Satunnaista matkailua: Löhöpäivä ja lähikylää

Se iltahan meni sit vähän niinkuin uumoiltiinkin. Marco ja Lorella oli suunnitellu jo valmiiks kaiken...

Koska naapurimaa Ranska voitti potkupallossa maailmanmestaruuden niin siitähän saatiin oiva tilaisuus järjestää pienet kyläjuhlat! Kylässähän on kaksi baaria joista ylemmän terassilla istuu vanhoja ukkoja korttia pelaamassa ja nuorempi porukka viettää aikaa siellä alemmassa baarissa.

Nuoriso ilmeisesti tykkää enemmän potkupallosta koska kinkerit oli siellä alemmassa. Pihalle oli hoidettu paikallisten nurten miesten masinoima ravintovankkuri Torta al Testa jossa pojat leipoi ihan maittavia annoksia katuruolaa Vespa Apen takapaksiin askarrellulla keittiöllä kohtuuhintaa.

Isompi äänisysteemi oli rakennettu kioskin terassille ja DJ paino urakalla tulemaan sieltä sydämentahdistinkamaa. Vaikka juttu oli selvästi suunnattu nuoremmalle kylän väelle niin kävi se vanhempikin porukka kannattamassa yksityisyrittäjyyttä eli syömässä oikein hyvää huttua. Paikalla taisi olla melkein koko kylän nuoriso...

Mainio ravintola tämä

DJ soittaa ja porukka viihtyy

Kauhee sutina siinä kävikin!

Il cuoco e la suo cucina

Siitä sit könyttiin autoon ja eikun kohden ihan pientä hengetöntä kylää nimeltä La Spina. Matkaa oli parikymmentä kilometriä ja juuri kun tultiin perille alkoi aurinko laskea. Ensin käytiin Cantina La Spinassa joka on pieni mutta laadukas viinitila. Isäntä Moreno tarjoili juuri sopivaksi jäähdytettyä aivan loistavaa valkoviiniä!

Morenon viinitarhaa

Isäntä ja tuote!

Viinin maistelun jälkeen taaperrettiin kolmisen sataa metriä kylän keskustaan jossa loistavalla soundilla joku Italian paremmista blues/soulmuusikoista veteli bändinsä kanssa varsin juurevaa bluesia ja soulia. Täytyy myöntää että itsekin jotain äänentoiston kanssa askarrelleena ihaili poikien luomaa soundia! Ei ihan poikasia ollut pöydän takana mutta oikeesti korvakarkkia tarjolla.

Marco ja Moreno kertoi että tää on jokavuotinen tapahtuma Umbrian pikkukylissä. Sponsoreita ja yhteistyökumppaneita on niin paljon että konsertit voidaan pitää ilmaisina ja periaatteena on että myös pieniin kyliin laadukasta kamaa tarjolle.

Se bändi itsessään olis jo ollut loistava mutta vajaan tunnin musisoinnin jälkeen pojat kutsui lauteille vierailevan solistin ja silloin alko jytistä! Vierailija oli Eric Turner, iso tumma kundi ameriikan ihmemaasta ja oli laulanut jokusia vuosia legendaarisessa Driftersissä! Siitä alkoi ilotulitus...

Seuraavan tunnin aikana kuultiin soulin klassikkoja niin Driftersiltä kuin muiltakin klassikkobändeiltä. Tuli Under the Boardwalk, tuli Stewie Wonderin klassikkoja ja tähti hyppäs välillä tanssittamaan signorinoja lavan eteen. Ilta päättyi upeaan vetoon Ben E. Kingin Stand by me jonka Eric vetäisi kultaisessa smokissa.

Pikkutunneilla kämpille mutta jotenkin ei yhtään sylettänyt! Siis tollaista kamaa tollaisella ammattitaidolla ja ihan hengettömässä pikkukylässä, torilla oli varmaan elle 400 katsojaa diggaamassa maailmaluokan setistä. Näitä saattaa kuulemma viikon varrella löytyä vielä lisääkin. Ja menossa on kuulemma myös Umbria Jazz Perugiassa!

"Kyläjuhla"

Blues and soul

Eric Turner

Natiaisetkin bailas lujaa

Maestro tanssittaa neitoja

Aamulla sit nukuttikin aika makeesti... Melkein koko päivä vaan lonnittiin ja visioitiin missä halutaan poiketa loppuviikon aikana. Piirreltiin reittejä naviin ja chillailtiin.

Kunnes toi rouva alkoi potkimaan nilkkaan ja hokemaan että kyllä tänäänkin jotain pitää tehdä. Vaikka kerrankin on pilvinen päivä ja lämpöä vain 30 astetta...

Ollaan katteltu tota naapurimäen harjalla olevaa kylää että ton vois joskus käydä vilkaisemassa. On aika kaunis sillai täältä katsoen. Eli Pantaseen ja kiipeämään kukkulan kylkeä. Ja muuten kannatti!

Minoksen labtyrinttiin on varmaan haettu asemakaava täkäläiseltä kaupunkisuunnittelijalta. Senverran kiharainen oli toi Monte Castello di Vibio. Keskiaikainen muutaman sadan asukkaan kivikylä vuoren huipulla jumalaisilla maisemilla ja jumalaisen kaunis oli kyllä kaupunkikin. Kaikki vaan meinasi olla kiinni kun maanantai mutta pakko tonne on mennä toistekin!

Kaupungissa on nimittäin maailman pienin italialaistyylinen teatteri! Alle 100 istumapaikkaa ja siellä on sentään aitioita ja parviakin ku Milanon La Scalassa! Se on auki vain pari tuntia päivässä joten tulee paineita poiketa. Tahtoo tahtoo!