torstai 30. marraskuuta 2017

Taas kaunis ja aurinkoinen päivä ja ei todellakaan mihinkään kiire

Olipa taas! Aamu aukesi oikein kauniina ja aurinkoisena. Päätettiin siis kävellä Espanjalaisille portaille pällistelemään kaupungin kauneutta. Ja niin myös tehtiin. Matkalla ihasteltiin aina kekseliäiden roomalaisten loistavia pysäköintimenetelmiä...

Tossa on paikka, siihen siis

Hyvin tohon mahtuu

Tosta pääsee vielä ohi joten se on ihan hyvä paikka...

Espanjalaisilla portailla oli jouluvalojen asennus menossa. Maalataan selvästi isommalla pensselillä täällä isolla kirkolla, 123 amppeerinen voimavirtasyöttö meni keinotekoiselle kuuselle... Poikettiin siellä huipulla kuvaamassa sitä ostoskatua jonne ei kannata mennä ainakaan vielä kun luottokortissa on jonkunasteinen limiitti...

Tossa niitä portaita olis

Kuusen latva kuvassa

Tossa on se katu jonne mä en mee...

Trinita Dei Monti

Komeet on näkymät kirkon rappusilta

Seuraavaks pyyhkästiin sit metrolla Tiberin yli tois puol jokkee ja mentiin pyhälle paikalle. Enkä tarkoita Pietarinkirkkoa vaan kauppahallia! Meinas touhutippa taas herahtaa housuun kun oli niinkauheesti kaikkee hyvää ja ihanaa tarjolla. Mä niin odotan maaliskuuta kun ollaan tossa kulmilla majoituksessa ja pääsee päivittäin hakemaan kaikkia herkkuja ja tekeen niistä safkaa...

Ruokataivas!

Tryffelit oli aika harvassa mut kaikkee muuta!

Ottavianon kulmilla

Lämmintä, untuvatakki ihan liikaa

Otettiin viinit siinä Ottavianon va Julius Caesarin kulmassa ja jatkettiin Pietarinkirkolle katsomaan olisko jono yhtään lyhyempi. Ei ollut joten jatkettiin matkaa...

En mee jonottaan

Käveltiin sitten rauhallisesti Tiberin länsirantaa Isolan saarelle ja istuttiin siellä Tiberinoon syömään ja juomaan hyvin. Oli ihan törkeen hyvää sapuskaa ja loistavaa paikallista viiniä. Lämmintä oli 20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Oli ihan lomaisa olo...

Tiber ja Castell Sant Angelo

Hiljaa virtaa Tiber

Kauheesti riippuvia puita

Ihan ei äsken istutettuja

Kantotaidetta

Isola

Kosken tynkää

Loistavaa viiniä Isolalla

Jatkettiin seuraavaks Campo di Fiorille nauttimaan torin antimista. Tori oli menossa kiinni juuri mutta meininki oli edelleen sellaista että suomalaisilla kyläjuhlilla ei koskaan. Haitaristit veteli humppaa ja ravintoloiden kyypparit tanssitti satunnaisia ohikulkijoita ja asiakkaita. Pari loistavaa trubaa tuli vetään andien kamaa rahvaalle.

Ja koko ajan taustalla torikauppiaat myi juttujaan ja purki kojujaan. Tää oikeesti on aika elävä paikka. Sitäpaitsi Chianti Classico tässä ympäristössä maistuu aika mainiolle.

Täti veteli kannelluutulla! One of a kind soitin!

Rooman läntinen portti!

Rooman läntinen portti

Vanhaa keskustaa

Campo di Fiori

Campo di Fiori


Sit hetkeks huilaamaan hotellille ennen illan rientoja ja hyvää ruokaa. Eilen löydettiin aika kiva pubi ihan hotellin kulmilta, sinne vois vaikka eksyä taas illemmalla...

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Sateista, eli paljon museoita ja kahviloita

Aamu valkeni tihkusateisena. Eli aamupalapöydässä juonittiin kuvioita siihen malliin että aina sadekuuron sattuessa joko kahville/viinille tai sitten lähimpään museoon. Eli suhteellisen rennolla otteella mennään taas. Lomasta nauttien.

Kun lähdettiin rahjustamaan kaupungille oli juuri sopivasti taukoa sateessa, ja niinpä käveltiin  melkein keskustaan asti ennenkuin tuli ensimmäiset pisarat! Juuri sopivasti kohdalla oli joku hillitön monttu jonka pohjalle meni portaat. Joku siellä oli, ainakin hirveenkokoiset pariovet raollaan.

Sieltähän löytyi ulkoapäin vaatimaton mutta sisältä perinteisen kaunis katolinen kirkko, snt V. Istuttiin pahin kuuro siellä ihastelemassa ja jatkettiin matkaa kohti keskustaa...

nt
Ulkoa vaatimaton, sisältä hieno

Seuraavaksi suunnattiin kohti Palazzo Veneziaa. Olihan kioski! Siellä melkein loputtomia saleja ja taideaarteita kierrellessä ja ihmetellessä tuli kummasti mieleen ajatus, että on taidettu syntyä väärään säätyyn ja väärälle aikakaudelle!

Tanssiaissalin takkaan olis mahtunut keskiverto suomalaiskylän juhannuskokko melkoisen vaivattomasti palamaan ja muutaman sadan hengen bileet olis ollu melko helppo järjestää ilman että olis koko residenssiä tarvinnut sotkea, länsisiipi olis riittäny...

Mä haluun lattian

Kelpais toi kattokin

Tanssiaissali oven suusta katsottuna

Tanssiaissalin katto, korkealla...

Isomman sisäpihan suihkulähde

Tää kaikki vois olla mun!

Toisaalta, kauhee huoltaminen tollasessa

Palmuja, ei ihan äsken istutettuja

Promille taidetarjonnasta

Näitä kattoja vaan ihasteli, niska kipee...

Tyylikäs liikkumaväline yhdelle!

Henkilökohtainen portaikko, palvelijat muuaalla

Tää oli siis se toinen sisäpiha...

Seuraavaksi oli meininki mennä poikkeemaan Pietarinkirkossa ja kauppahallissa siinä vieressä. Mutta matkalla ripsotteli senverran vettä että pariinkin otteeseen istuttiin ja juotiin virallinen annos punaviiniä sun muuta ja ehkä vähän syötiinkin. Mutta eihän meillä ole aikatauluja!

Mikä sitten Pietarinkirkolla huomattiin. Jono mestoille kiersi melkein koko aukion, eli oli arviolta puolitoista km pitkä! Note to ourselves: ens kerralla kun sinne meinaa mennä niin ollaan sit heti aamumessun aikaan liikenteessä ennenkuin kaikki junttituristit herää!

Jotenkin jätettiin se sit väliin, poikettiin kahvilla kulmilla ja lähdettiin kohti kauppahallia mikä myös antoi tyhjän arvan. Sulkeutuu nimittäin 13.30 minkä autuaasti olimme unohtaneet... Sitä harmituksen määrää ei edes alkava sade voinut kovasti lisätä...

Syksy saapuu pikkuhiljaa Roomaan

Karvainen pettymys, ei tryffeleitä tänään...

Hypättiin sit metroon ja polkaistiin Brberinille. Luovittiin pikkukujia sateessa (juuei nyt poikettu viinillä) Trevin suihkulähteen kautta Palazzo Doria Pamphiliin tutustumaan. Oli sit samankaltainen elämys kuin se aamupäiväinen toinen palatsi. Kauneuskulttuuriähky uhkaavasti lähestyi mutta saimme sen ehkäistyä lisäämällä kiertonopeutta ja sopimalla että katsastamme tarkemmin vain joka viidennenkymmenennen kuvan...

Tarvittii oikein hyvä englantilainen teehetki hommasta toipumiseen siellä palatsin alakerrassa.

Siis näitä kattoja

Siellä bändi pelaa ja rahvas tanssii

Oma privaatti kappeli, paavi melkein sukua

Kauheesti teki mieli istuu mut ei kai noi mukavia oo

Kattoa, vaan 100 m tällä kertaa...

Teetä Englantilaiseen tapaan.

Ja illalla etsimään ruokaa ja paikkaa missä voisi rauhassa nautiskella hyvästä juomasta ja Romeo Nr 2:sesta

tiistai 28. marraskuuta 2017

Kulttuuri ottaa jalkoihin!

Illalla päästyämme Roomaan oli jo reipas puoliyö. Hotelli on pieni paikka lähellä Republicaa, mutta ihan kiva ja siisti. Kumman vaikee vain on tää systeemi, kun päähotelli on pari katua toisaalla ja hotelli on yks kerros tavallisesta asuintalosta. Avaimia oli siis nipussa neljä ja kaikkia tarvitaan jos huoneeseen meinaa päästä!

Rooma by night

Aamiashuoneen ikkunasta, komee päivä luvassa

Näillä pitäis päästä huoneeseen

Naapurin ovi

Aamiaisen jälkeen alkoi sitten maratooni! Alkuperäinen idea oli pööpöillä pitkin kylää ja nauttia elämästä erilaisissa kahviloissa ja tavernoissa, mutta pieleen meni. Homma lähti lapasesta suurinpiirtein samalla sekunnilla, kun ovesta ulos päästiin.

Tässä kylässä on niin paljon nähtävää, että kun kulmasta kääntyy niin aina on uutta silmien edessä! Poikettiin ihan ekaks Santa Maria degli Angelissa kun se oli melkein hotellin vierellä. Pojat restaureeras just mestaa mutta oli se meridiaaneineen edelleen ihan huikee laitos!

Kauheesti scoottereita parkissa

Pojat ehostaa

Auringon meridiaani

Iha kirkkokin siinä oli

Töö vahti takaovea

Palazza della Republica
Eeva alkoi suunnitella lattiaa meille...

Sit pyörähdettiin Colosseumin ja Forum Romanumin kautta mutta vain kahvilla, koska paikka on jo niin nähty eikä vaan yhtä kertaa... Mutta se "kirjoituskone" eli monumento Vittorio Emmanuele on aina ennen jäänyt väliin. Joten sitä kohden...

Matkalla kävi pulla ja huomattiin että kansallismuseossa oli Claude Monet´n erikoisnäyttely! Siinä sit menikin lähemmäs pari tuntii, mutta kertakaikkiaan kannatti. Mitenhän paljon pitää vetää absinttia että saa noin hyvin värit päälle, kuin Monet?

Alkava syksy täällä

Iloisten Vespojen vuokraamo Colosseumin ku

Nää on aina mageita

Rouva pönöttää raunioilla

Caesarin juhlakenttää

Monet näyttely

Monet näyttely

Monet näyttely

Monet näyttely

Monet näyttely

Siitä sit mentiin fiilistelemään sitä muistomerkkiä. Herraisä, että jollain muullakin keulii katsomoon! Jos monumentti on tota kokoluokkaa ja sen alta romutetaan puolet Roonan antiikkista keskustaa niin kurinpalautus olis kyllä kohdallaan.

Laitoksen alakerrassa oli merisodankäynnin pieni näyttely, lippuja ja sellaista, kuvaaminen kielletty. Yläkerrassa oli sitten Italian armeijan lippunäyttely. Ja se monumentti, 500 hehtaaria arviolta. Sportstrakkeri kertoi kiivetyn 29 kerrosta Miks ei oo ennen täällä käyty? Tiedän - enää ei tarvii vaikka magee olikin...

Vanha kohtaa uuden, tota ei oo vielä purettu

Tuntemattoman sotilaan muistomerkki, vasen solttu haukotteli

Tää on iso!

Ei tota tajuu kaukaa

Mittakeppejä kuvassa

Lippuja, suurin ero lipputangon nupeissa

Hevon perse!

Vahvaa pönötystä monumentilla

Tää ei stressannu

Jatkettiin sitten Piazza Navonalle syömään ja fiilistelemään, ja kun siinä nyt sattui olemaan Rooman paikallismuseo kulmilla, niin pakkohan siellä oli poiketa. Etenkin kun siellä oli erikoisnäyttely oopperan puvustuksesta. Melkoisen mahtavaa. Kolme kerrosta upeutta. Kuvaaminen oli kielletty mutta ainahan sitä saattaa lipsahtaa...


Piazza Navona, ei hukutettavia kardinaaleja tällä kertaa...

Fiilistelyä

Lomailua Roomeon ja Juulian kanssa

Kansallisoopperan puvustoa

Vanhaa kaupunkia.
Poikettiin sitten syömässä hotellin lähellä pienessä ravitsemusliikkeessä. Oikein oli hyvää Saltimbocka Romanaa vaikka Eeva kauheesti väittikin että mä teen parempaa. No jälkkärit oli kans hyviä (teen kuulemma paremman Creme Bruleenkin, pitäiskö vaihtaa alaa...). No oikeesti oli ihan hyvää ja asiallisen hintaista. Oonko mä totuttanu ton rouvan liian hyvälle?

Rouva salaatilla
Jätskiä Eevalle

l
Tän näkönen Creme Brulee, maku ihan kohdallaan

Katotaas mihin huomenna eksytään!