Venetsiassa ei sittenkään haise!

Vähän jänskätti aamulla että miten tän päivän Venetsian keikka menee, koska aamulla  herätessä taivaalta tiputteli tasaiseen tahtiin vettä. Eipä muuta kuin sateenvarjot mukaan, paksumpi vaatetus päälle ja ratikalla kohti rautatieasemaa.

Ratikka on täällä aika veikeä: Siinä on kumipyörät ja niiden lisäksi yks vetävä pyörärivi kiskolla keskellä laitosta. Se siis kulkee yhdellä kiskolla ja kumipyörillä, luokitellaanko toi vaikka trikeksi? Lisäks se tiputtaa sen johdinhässäkkänsä katolle  aina, kun se tulee tietylle alueelle ja kulkee näin ollen osan reitistä akuilla! Kuvaa en ehtiny ottaa, katotaan jos huomenna. Ketterän oloinen ratkaisu.

Venetsian lähestyessä sää alkoi seljetä ja aurinkokin vähän pilkoitteli. Ei siis vaatetus ihan nappiin osunut, vaan kuuma alkoi olla kun kiivettiin ekan sillan yli vanhan  kaupungin puolelle. Yllättäen ei sitä perinteistä venetsialaista viemärinhajua tuntunut muualla kuin rautatieaseman edustalla.

Kuljeskeltiin kujia ja kanaaleiden rantoja, kuvatiin paljon ja nautittiin olosta. Lämpötila hilautui vähitellen noin 25 asteeseen. Pyhän Markuksen torilla piti ehdottomasti poiketa istumassa kahvilla, vaikka hintataso tiedettiinkin hirveeks.Palvelu kuitenkin oli aivan ylellisen ystävällistä, tosin pokka meinas pettää pahemman kerran kun Luigi toi laskun ja merkitsevästi rykäisten totesi, että hinta ei sisällä tippejä... Pakkohan ne oli nauraa hörötellen maksaa, mutta vielä illallakin jaksettiin repiä huumoria Luigin hyvästä itsetunnosta.

Yllättävän nopeasti siellä päivä meni, eri terasseilla istuskellen ja ihan vaan fiilistellen. Junalla takaisin ja hotellin kautta sinne jumalaisille gastronomiajuhlille läheiseen puistoon. Pieniä maistiaisia hyvistä juustoista ja salameista, loistavia pienpanimo-oluita ja uudet nahkaiset aamutossut! Kyllä nyt kelpaa.

Siitä sitten vielä lähdettiin tutustumaan Padovan vanhaan kaupunkiin, joka nyt ei loppujen lopuksi niin vanha olekaan mutta ihan näkemisen arvoinen paikka, ainakin Eevan mielestä kun kadunvarret olivat notkollaan designvaate, -laukku ja -kenkäpuoteja. Mulla tais mennä aski tupakkia kadulla seisoskellessa...

Hotellista on unohtunut mainita, että tätä mainostetaan taidehotellina ja syykin selviää, jo heti ala-aulassa, jossa töröttää aaltopahvista, rautalangasta ja ties mistä värkätty installaatio, joka seinällä on abstrakteja taideteoksi, katoissa lamppuhässäköitä, jopa käytävien ovet on maalattu taiteellisesti. Aika hauska kokonaisuus siis.

+ 26 ja aurinkoa! Verona on aika namu...

Aamulla ihailtiin merirosvoristeilyn lähtöä hotellin rannasta. Siis varmaan lapsille se oli tarkoitettu mutta aika paljon oli noita normi-italialaisia ihmettelemässä 25 metristä purjelaivaa Gardan laiturissa. Samalla mä ihailin paikallisen poliisin toimintaa kirkon edessä. Kun rahvas oli menossa jumalanpalvelukseen poliisi pysäytti liikenteen siksi aikaa että mummot pääs suojatien yli. Tämä se on asiakaspalvelua! Ei turhia liikenteen haittaamisia tutkien kanssa vaan oikeaa asiaa!

Ajeltiin sitten Veronaan ja löydettiin parkkipaikka ihan keskustan tuntumasta. Haettiin kartta kioskista ja intomielellä kaupunkiin tutustumaan. Ihan ensiks oli pakko käydä katsomassa Julian parveke, siis se jolla Shakespieren mukaan Romeo kosas mielitiettyään. Hirvee tungos ja aika hyvin markkinoitu juttu ajatellen että kyseessä on täysin fiktiivinen hahmo, ihan samoin kun Hamletkin. Paikkana kuitenkin ihan viehättävä.

Poikettiin olusilla siinä torin laidalla ja ihasteltiin elävää patsasta jossa intialaisen näköinen hyypiö kannatteli kepin nokassa tätiä. Kauheesti mietittiin millainen tukirakennelma hihoihin sisältyy muttei keksitty. Niinpä annettiin vähän tippiä kekseliäisyydestä ja jatkettiin matkaa vanhemman linnan suuntaan.

Siellähän oli taidemuseo ja ajan säästämiseks jätettiin se väliin ja poikettiin vaan väijymässä se vanha silta josta oli sika kivat maisemat kaupungin suuntaan joen yli.

Päätettiin sit lähteä eteenpäin kohti Padovaa mutta homma meni puihin vanhan roomalaisen amfiteatterin kohdalla! Ihan hirvee savu leijaili tonteilla ja kauhee pärinä kuului joka puolelta. Siinä oli toisen maailmansodan aikaisen kaluston paraati just lämmittelemässä värkkejä jotain näytösajoa varten! Pakkohan se oli katsoo ja dokumentoida! Kyllä Padovaan ehtii myöhemminkin...

Paraatin mentyä ohi ajeltiin sit pikkuteitä pitkin Padovaan, ja siitä alkoi tuska ja takapuolen hikoaminen. Eeva oli varannut hotellin läheltä keskustaa, eli siis vanhasta kaupungista... Ettei homma menis yhtään hankalammaks niin Padovassa oli just tähän aikaan EU:n sponssaama kulinaari- ja kädentaitoviikko menossa. Tarkoitti sitä että rahvasta oli liikkeellä siihen malliin...

Hotelliin piti mennä niin, että kiertää koko historiallisen keskusta noin 10 000 muun auton kanssa mateluvauhtia ja kun ei kerralla osu kohdalleen, niin otetaan se tunnin kunniakierros uudelleen ja tunteella! Toisella kierroksella sit Eeva lähti jalkaisin katsomaan tarkemmat koordinaatit ja mä seisoin Fiaskon kanssa hätävilkut päällä odottamassa about keskellä tuomiokirkon aukiota.

Hotelli löytyi, ja täytyy myöntää, vaikka navigaattori on parasta A-luokkaa niin ei sekään voi hiffata, että hotelliin mennään 15 metriä sivukadun puolelta hieman autoa leveämmästä porttikongista sisään! Perille kuitenkin päästiin!

Suihkut ja muut perinteiset valmistelut. Poikettiin paikallisessa tuomiokirkossa katsastamassa messumeiningit ja paljon oli kansaa liikkeellä! Pyhän Antonioksen haudalle ei vitsitty jonottaa joten mentii' sit sinne Euroopan kulinaristikinkereihin! Oli aikast hianot bileet, jopa Suomella oli siellä oma osasto missä myytiin kuksia ja Iisakki Järvenpään puukkoja... Kierreltiin ja syötiin pieniä alkupaloja ja nautittiin olosta.

Tunneleissa ei muuten sada!

Tänään herättiin pieneen tihkusateeseen. Mutta lämmintä oli silti... Aamulla ei pidetty kauheeta kiirettä kun oli kuitenkin aika lyhyt matka ajettavana ja siks ajateltiin vähän kierrellä Gardaa ja lähiseutuja. Eevalla on uusi kamera ja pitäähän sitä testata runsain määrin. Siks iso osa tän keikan kuvista onkin niitä harjoitusotuksia...

Karttaahan ei tullu matkaan, oli kummaltakin lähtötohinassa unohtunut. Niinpä laajensin navigaattorin näyttöä ja tökkäsin sormella lähimmän ison järven pohjoispäätä ja painoin valintaa "aja tänne". Ja eikun tietä pitkin... Kauniita pieniä maalaiskyliä ja teitä.

Ostettiin matkalla jostain paikallisesta marketista Eevalle uusi laukku ja ihailtiin alhaalla roikkuvia pilviä. Sitten alkoivat tunnelit! Niitä olikin usein ja tiheästi ja ihan riittävän pitkiä. Pitimmän puolivälissä oli tunne että pitääkö alkaa kaivaa passeja esiin sillä kohta ollaan varmaan Sveitsissä tai Itävallassa...

Poikettiin huoltoasemalla kun mä oikeesti aloin kaivata ihan normaalia kunnon vanhanaikaista paperikarttaakin. Siis sellaista josta vähän näkyis ympäristöäkin... Löysin sellaisen ja sit huomattiin että muuten hyvä homma, mutta ollaankin Como-järven pohjoispäässä, ei Gardalla.

No onneks välimatkaa ei ole paljoa ja sit laitettiin naviin määränpääks Riva di Garda ja sovittiin että mennään pohjoisen komeita maisemareittejä pitkin. Ja kannatti, tavallaan! Jumalaisen kauniita ja kippuraisia vuoristoteitä, pieniä kyliä ja liikennettä tuskin ollenkaan. Joosain 1500 m korkeudessa alkoi jo vähän tulla lumisia tienpenkkoja vastaan ja sit lopullisesti 1850 m korkeudessa tie päättyi puomiin ja julman kokoiseen kinokseen kommentilla Suljettu, eukeaa kun lumi sulaa"

Fiasko ympäri ja omia jälkiä takaisin alamäkeen sellaiset 20 km... Jossain puolivälin paikkeilla kun arvottiin risteyksessä mihin suuntaan lähdetään oli siinä tien varressa rimanpätkään niitattuna A4 kokoinen punainen lappu jossa mainittiin 24 koon fontilla että sola on vielä suljettu...

No tuli sit Bresciakin nähtyä, ja Comon molemmat rannat. Ja Gardaa ylös länsirantaa pitkin. Kaunista periaatteella 1 km tunnelia jossa ei sada ja 500 m rantatietä jossa sataa! Kivaa kun on tunneleita. Ei varsinaisesti nää mitään mutta ai kastukaan... No joo, kaunista siellä oli jopa tolla kelillä.


Itärantaa kun tultiin etelään päin pysähdyttiin pienessä kylässä jätskillä 20 km ennen Gardan kylää jonne oltiin menossa yöks. Uskomaton paikka! Kaupunki oli kuin postikortista (taitaa muuten ollakin) mutta asiakaspalvelu rannan keskeisimmällä paikalla olevassa jätskibaarissa aivan luokatonta. Sateenvarjo ehti kuivua ennenkuin kyyppari suostui tulemaan paikalle, ottamaan mun tilauksen! Eevan se jätti ihan kylmäks ja noteeras hänen tarpeensa siinä vaiheessa kun puolet mun tilauksesta oli tullu pöytään.. Ei jätetty tippiä.

Garda sit olikin ihan nasta mesta. Hotelli Terminuksessa oli oikeenlaista ajan patinaa ja menneen maailman meininkiä. Isot huoneet, kaikissa parveke ja muutenkin tyylikäs paikka. Vähän huilattiin ja mentiin syömään.

Löytyi pieni ja idyllinen ravintola keskeltä sitä sokkeloista vanhaa keskustaa ja ajateltiin vetää paikan mainostama "suuri kalajuhla" läpi. Tavallaan virhe, sillä homma vei viis tuntia ja sen jälkeen kumpikin oli niin turvoksissa että hotellille raahautuminen oli hieman sitkeetä...

Homma alkoi loistavalla kalaisella salaatilla missä oli tuorekaman lisäks runsaasti rapua, savustettua kalaa ja ilmakuivattua kinkkua. Sit tuli lämpimät alkupalat, mustekalaa ja kolmea lajia simpukoita. Seuraavaks tuli prima piatti: nauhapastaa tryffelien ja ravun kanssa! Sen jälkeen tarjoilija suositteli puolen tunnin taukoa joka oli oikeesti tarpeen.

Secondo piattina olikin sitten about lasten ammeen kokoinen vati kalaa ja äyriäistä.

Nyt mä tiedän mihin se kokki vie sitä puolentoista kilon hummeria millä se leikkisästi pelotteli naapuripöydän pikkuvesseliä ohi kulkiessaan. Sen annoksen kanssa taistellessa meni melkein tunti ja sit ne raahas vielä pöytään jälkiruuaks lajitelman tiramisuja ja muita tytinöitä.

Homma tuli tosiaan hoidettua noin viidessä tunnissa ja päätettiin Eevan kanssa että seuraavina päivinä suositaan kevyitä salaattibuffetteja... Eiku taju ämpäriin, aamulla kohti uusia seikkailuja!

Hyvää yötä ja perillä!

Tavallaa ei yhtään harmittanut lähteä. Matkalla Tampereelle tuli vettä niin että soi, ihan koko matkan. Eikä edes tullut kiire...

Iltapäivällä vähän harmittelin kun pyysivät lisää rahaa tehdessäni Ryanairille on line checkinnin, mutta Pirkkalan lentoaseman karja-aitauksessa seistessä ei sit enää yhtään harmittanut. Rahvas jonotti ja me "varautuneempi  väki" saimme mennä kaikessa rauhassa omille paikoillemme ilman mitään tungosta...

Kuvateksti: Puhelin on syytä sammuttaa koneeseen mennssä...

Ryanairin jakkarat eivät ole mitenkään kummoisia, jalat puuttuu eikä niissä saa edes asentoa kunnolla säädettyä. Mutta onhan se halpa!

Puolen yön paikkeilla laskeuduttiin Bergamon kentälle. Vastassa oli lämmin, hieman kostea sää. Jonotettiin autonvuokraukseen ja saatiin yllätysauto. Oli kyselty pientä ja halpaa ja ne sit anto automaattilaatikolla varustetun Fordin. Tarttee päivänvalossa katsoo tarkemmin että mikä malli se oikein on, 5 ovea siinä ainakin on...

Navigaattoriin hotellin osoite ja perillä tää blogin päivitys ja nukkumaan, huomenna/tänään sit kohti Garda-järveä!

Lähtee!

Nyt on sit pääsääntöisesti kamat pakattu ja venaillaan Eevaa laskeutuvaks duunista.

Tuli sellanen hauska ilmiö vastaan ton Ryanairin kanssa, että jos haluaa varata jotkut paikat eikä vaan tunkee sinne karjalauman joukkoon putkeen niin se maksaakin sit 10 euroo/istuin. Kyl ne kaikkee keksii.

Taidetaan ottaa kostoks yhtiölle omat eväät mukaan ja ei osteta edes niitä niiden myymiä arpoja! Nih!

Joo, puolilta öin pitäis olla Bergamossa ja huomenna Gardalle. Vähän ne on lupaillu sadekuuroja sinne rannoille mutta ainakin se on lämpimämpää kun täkäläinen sade. Ja Venetsian suunnalle on alkuviikosta luvassa ihan hyvää keliä.

Huomenna pikalomalle!

Tarttis vissiin pakata vaikka mitä mutta kun toi Selviytyjät menee...

Matkalaukku kyllä jo päivitettiin ja eihän tollasen muutaman päivän Garda - Venetsia session takia kauheesti tarvii pakkailla. Huomenna vielä päivä duunissa ja sit suoraan Pirkkalaan ja Ryanair lennättää Bergamoon.

Eevan ja Juhan matkailut seurattavissa täällä

Ei sit tartte aina kysellä että missäsitäonoikeinoltu. Katsoo vaan täältä!