sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kotona, yhteenvedon aika

Lauantaina heräiltiin ajoissa ja lähdettiin taivaltamaan satamaa kohti. Brahehusilla on aina ihan pakko pitää taukoa ja ihailla vanhaa rauniota ja maisemia. Etenkin nyt kun siinä piti tankatakin .

Brahehusin rauniot Vätternin rannalla

Kiva maisema

Virallinen synttäripönötys

Kivoja kyliä siellä

Sankari jalustalla

Niin, Juhallahan oli sit tänään siis synttärit. Meneehän ne näinkin, about maailman tylsintä motaria ajaen. Marjolla alkoi iltapäivästä taas tuulen johdosta jalka vihoitella ja pakko mennä suoraan satamaan että saatiin jalka lepoon.

Satamassa odotusta

Tuttuja ja uusia tuttuja pyörineen jututettiin satamassa kun aikaahan oli. Laivalla syötiin kevyesti ja parannettiin Hassen kanssa maailmaa. Hasse on tuttu pyöräkaveri jo vuosien takaa ja sattui osumaan samalle laivalle.

Vihdoin tuoppi kädessä

Aamulla kotiin ani varhain aika komean saderintaman reunan kautta. Tulihan niille uusille kumeille käyttöä vielä.


No mitä sitten jäi käteen tästä kahdesta ja puolesta viikosta

5300 kilometriä pitkin hyviä, huonoja ja hyvin huonoja teitä

10 maata erilaisine liikennekulttuureineen

3 jonkunasteista pyöräremonttia, niitä normaaleija pulttisulkeisia ei laskettu

Lukematon määrä upeita paikkoja, historiallisia kaupunkeja ja uusia ja vanhoja ystäviä

Jos vain jaksais editoida noi ajovideot ja tehdä vaikka listan niistä löydetyistä loistavista majoituspaikoista. Joukossa oli tusinan verran sellaisia kohteita että kyllä keshtaa suositella.

Kaikenkaikkiaan kiva keikka, jopa se Puolan monsuunisade alkaa jo nyt naurattaa pikkuhiljaa.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Ruåttinmaalla ison veden äärellä

Aamulla herättiin varsin aikaisin ja soitettiin mahtava puhelinralli Tallink-Siljan suuntaan. Illalla/yöllä oli tutkittu nettiä ja todettu, että lauttapaikkoja ei enää juurikaan ollut jäljellä haluamallemme laivalle ja kaikenlisäksi nettivarauksessa ei saanut SMOTOn alennuskoodia syötettyä mihinkään älylliseen paikkaan.

Neiti toimistolla vastasi toimistolta minuutti sen aukeamisen jälkeen ja oli oikein avulias ja ystävällinen. Liput saatiin - valitettavasti oli pakko ottaa kalliimmat hytit ihan exlusive-luokasta, kun muita ei ollut enää jäljellä. Samaan syssyyn otettiin sitten netistä joku edullisempi majoitus puolestavälistä Ruotsia.

Muulit valmiiksi ja ajo satamaan. Tällä kertaa menikin homma kuin Stömsössä: Lippuluukulta laivaan 2 minuuttia ja liikkeellä! Tanskan ja Ruotsin välinen ruuhkabussihan puhaltaa välin niin rivakasti, että hyvä kun ehdittiin kannella käydä Hamletin linnaa ja kaupunkia kuvaamassa, kun ajoneuvojen kuljettajia jo kuulutettiin autokannelle ulosajoa varten.

Söpö toi satama tälleen perästä käsin

Tonne se Wiljami sijoitti Hamletin
Satamassa päästiin ekoina pois - ja tietä pitkin. Ruotsin läpiajosta ei ole paljoakaan kerrottavaa, se kun on kohtuu tylsää työntämistä metsän keskellä menevää konetietä pitkin. Puulajit, tuulen voimakkuus ja sunta vain välillä vaihtuu.

Jönköpingin kohdalla navin nauvomana pyörät vinkkeliin ja rantaa kohti. Mulle oli jotenkin jäänyt mieleen että olisimme olleet Grännan idyllisessä pikkukaupungissa majoituksessa mutta ei, tää olikin Villa Björkhagen upealla töyräällä Vätternin rannalla. Mökki on pieni mutta viihtyisä ja palvelu ja ruoka aivan loistavaa!

Nautittiin auringonpaisteesta ja käveltiin pitkin luonnonsuojelualuetta ihastellen maisemia. Rauhoituttiin, sillä huomenna sitten mennään suuren kaupungin kautta suureen laivaan. Voimaannuttiin.

Mukavanoloinen pieni mökki

Mopot parkissa

Vätternin rantaa

Tärähtänyt rantapolku, Eevalla parempia kuvia

Jyrkkä pudotus järveen

Helle ja tuuli riudutti, muuten ei Tanskan maalla paljoakaan mätää

Eilen aamulla lähdettiin komeassa auringonpaisteessa Lussovista eteenpäin vaikka Juhan pyörä takkuili, eikä tykännyt käynnistyä startista. Tuttu vika, maakaapeli akusta löysällä, nyt vaihteeksi rungon päästä. Mutta kauniit itäsaksalaiset maisemat korvasi aika paljon harmituksesta. Lisäksi ei ollut vielä liian kuuma ajaa.

Muuten ihan vain ajamista pieniä maalaisteitä pitkin kun kiirettä ei pitänyt olla. Hamster ja Kerstin odottelisivat meitä vasta illan suussa Jyllannin niemimaalle vieraisille. Tunnelmapaloja tien päältä:

Vaihteeks moottoritietä reippaassa sivutuulessa

Komea portti

Onneksi puut varjostivat hieman auringon rökitykseltä

Iltapäivä olikin sitten niin kuuma kuin vain voi kuvitella. Poikettiin välillä moottoritielle, että sai edes hieman vilvoitusta reippaasta sivutuulesta. Eeva ja Marjo nauttivat loistavista vohveleista - ja matkalle osui myös ihan aito vanhan ajan vaijerilossi!

Kohtuu herkullinen vohveliannos

Lossilla


Tanskan puolella sitten vasta vilvoitusta saatiinkin! Tuuli oli sitä luokkaa että naisilla oli haasteita pitää pyörät tiellä oikeassa suunnassa. Tuntui että naama irtoaa jos vähän visiiriä avasi. Onneksi siirryimme pikkuteille melkoisen pian, mutta sitten lamasi taas julma kuumuus!

Hans-Henrik eli Hamster ja Kerstin asuvat jossain aika lähellä Saksan rajaa Aaberoon paikkeilla ja kun olimme suurin piirtein tonteilla pyörimme hieman ympyrää, kunnes soitin heille ja kysyin misäs se teidän kartano on. Kerstin tuli hakemaan - ja portilla totesin, että oli aika kohdallaan mun kysymys kartanosta!

Ajotie kartanolle
Pähee luukku kahdelle!

Heitettiin kamat vierashuoneisiin ja mentiin takapihalle grillailemaan ja olemaan sosiaalisia. Hamster ja Kerstin on ystäviä jo vuosien takaa FEMA-kuvioista ja kutsu on ollut voimassa jo pitkään, mutta nyt sitten vasta pääsimme poikkeamaan.

Grillailtiin, chillailtiin ja kierrettiin luomutilan tiluksia maisemia ihaillen. Ei tullut blogin päivitykset mieleen missään vaiheessa. Seura oli loistavaa!

Isännät tapaa

Grillailun valmistelua

Kerstin! Iloa ja valoa vaikka muille jakaa

Hamster grillaa, sapuskaa oli komppanialle...

Kyl näiden kanssa viihtyy

Ämylit maitumella

Taustalla siintää Fyn, edessä Hamsterin pellot

Lisää luomuohraa

Pakkohan sitä oli vetäytyä sulattelemaan pölselastia, että oli aamulla valmis Kerstinin loihtimalle aamupalalle, jolla mentiinkin sitten pitkälle Fynin puolelle.

Oltiin päästy lähtemään sen verran ajoissa liikenteeseen, että kuumuus hönki kunnolla vasta kun ajettiin Fyniltä Sjellannin puolelle. Matkalle osui kauniita kyliä, hämyisiä taukopaikkoja ja kymmenkilometrisiä siltoja, joilla ei onneksi tuullut liikaa.

Taukopaikka kohdallaan
Nättiä kylää

Se pienempi silta

Taukopaikkapakkailua

Maalaisteitä Tanskassa

Maalaiskylä Tanskassa

Illaksi päädyttiin Helsingöriin tutkailemaan miten aamulla jatkaisi. Evästettiin paikallisen ostarin karvakäsipizzeriassa kun hotellin ravintola oli auki vain juopoille asiakkaille. Kostoksi yhteiskunnalle haettiin Netosta omat juomat... Tätä hotellia "Sleep 2 Night" ei kyl suositella. Pukkaa hikee ja ovee ei voi pitää aiki kun tulee hyttysiä ja hippejä sisään... Huomenna tai ylihuomenna taas hieman lisää.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Liitoukkoja ja maalaisteitä Pommerissa

Aamulla lähdettiin sitten Schloss Ratteystä, vaikka ei oikein mieli tehnytkään. Senverran olimme jo ehtineet tykästyä paikkaan. No, osoite on tiedossa jos vaikka näillä Pommerin mailla muulloinkin poikkeaisimme. Perunaahan täällä on, paljon!

Heti aamulla ryöhättiin Ankhamiin Otto Lilienthalin museoon, mun vaatimuksesta, kun toi kevyempi ilmailu on jotenkin lähellä mun sydäntä ja Otto on niitä oikeita pioneereja, joka on tehnyt ison duunin - sekä tutkien, että pistäen ihan oman terveytensäkin kehiin lentämisen edistämiseksi: http://www.lilienthal-museum.de/olma/ehome.htm

Rohkean miehen lentolaitteita 1800-luvulta

Pyörät oli sen verta rapaiset, ettei niillä ajaminen kovin suuri ylpeyden aihe ollut, joten ei kun tiskaamaan paikalliseen Aral-huoltamoon. Matkaa jatkettiin pitkin vanhan itäsaksan maanteitä. Tänään ei juurikaan kaksinumeroisille teille menty, vaan pysyttiin ihan vanhoilla kunnon kolhoositeillä. Kaunista oli ja ajoittain tulvahti sieraimiin joko kukkais- tai sitten ylettömän agraari tuoksu vanhojen kolhoosin karjasuojien lähellä.

Harvinaisen hyvin nää on jo parissakymmenessä vuodessa saanu tätä seutua siistittyä, vanhaa sosialistista realismia betonirakenteineen näkyy enää vain satunnaisesti. Talot ja puutarhat ovat yhtä hyvin hoidettuja kuin lännen puolella.Erona meidän mielestämme on metsäinen luonto, jota entisen DDR:n puolella on jäljellä hieman enemmän kuin entisen BRD:ssä.

Pestiiin pyörät kun paikka löytyi, likaantuu ne vielä kyl...

Pienet tiet menee

Jätskitauko, kommunikaatio-ongelmia...

On tää kaunista

Vanhat kaupunginportit

Värikäs tie :)

Kyllä näitä ajelee!
Ensimmäisen kerran jouduttiin tarkentamaan osoitetta naviin, mutta päädyttiin kuin päädyttiinkin illaks Lussowiin joka on oikeesti keskellä ei mitään. Täällä ei ole edes pubia joten kisastudiota joutuu pitämään ihan keskenään. Vähän olin visioinut meneväni paikalliseen pubiin katsomaan Saksan ja Brasilian potkupallo-ottelun mutta sinne on kuulemma viis kilometriä ja jos sattuu käymään niin että Saksa häviää, niin takaisin ei päässe - kun kaikki taksikuskit ryyppäävät suruunsa...


Tästä on joskus unelmoitu, yötä viinitarhojen keskellä olevassa vanhassa kartanolinnassa


Leipzigille sanottiin heihei ja suunnattiin kohti pohjoista. Sunnuntai-iltana kun oli tullut siellä
viinijuhlilla kuningasajatus mennä jonnekin viinitilalle ja mieluiten jonnekin linnaan yöks. Eli kuukkeli laulamaan ja sieltähän alkoi löytyä.

Arpa suosi Schloss Ratteytä joka sijaitsee Pomeraniassa aika liki Puolan rajaa ja Pommerin lahtea. Eli varaus netissä sinne ja aamulla tietä pitkin.

Oli varsin tylsä ajopäivä, pääsääntöisesti väännettiin menemään moottoripeitä ja ainoastaan Berliinin kohdalla poikettiin oikaisemassa pikkutien kautta isompi moottoritien mutka. Samalla tuli selvitettyä sekin miten saksalaiset saa Trabantin kulkemaan sataa kahtakymppiä: laitetaan se trailerille ja isompi Mersu vetämään niin vauhtipahvi saa kyytiä! Jo teutooni kerää siis pienoismalleja.

Kumipuvunvaihtotaukoa


Parikymmentä minuuttia ennen kohdetta alkoi sade ja tunkeuduttiin kumipukuihin. Kylä jossa linna sijaitsee on kaunis ja rauhallinen. Melkein hävetti vetää maamoottoreilla läpi sellaisesta rauhan tyyssijasta ja etenkin hävetti mennä renesanssikartanoon majoittumaan lievästi rapaisena ja vettä valuvana. Oikeesti kyllä otettiin sadekamat pois pääsltä jo pyörillä kun sade vähän taukosi juuri kun tulimme hotellille.

Ilta menikin sitten tiluksia tarkistaessa ja oikein hyvin syöden sekä fiilistellen. Tää on kanssa niitä paikkoja joita kehtaa suositella varauksetta. Palvelu loistavaa, huoneet ”vähän” normaali Cumulusta parempia ja miljöö ihan helmi! Lisäksi paikallinen viini on aivan erinomaista...

Täällä on ihan tolkuttoman luokaton netti joten laitan nyt vain pari teaseria ja illalla lisää kuvia 


Parkkipaikka tannien ja pyökkien alla

Kai tossa yks yö...

Näkymä ikkunasta

Linna viinitarhoilta lammen yli nähtynä

Ja nyt saatiin netti vähän nopeemmaks, joten päivitetään vähän tunnelmakuvia...