Lötköteltiin rannalla, katsottiin komeita pelikaaneja kalastamassa ja imettiin viimeiset auringonsäteet ja Atlantin pärskeet itseemme.
Lounaan jälkeen pakattiin ja luovutettiin huone ja mentiin lähtädrinksuille terassille. Tai no ehkä parille... Aikiaa kuitenkin oli melkein kolme tuntia ennenkuin bussin piti tulla. Kuuban tunteja! Jotka sitten kutistuivat ihan ullättäen ja kuski oppaineen kaartoi jo viideltä, puoli tuntia etuajassa, respan eteen ja alkoi pakkailla laukkuja.
Iris coffee Kuubalaisittain, eksoottista |
Aula oli melkoisen pieni ja bussilastillinen suomalaisia sai sen juo ääriään myöten täyteen, mitä sitten kun ne loput tulisivat! Jätin Eevan laukkujen kanssa odottamaan koska lähtöselvitys aukeaisi ja menin itse rahanvaihtojonoon, näitä Pesoja kun periaatteessa ei saisi viedä maasta, niiden arvo on about €/Cuc ja jäljellä oli vielä melkein satanen...
Jonossa oli ennen mua neljä tyyppiä ja luukkuja kaksi, joista kyllä toisen mimmi poistui ilmeisen pitkälle kahvitauolle ja se toinen varmaan kirjoitti kaikkien liikkuvien seteleiden sarjanumerot kynällä ruutuvihkoon tai jotan, sillä puolen tunnin aikana oli oikein kaksi asiakasta saatu käsiteltyä ja jono ulottui jo lähes sisääntuloaulan ulko-ovelle.
Eli mun edellä oli enäää yksi asiakas ja toinen luukulla kun Eeva hihkui että nyt aukes check in. Eli sinne sinkoomaan ja jonottamaan. Kolme luukkua oli auki ja kiirettä ei näyttänyt kenelläkään kauheasti olevan. Neljännelläkin luukulla istui hemmo mutta ilmeisesti se pelasi pasianssia tai odotti systeemin heräämistä sillä sinä puolena tuntina kun siinä jonotettiin ei yhtään asiakasta ohjattu sille luukulle.
Tämäkin jono alkoi ulottua uhkaavasti parkkipaikan puolelle joten joku sieltä kävi konahtelemassa että luukku auki ja vauhtia masiinaan että ehditään asiakkaat kirjatra, koneen lähtöön on enää kaksi ja puoli tuntia!
Seuraava jono olikin sitten passintarkastukseen jossa Eeva meni läpi ja täti sanoi mulle että takaisin viivalle odottamaan! Korjaili sitten kai meikkiään siinä kymmenisen minuuttia ja sitten sai mennä leimaamaan passinsa. Eeva jo vähän ihmeissään siellä toisella puolella odotteli, onneks naapurikaistan kautta menneet kertoivat väliaikatietoja.
Turvatarkastuksessa kaikki piipitti ja scannerilla pyyhittiin koko hippi. Farkkujen niitit ja napit reagoi, kenkien minimalistiset alumiinirenkaan nauhanreiissä reagoi ja kaikkea ihmeteltiin edestä ja takaa. Lopulta saatiin yhteisymmärrys että tää hippi ei oo terroristi ja pääsin lähtöaulaan. Sytkärin ne kuitenkin otti pois, näköjään kaikilta.
Heräsi mielenkiintoinen keskustelu tuttujen kanssa kun se laatikko näytti olevan täynnä erittäin vähän käytettyjä matkamuistosytkäreitä Kuubasta että meneekö ne samoilla lämpimillä uudelleen myyntiin Havannaa. Ehkä tää on syy kiks ei oo ainakaan mulla tullu ennen vastaan Kuuban logoilla varustettuja sytkäreitä...
Lähtöaulakin oli melkoinen elämys, uks kioski josta sai jotain jos myyjät myi ja pieni cafeteria josta sai kahvia, olutta, limsaa ja yhtä sorttia toastia. Olettaen että hymyili oikealle ihmiselle tiskin takana, joillain tilauksen ottaminen näytti kestävän melkoisen pitkään.
Taxfreekaupassa oli melkoisen kalliita sikareita, halpaa rommiaq ja pussillinen M&M pastilleja jotka jätin enemmän tarvitseville. Pastillit siis... Täälläkin oli valuutanvaihtopiste mutta joku kitisi huonoa kurssia ja kun mä kävin luukulla siellä oli lappu "I eat, can come back" jonka tulkitsin epämääräisenj pitkästä illallishetkestä kertovaksi ilmoitukseksi ja ostin lopuilla pesoilla sikareita ja rommia...
Arvottiin pitkään että miltä portilta kone lähtee ja lopulta tuli ilmoitus että portti B on se lähtöportti. Portin vaihto ei varsinaisesti olisi hirveästi kiireitä aiheuttanut sillä kaikki kolme porttia olivat vierekkäiset ovet samalla seinällä suoraan kentälle... Nousu klo 23.45 paikallista aikaa.
Kaikki lähtöportit samassa kuvassa ! |
Ehkä tähän talven mittaan tottuu...