Toissa iltanahan Marco sitten kutsui taas konserttiin. Taas ihan hengetön pieni maalaiskylä jossain Machianon takana ja reippaassa agraarissa tuoksussa iltapukudaamit nimeltä Blue Pearls veteli aika sykkeellä swingikamaa ja italialaisia klassikkoja. Ja aamuyöllehän se taas meni.
 |
| Nää keikkapaikat |
 |
| Blue Pearls |
Aamulla makoiltiin pitkään ja lhdettiin tutustumaan Todiin. Kylähän näkyis meidän terassille, ihan samalla tavalla kun toi Monte Castellokin, ellei Monte Castello olis edessä... Naapurikaupunki siis.
Kaunis ja kiva kylä. Tutut Suomesta eli Jouni ja Sari oli ollu täällä lähistöllä Trasimeren rannalla kolmisen viikkoa ja nyt olivat lähdössä mutkan kautta kotiinpäin joten sovittiin tällit Todin Piazza del Popololle.
Enhän mä ny arvannu että ne vetää Ducatilla keskelle toria, olishan siinä ollu parkkipaikkojakin kulmilla vaikka kuin... Vedettiin siinä jäätelöt pitkän kaavan mukaan ja turistiin kokemuksia Umbriasta ja jotenkin yhteisymmärrys oli aikamoinen, tätä lisää!
Pariskunta könysi Ducatinsa päälle ja lähti eteenpäin ja me jatkettiin vielä hetki Todin kiertelyä Kaunista sielläkin on.
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi, todellinen kattoterassi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi |
 |
| Todi, raiteet parkkipaikalle |
Sitten kämpille notkumaan ja pesemään pyykkiä. Illalla oli meininki mennä Marcon ja Lorellan kanssa syömään ja taas jonnekin konserttiin.
Safkalla käytiin Spinassa. Oli huikee kokemus, auto vedettiin parkkiin siihen missä Eric Turner oli vetäny klassikkoja viikkoa aikaisemmin ja siitä kohti lähintä takapihaa, jossa oli pöydät ja kattaukset valmiina! Isäntä kaiveli kellarista Monte Falconin viiniä ja oli aika oiva valinta tälle eväälle. Alkupaloiksi tuli kamaa pöytään siihen malliin että oltiin jo vähän sitä mieltä että kannattaako tota pääruokaa edes tilata!
Ja kyllä kannatti, tryffelimarinoitu häränfile juuri oikeassa kypsyysasteessa tryffelikastikkeen kanssa oli jotain sellaista että ei ihan heti unohdu, ja se viini! Noin täyteläistä ja vahvaa punaviiniä harvoin saa. Ainoo kuva tulee viinipullosta sillä ruoan saavuttuaainakin mö vaivuin sellaiseen ekstaasiin että mkään kuvaaminen ei tullut edes pieneen mieleen...
 |
| Tätä lisää! |
Sitten kohti illan keikkapaikkaa. Se oli taas joku ihan hengetön kylä jossa tapahtumapaikan koordinaatit oli helppo selvittää avaamalla auton ikkuna ja kuuntelemalla mistä poppi soi.
Tällä kertaa oltiin pienen kirkon viereisellä aukiolla ja madonna katseli keikkaa meidän kanssa viereisen talon toisen kerroksen kohdalla olevasta syvennyksestä. Bändi veti Eagles-covereita varsin hyvällä ammattitaidolla ja fiilis oli juuri niin letkeän rento kuin tollaiseen tilaisuuteen voi kuvitella.
Otettiin oluet, todettiin että Dominicalainen grand corona sikari kestää juuri keikan ajan ja oltiin onnellisia. Nuoruus jotenkin ryömi kaikilla mielen sopukoihin. Eli taas aamuyön tunteina kämpille...
 |
| Nää keikkapaikat |
 |
| Pojat pelaa |
 |
| Tunnelmaa |
 |
| Suttuinen kuva 300 vuotiaasta vieraasta |
 |
| Nää kylät on aika idyllisiä |
Tänään olikin sitten enimmäkseen pyykinpesu, silitys ja lööbailypäivä. Kun on pari viikkoa paikallaan samassa kämpässä sitä alkaa kalusto hakeutumaan luonnollisille paikoilleen ja niiden saaminen huomiseksi lähtökuntoon on kyllä ihan työmaa...
Ei koko päivää sentään pakkaamiselle uhrattu. Iltapäivällä siestan loputtua ajettiin Monte Castilloon punaviinille ja fiilistelemään vielä kerran maisemilla. Huomenna kun mennään itärannikolle niin siellä on ihan eri pössis kun täällä, samoin maisemat. Osuttiin parahiks paikalle kun siesta oli lopuillaan ja papat alkoi kokoontua tavernan terassille korttia pelaamaan...
 |
| Kirjasto! |
 |
| Kylän toinen kirkko, se auki oleva |
 |
| Kissakin hakee varjoa |
 |
| Paikallinen sairaanhoitokoulu |
 |
| Nöihin kuviin, palataan pian! |
Eli pari viikkoa Fratta Todinassa lähestyy loppuaan ja huomenna suunnataan uusille alueille. Näitä ihmisiä ja maisemia jää kyllä aika iso ikävä. Marco ja Lorella otti meidät vastaan enemmän sukulaisina kuin vuokralaisina. Heidän kauttaan olemme tutustuneet loistaviin ihmisiin ja nähneet myös sitä kulmaa tästä alueesta mitä normaalisti turisti ei pääse näkemän. Olemme vierailleet kyläjuhlilla joista paikallisten lisäksi ei juuri kukaan tiedä mitään, kuulleet lahjakkaita artisteja, nauttineet loistavia viinejä ja maittavia aterioita.
Juukyllä. Tänne tullaan takaisin ja monta kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti