Öllöttelypäivä Rosalassa ja purjeilla Hankoon

Eilen ihan vaan oltiin ja rentouduttiin Rosalassa. Tai tavallaan ei rentouduttu, vaan ajettiin fillareilla. Pikkusekku Sami oli tulossa illalla perheineen moikkaamaan veneelle, joten vuokrattiin fillarit ja poikettiin Hiittisten kyläkaupassa. Matkaa kertyi kaikkine kiemuroineen sellaiset 25 km. Beba ja reidet oli sen tuntuiset keikan jälkeen, että tarttee taas hetken odotella ennenkuin ottaa session uusiksi. Kuka sanoi, että täällä saaristossa ei oo mäkiä...

Sami perheineen tuli illalla ja istuttiin veneellä juttelemassa mukavia. Tää oli oikeesti aika rento ja kiva päivä.

Tänään sitten herättiin hillittömään auringonpaisteeseen, vedettiin pikainen aamupala ja köydet irti. Konella ajettiin kymmenkunta minuuttia kunnes löytyi sopiva paikka nostaa purjeet. Alkuun vauhti oli parin solmun luokkaa ja aurinko paistoi niin, että Eeva pakeni kajuuttaan tutkailemaan mahdollisia säätiedotuksia ja parempia tuulia.

Hiittisten jälkeen  tuli aukeampaa ja tuulikin kääntyi sille kantille, kuin se oli luvattu. Tuupattiin purjeilla kuutta solmua kohti Hankoa ja nahka kärysi sitloodassa, paits Eevalla jolla oli täysi sotisopa päällä. Nautittiin elämästä ja purjehduksesta.

Hankoniemen kohdalla laskettiin purjeet ja tänä vuonna konekin käynistyi. Ajettiin Itäsatamaan, josta löytyi vapaita poijuja. Vene parkkiin ja Eeva jäi hoitamaan venettä laiturikuntoon. Juha kimposi saman tien satamakonttoriin maksamaan satamamaksua ja vuokraamaan lähiliikennevälinettä ja sieltä venekkauppaan etsimään rikkoutuneen sprayhoodin kaaren kiinikettä. Nikale löytyi ja samalla keikalla oli ketterää käydä kaupassa, sillä loppukeikalla ei juuri kauppoja ole mtkan varrella. Tää lähiliikenneväline oli samanlainen kuin edellisellä Hangon visiitillä, mutta tällä kertaa mopoksi luokiteltu. Hieman laiskempi kuin se edellinen, mutta asiansa ajoi.

Loppuilta meni saunoen ja syöden. Oikein kiva päivä kaiken kaikkiaan, sai ajaa purjeilla ihan koko rahan edestä. Tää Rosala - Hanko legi vissiin sopii meille, kun aina näyttää pääsevän purjeilla ja ihan asiallista vauhtiakin. Katotaan miten huomenna, kun tavoitellaan Elisaareen.

Kaksi täysin erilaista päivää merellä ja Rosalaan tauolle

Tiistai aamuna herättiin Kökarissa kauniiseen auringonpaisteeseen. Säätiedotus lupaili hyvää, joten pikainen aamupala ja viimeiset ostokset rantapuodista, sitten köydet irti.

Vartin koneella ajon jälkeen nostettiin purjeet ja nautittiin vauhdin hurmasta! Melkein puoli tuntia... Sitten väylä ja tuuli kääntyivät niin, että olisi pitänyt tehdä tiukkaa kryssiä, jos olisi halunnut minnekään mennä. Laiskoina eläkeläisinä laskimme purjeet ja menimme koneella. Samaan aikaan ja suuntaan ajanyt vene teki tiukkaa luovia. Kovasti niillä oli tekemistä koko ajan, mutta vauhtia ei yhtään enempää kulkusuuntaan nähden.

Väylä kääntyi taas ja kokeiltiin purjeita, ei mitään toivoa, sillä tuuli kääntyi myös! Ja samalla alkoi nousta merisumua, joka tiputti näkyvyyttä. Eli purjeet alas, kone käyntiin ja kohti kokoajan kasvavaa vasta-aallokkoa Simo-automaatin ohjatessa plotterin reittiä noudattaen. Juha ja Eeva veti sateen ja tuulenpitävää päälle (ensi kertaa koko retkellä) ja keskittyivät tähystämiseen. Tätä ryskytystä vasten aallokkoa menimmekin melkein perille asti.

Aina välillä sumutorvi jossain tuuttasi ja kerran Utön yhteyslautta torvensoiton säestyksellä putkahti sumusta vain hävitäkseen siine uudelleen. Muutama maili ennen Utötä ilma selvästi kirkastui, joten toiveet olivat korkealla. Samalla ihailtiin isoa kolmimastoparkkia, joka näytti pysyvän paikallaan jossain kaukaisuudessa, mutta niin kaukana, että tarkempaa havaintoa mikä, ja minkä maalainen alus oli, ei selvinnyt. Näytti ihan kapteeni Jack Sparrown Balck Pearlin valkoiselta versiolta.

Utö ei ollut kovin vastaanottavainen. Molemmat satamat olivat täyden näköisiä, ja toisesta satamavahtitäti tuli laiturille kiljumaan, että ei täällä ole teille tilaa. Toisessa sentään yritettiin jotain järjestelyä, mutta yhden moottoriveneen porukoita ei saatu kiinni, joten sitä ei saatu siirrettyä ja sekin kortti oli sitten katsottu. Oli aikalailla ikävä olo, kun lähdettiin koneella ajamaan kohti Jurmoa.

Eeva soitti Jurmon satamaan ja siellä sanottiin, että varsin täyttä on sielläkin, mutta kyllä sieltä joku paikka saadaan mahdollisesti hoidettua. Eli suurin toivein Jurmoon koneella. Ajettiin sillä legillä sen saman, ison Puolalaiseksi osoittautuneen kolmimaston ohi, jota jo kauempaa oli arvuuteltu. Alus oli ankkurissa ihan väylän vieressä ja luotsialus pörräsi siinä ympärillä. Olisiko mahdollisesti joku moottorivika tai muu ollut, noilla tuulilla se ei ainakaan Puolan suuntaan tuolla takiloinnilla menisi ilman konevoimaa.

Jurmoon tultiin seitsemän jälkeen ja saatiin kippo parkkiin toisen veneen kylkeen aivan laiturin päähän. Naapuri oli vähän happaman oloinen tästä järjestelystä, vaikka päästiin jopa laiturille ilman, että kierrettiin hänen veneensä kautta. Eeva alkoi alustella ruoanlaittoa ja Juha kävi maksamassa satamamaksun ja tutustumassa paikan faciliteetteihin törmäten samalla matkalla vanhaan tuttuun, Tiinaan. Ei ollut aikaa liikaa jäädä juttelemaan, kun ilta alkoi tulla ja ruokaakin olisi vissiin hyvä tehdä.

Jurmossa oli siis neljä puuceetä vessakäyttöön satakunta metriä laiturilta, juomavettä sai kanikoihin parinsadan metrin päästä rannalta ja kaikki sähköpistokkeet olivat varattuja, eikä meillä ollut haaroittimia mukana. Eli nopea sapuska, skannaus pienen kiven maisemista ja nukkumaan, aamulla lähdettäisiin niin aikaisin kuin vain herättäisiin. Jotenkin nää ulkosaaret eivät kauheesti jättäneet positiivisia viboja tähän venekuntaan.

Keskiviikkoaamuna pikainen aamupala ja köyddet irti jo ennen yhdeksää suuntana Rosala ja tuttu Nötholmin satama. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta ja parin tunnin koneella-ajon jälkeen alkoi tuulikin heräillä ja kerrankin luvatusta suunnasta, eli purjeet ylös ja nautinto alkoi. Mentiin kevyissä tuulissa auringon paistaessa 4 - 5 solmua hiljaisuuden vallitessa kymmenkunta mailia.Kunnes meno hyytyi... Tuuli tyyntyi ja eteneminen meinasi pysähtyä Björkön paikkeille. Sitloodassa oli auringon rökittäessä aina vain kuumempi.

Näimme Spirit of Helsingin, ison purjeveneen, joka osallistui viimeisimpään Golden Clobe Race-kilpailuun maapallon ympäsi. Vene voitti oman luokkansa ja tuli toiseksi kokonaiskilpailussa. Vene lipui hiljaista vauhtia, kunnes sen purjeet nostettiin ja se hävisi lähes poimunopeutta horisonttiin muiden seisoessa paikallaan. Oli hienoa nähdä tuo kuuluisa ja voitokas vene. 

Tästä syystä pettyneenä otettiin purjeet alas ja tuupattiin koneella kohti Rosalaa viimeiset muutamat mailit. Jotkut puritaanit koitti purjeilla ja jäivät seisomaan käytännössä paikoilleen purjeet roikkuen. Välillä tuli sen verran tuulen henkäystä, että he hieman liikahtivat, mutta ennenkuin jäivät horisonttiin, niin kaikki näyttivät ottavan purjeitaan alas.

Aurinko jatkoi paistamista sitloodaan, Simo hoiti ohjausta ja Juha ja Eeva keskittyivät lähinnä vaatteiden vähentämiseen, muun vesiliikenteen tarkkailuun ja nestetasapainon ylläpitoon.  

Satamaan tultiin jo ennen viittä ja loppuilta kului saunoen, sitloodassa nahkaa kuivatellen ja pientä veneen siivousta hoitaen ynnä kurmettisienisoosia syöden. Juhan pikkuserkku Sami kävi moikkaamassa ja sovittiin, että huomenna ajan kanssa. Taukopäivää pukkaa, kun ei noi tuulet oikein suosi.

Kökariin pyykinpesuun

Sunnuntai aamu oli aurinkoinen ja hankkiuduttiin ajoissa liikkeelle. Tuulia oli luvattu varsi maltillisesti, mutta onneksi oikeasta suunnasta. Ja taas petyttiin, tuuli tyyntyi melkein heti satamasta lähdettyä ja melkein läpitunkematon merisumu nousi.

Puskettiin koneella plotteria seuraten, koska näkyvyys oli parin sadan metrin luokkaa ja merimerkit näkyi, kun oltiin kohdalla. Yhteysalukset soitteli sumutorvea ja ne kolossit tuli näkyviin vasta, kun oli melkein kohdillaan. Eli niitä väistellen plotterin avulla kohti Kökaria.

Sumu alkoi hälvetä Kökarin läheisyydessä ja pieniä merkkejä kelin paranemisesta alkoi ilmaantua. Tuuli ei juurikaan noussut. Eli koko matka puskettiin koneella ja perillä oltiin vähän yhden jälkeen. Septin tyhjennyksessä oli lappu, jossa ilmoitettiin että "ei toimi", joten otettiin poiju kiinni ja alettiin laitta venettä satamakuntoon. Ja kas, ilma kirkastui ja sai jopa paidan ottaa pois, alkoi olla jopa ihan hellekeli päällä.

Päivän reippailutkin suoritettiin! Käveltiin ihmettelemään lampaita ja Kökarin kirkkoa sekä muinoisen fransiskaaniluostarin raunioita. Kulttuuria ja ruumiinkulttuuria. Kirkko oli upea karulla tavalla ja vanhat rauniot oli aika vaikuttavat, kun siihen oli päälle pieni kappeli ja museontapainen saatu pystyyn. Paluumatkalla meinasi puskea hikeä, siihen aikaan aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta.

Levättiin, varattiin huomiselle pesukone, toinenkin satamayö ja keskityttiin viihtymiseen. Paikallista savukalaa syötiin ja keksittiin, että pienenpieni 3G nettiyhteys löytyy, kun jaksaa kiivetä riittävän ylös satamasta. Kumman aikaisin tuli väsy.

Tänään maanantaina sitten pestiin pyykkejä ja aurinko helli. Toinen pesukone oikutteli ja  oli varsin likainen, joten henkilökunta sanoi, ettei kannata jäädä odottelemaan, vaan he pesevät pyykin ja menkää te vain tekemään mikä kiinnostaa.

Niinpä vuokrattiin yksivaihteiset trampparullit ja poljettiin suurin piirtein toiseen pähän saarta, koska siellä oli joku omenafarmi ja Kökarin fribarata, dingeling, dingeling, kolin kalin, kolkatin, nitin natin. On aina nostalgista ja vähän huteraa alkaa sinkuttamaan vieraalla, jalkajarrulla varustetulla polkupyörällä. Oli muuten kohtuu kuuma keli vaikka ollaankin melkein keskellä merta! Nestettä kului ja meinasi olla jo melkkoisen rouhea olo, ennenkuin sinne melkein kymmenen kilsan päähän suoriuduttiin.

Ratahan oli näyttävä, ja kohtuu haastava. Rata on yhdistelmä frisbeegolfia ja lapinvaellusta, Paljon pitkää ruohoa ja kataja- ja ruusupuskia, kanervikkoa ja kallioita, rakkaa ja jäkälikköä. Parin kiekon hukkaamisella selvittiin, hävinneet olivat just ne samat, mitkä Maarianhaminasta Juha osti... Mutta kivaa oli silti! Fillari on näillä saarilla ihan loistava kulkuväline, etenkin jos on näin kaunis ilma.

Kaupan kautta tultiin veneelle ja otettiin useamman päivän tarvikkeet, koska parissa- kolmessa seuraavassa kohteessa ei välttämättä ole oikein minkäänlaisia kauppoja. Juha toimi muulin korvikkeena, koska Eevan fillarissa ei ollut juuri minkäänlaista kuljetuskapasiteettia. Hyvin tuli viikon ostokset, koppa kalijaa ja frisbeebagi mukana.

Kylmä suihku teki keikan jälkeen varsin hyvää, etenkin kun nyt oli lämmintä vettäkin vähän pehmikkeeksi, sai valita kuinka kylmällä suihki! Eilen illalla ei tarvinnut miettiä veden säästämistä, kun runsas veneilijä- ja karavaani- ja pyöräturistilauma oli lotrannut kaiken lämpimän veden ennen meitä. Peseytymisestä tuli lähes nopeuskilpailu, sen minkä kiljahduksilta ja hengen haukonnalta pysyi suoriutumaan.

Tänään on ollut aikaa istua veneen kannella ihastelemassa maisemia ja mietiskelemässä. On pyörinnyt kaikenlaista mielessä, mutta päällimmäisenä iso kiitollisuus siitä mitä tälläkin reissulla ollaan päästy näkemään ja kokemaan. On tavallaan varsin etuoikeutettua, kun saa täällä seilailla ja viettää aikaa, vailla minkäänlaista kiirettä. Ja kun oikein tarkkaan ajattelee, niin tällaista ainakin Juha on ihan pikkupennusta asti toivonut ja haaveillut! Moniko saa elää unelmaansa - toivottavasti mahdollisimman moni. Tähän voisi vaikka tottua!