenttiä mukaan. Samalla isäntä valotti paikallista pientä viiniteollisuutta. Heillä on Umbriassa pienviinitilallisten yhdistys jonka puheenjohtajana Moreno toimii. Sihteerityttökin oli paikalla ja siinä viiniä maistellessa he samalla kävivät yhdistyksen asioita läpi.

Pakattiin pullot Pantaseen ja saatiin muidenkin yhdistyksen jäsenten yhteystiedot mukaan. Jos ne kaikki on näin laadukkaita kun Morenon tuotteet niin saattaa joutua vuosien varrella muitakin käydä moikkaamassa...

Cantina la Spina
Sitten kaupan kautta kämpille. Jos vaikka tän illan ottais ihan rennosti hyvin syöden ja punkkua lipitellen. Huomenna ehkä suomalaisia tuttuja tapaamaan jonnekin Lago di Trasimenon kulmille. Ja illaks Marcolla on taas jotain livevetosuunnitelmia. Jotain se Eagles tribuuttibändistä höpötteli. Ei se kai huano oo ja aamuun menee varmaan taas...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti