Pari kolme ihan loistavaa purjehduspäivää

Perjantaina oli ajatus lähteä eteenpäin kohti Högsåraa, mutta Eeva tuijotti sääennustuksia tiukka ryppy otsalla ja kertoi Pekka Poudan luvanneen semmoista keliä merelle, että ei olisi kivaa eikä välttämättä edes mukavaa. Eli yleisön pyynnöstä pidettiin taukopäivä Gullkronassa.

Tiedä sitten millaista siellä merellä  ajatellulla suunnalla olisi ollut, mutta Gullkronassa paistoi aurinko, paitsi puolilta päivin jolloin sateli tunnin, välillä kohtuu runsaasti. Istuttiin veneellä, oltiin sosiaalisia naapuriveneilijöiden kanssa ja käytiin saunassa. Syötiin tähteitä, koska perusruokavarasto alkaa olla täydennystä vailla.

Lauantaina sitten varsin aikaisin otettiin kippo laiturista irti ja suunnattiin septin tyhjennykseen. Tää on kans sellainen kelluva lautta, jossa toinen pumppaa manuaalipumpulla hiki päässä ja toivotaan, että septi tyhjenee. Alkoi nimittäin olla jo varsin turvoksissa. Rapsakasta, aivan väärästä suunnasta tulleesta tuulesta huolimatta saattn homma hoidettua laitteistoa tai venettä rikkomatta. Hyvä me!

Saarten välistä ulos ja purjeet ylös. Kyyti oli ihan kelvollista. Aurinko paistoi ja hippasen viileää oli, mutta vene kulki melko mukavasti. Päätettiin mennä Kasnäsiin, koska se olisi hieman lähempänä Hankoa kuin Högsora ja siellä olisi kauppa saavutettavissa, ne eväät nääs... Purjeilla koko päivä ja vasta Kasnäsin sataman aukolla tiputettiin rätit alas ja laitettiin kone käyntiin. Hyvä purjehduspäivä!

Satamassa kesäpoika neuvoi paikan ja oli auttavinaan köysien kiinnityksessä. Mutta, se laiturin ulkosyrjä vieraslaiturista oli ihan toivoton noilla tuulilla. Ei saanut kunnolla peräpoijua kiristettyä ja keula meinasi kolkata laituriin, vaikka mitä teki! Siitä sitten käveli joku veneilijä ohi ja katsoit taistelua  ja kysyi "miksi ette mene tonne sisäpuolen vieraspaikoille?" Ihan oli pakko käydä  katsomassa ja kyllä, siellä oli puolisen tusinaa vapaata poijupaikkaa ihan kunnolla suojaisella puolella. Kesäpojalta kyselemättä siirryttiin sinne ja helppoa oli kiinnittyminen sillä puolella.

Käytiin ruokaostoksilla, saunottiin ja mentiin ajoissa nukkumaan. Seuraavaksi päiväksi oli luvassa varsin ravakkaa keliä aamua lukuun ottamatta ja etenkin puolen päivän jälkeen Hangon läntiselle luvattiin kovaa tuulta. Eli aikaisin tarvitsi suoriutua matkaan.

Siispä sunnuntaina kello soi jo kuudelta ja ei paljoa jääty jumppaamaan aamutoimien kanssa. Köydet oli irti jo hieman seitsemän jälkeen ja purjeet nousi jo ennen puolta kahdeksaa. Ja vot mikä meininki! Tasainen kohtuu navakka tuuli juuri oikeasta kulmasta, aurinko alhaalla ja sitä kohti mentiin purjeiden toimiessa aurinkovarjoina. Koska oli luvattu navakkaa tuulta lähdettiin suoraan ykkösreivin kanssa liikenteeseen ja ratkaisu osoittautui oikeaksi.

Loikoteltiin kohti Hankoa runkonopeutta, pärskeitä vältellen. Illalla oli kädet kipeinä pinnan puristuksesta, mutta oikein upea purjehduspäivä oli. Saatiin tuon välin ennätyskin tehtyä, oltiin Hangossa jo ennen puolta päivää ja keskinopeudeksi tuli  5 solmua. Välillä kyllä kolkuteltiin jo kasiakin, mutta se jäi ihan vähän uupumaan, paras noteeraus oli 7,8 solmua. Vene kiinni suojan puolelle, navigaatiojuomat satamakonttorin baarissa naamaan ja ruokaa tekemään ja saunomaan. Kyllä on mukavaa, tähän voisi melkein tottua.

Maanantai aamuna ei ollut kiirettä. Olisi pitänyt ola, sillä aamulla luvattiin hieman leppoisampaa keliä. Aamua viivästytti Juhalle oli varattu labra-aika Hangon HUS-labista 10.50. Soittelivat aikoinaan, että pitäis labrassa käydä, ja tää oli viimeinen mahdollinen päivä, ja Hanko on HUSin alueen läntisin piste. Eli täällä käyden se haittasi meriretkeä  vähiten. 

Juha otti lähiliikennevälineen satamasta käyttöön ja kaupassakäynnin ohessa kävi antamassa näytteensä labran hoitajien riemuksi. Sen jälkeen vauhdilla merelle.

Nyt oli laiska päivä, ei jaksettu ottaa isoa purjetta käyttöön ollenkaan. Pelkällä genualla mentiin taas sitten välillä runkonopeutta kohti Elisaarta. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä taas Lillkrokanille yöksi, mutta kulku oli niin messevää. Niinpä muutettiin suunnitelmat lennossa ja päätettiin mennä Elisaareen asti.

Alkumatkasta Hangon itäisellä oli tekemisen meininkiä kun aallonkorkeus haki välillä puoltatoista metriä ja aallokko tuli takaa sivulta. Mutta toisaalta niin tuli tuulikin! Näiden yhteisvaikutuksesta matkavauhti nousi melko pian yli viiden solmun, ja kun päästiin saarten suojaan niin vauhti ei edes hiljentynyt, meno vaan tasaantui.

Bärosundin salmikin tultiin yli kuutta solmua pelkällä genoalla joka vedettiin sisään vasta hieman ennen lossia ja Elisaaren veikeää sisäänajoväylää. Nyt maistui elämälle ihan huolella! Elisaareen saavuttiin kuuden paikkeilla ja olo oli oikein onnellinen ja tyytyväinen. Tätä tää on parhaimmillaan tää purjehdus.

Hyvän evään jälkeen nukkumaan kun huomenna on taas varmaan kotiin päin suunnattava.

Nauvon kautta Gullkronaan Rymättylä kiertäen

Maanantaina oli kello soimassa ajoissa, sillä oli unikeon päivä ja kun kerrankin  Naantalissa oltiin oikeaan aikaan, niin pitihän se virallinen unikeon mereen heitto käydä katsomassa. Etenkin kun nyt sen pystyi tekemään kun ei ollut sinilevää satamassa kuten edellisenä vuonna. Trumputtajat marssivat kulkueen kärjessä ja unikeko kannettiin sänkyineen tiiviisti peittoon kääriytyneenä, ettei liian aikaisin paljastuisi, kuka tänä vuonna on valittu. Plumpsis kuului ja Ahola-Transportin toimitusjohtaja nousi merestä pikku Myyn haastateltavaksi. Vettä satoi koko ajan ihan huolella...

Tehtiin tukeva aamiainen ja lähdettiin matkaan Rymättylää kiertäen Merimaskun sillan ali melkoisen kapeaa ja ahdasta väylää - koneella, koska tuuli oli melko nollassa. Syvyys, leveys ja  korkeus kuitenkin riittivät mainiosti. Aina välillä sade taukosi, mutta kun lähestyttiin suunniteltua yösatamaa Ajolanrantaa, alkoi sadekin uudelleen. Tämä kesä menee näköjään melko paljon veneen kajuutassa sadetta pitäen.

Ajolanranta oli meille uusi satamatuttavus. Vieraspaikkoja ei ollut pajon, mutta eihän tällä kelillä kukaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva missään liiku! Eli hyvin mahduttiin satamaan. Paikka oli melkoisen kaunis, jos nyt ei oteta tota jatkuvaa sadetta huomioon. Lisämausteensa yöhön toi vieressä ollut partiolaisten iso vene Tokka-Lokka, jossa oli ilmeisesti palohälyttimen patteri loppunut ja kajuutasta kuului muutaman sekunnin välein 120 Db voimalla piip! Ja ketäänhän ei saatu kiinni ennen aamua. Onneksi oli korvatulppia mukana.

Myös tiistai aukeni hieman sateisen oloisena, ja arvottiin, mennäänkö Verkaniin Korppooseen vai vanhaan tuttuun Nauvoon pesemään pyykkiä. Nauvo voitti. Alkumatkasta kokeiltiin edetä purjeilla, koska tuuli oli melko sopivasta suunnasta. Mutta kun olisi tarvinnut sitä tuulta! Tunti lilluttiin purjeet koristeena ja matka ei kahta mailia edistynyt. Eli purjeet alas ja kone käyntiin ja kohti Nauvoa. Sade loppui pari mailia ennen Nauvon satamaa. Kun saatiin köydet kiinni satamassa, alkoi jo aurinkokin  paistaa. Naantalin aurinko ei näyttäytynyt, mutta Nauvossa on ollut käytännössä aina aurinkoista, kun ollaan siellä poikettu viimeisen kolmen vuoden aikana.

Ilta meni ketterästi kaupassa käyden, Kemppaisen Antin kanssa kuppilassa maailmaa parantaen, hyvin syöden ja saunoen. Mitäs muuta sitä voi toivoa. Antti on vanhoja ystäviä moottoripyöräpuolelta ja on kotoisin Nauvosta ja pitää äitinsä vanhasta talosta huolta "kesämökkinään". Enemmän me ollaan Anttia Nauvossa nähty kuin viime vuosina pyöräkuvioissa. Mutta aina se on yhtä mukavaa.

Keskiviikkona lähinnä otettiin aurinkoa, pestiin pyykkiä, Juha heitteli fribeegolffia ja iltapäivästä käytiin katsastamassa Nagu Distillery. Distillery on tuotantolaitos aivan kirkon vieressä, toisella puolella tietä. Mukavan ja viihtyisän oloinen paikka. Ja se gini on siis todella hyvää!

Tuomas ja Sini Keskikorsu tulivat veneellään juuri sopivasti alkuillasta  kotisatamaansa, joten loppuilta menikin mukavasti heidän kanssaan sosiaalista kanssakäymistä harrastaen, grillaillen, saunoen ja muutenkin viihtyen. Hekin ovat vanhoja ystäviä pyöräpuolelta, joita näköjään nykyisin tapaa ennemminkin veneellä  Nauvon satamassa.

Torstaina herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja jatkettiin matkaa. Purjeet ylös melkein heti sataman suulla ja kohti Gullkronaa. Tuuli oli sopiva ja Stormälön lautatkin ohitettiin komeasti purjeilla ja ihan asiallisella vaudilla. Kunnes - tuuli alkoi kääntyä, ilma kylmeni, aurinko meni pilveen ja tuntui siltä, että meno loppuu just tähän...

Purjeet alas, kone käyntiin ja loput muutamat mailit Gullkronaan vasten aallokkoa moottorilla puskien. Purjeita laskiessa kävi vielä harmillinen episodi, Juhalta lipesi kädestä isopurjeen nostin joka rupesi villisti tuulessa tanssien kieppumaan veneen päällä, kolmen ja puolen metrin korkeudessa. Eeva ajoi ja Juha metsästi keksin kanssa nostinta keikkuvassa veneessä. Lopulta nostin osui hakaan sopivasti. HUOH! Nostin pelastettu, ei tarvinnut kiivetä mastoon. Ei enää tuollaista, oli ihan riittävän haastava rasti.

Mutta Gullkrona ei taaskaan pettänyt. Hieman laituriin kiinnittymisen jälkeen pilvet häipyivät ja aurinko alkoi paistaa. Ei mikään helle varsinaisesti ollut, mutta ihan loistava keli saunoa ja tehdä kaikkea sitä mitä saarella voi tehdä. Käytiin katsomassa luotsimuseokin, nimenomaan käytiin. Toista kilometriä kun oli kiivetty paikalle, selvisi, että avain olisi pitänyt ottaa mukaan satamakonttorista. No, ikkunoista näkyi melkein kaikki oleellinen. Ja tämän saaren luontohan on ihan ainutlaatuinen. 

Huomenna pitäis vissiin Högsåran suuntaan lähteä, lupailis aika rapsakkaa keliä ja mahdollisia ukkosrintaman ylilentoja. Mutta alkaa olla aika siirtyä kohti itää. Katsotaan aamulla.

 

Siellä vois olla vähän rivakampi yhteys kun täällä Gullkronassa. Näiden muutamien kuvien lataamiseen meni toista tuuntia!

Ja matka jatkuu, tauon jälkeen Naantaliin

Viikko takaperin jätettiin vene Raision marinaan odottamaan ja suunnattiin Antin "taksilla" Turkuun (kiitos Antille!) ja sieltä junabussilla kotiin Espooseen. Viikko meni maissa kärvistellen, kerättiin talven mustikat ja käytiin harrastamassa lähiturismia katsastamalla Håkansbölen kartano Vantaalla. Oli kohde, jota voi suositella kaikille jotka Hakunilan suunnalla liikkuvat. Kaunis historiallinen miljöö ja varsin hyvä kahvio siinä pehtoorin tuvassa. Hieman oli huonosti opastettu saapuminen mutta löysimme paikan kuitenkin.

Kartano ja sen puisto olivat todella komeita ja opaskirjasen kanssa kierrettiin puolitoista tuntia tutustuen suvun ja kartanon historiaan. Kakluunit joka huoneessa ja kohtuu hyvin saatu alkuperäistä 1800 - 1900 luvun taitteen kartanomiljöötä ennallistettua. Lisäbonuksena erikoisnäyttely kartanon suunnittelijan Armas Lindgrenin töistä ja historiasta.

 

Perjantaina Juha poikkesi lääkärissä ja sen jälkeen suunnattiin Flixbussilla Turkuun, josta taas Antin kyydillä Raisioon veneelle, edelleen kiitos Antille. Illalla vielä Joona ja Ida poikkesivat veneellä kahvilla ja näyttämässä perheväen uutta autoa. Oli oikein kiva nähdä jälkikasvuakin pitkän tauon jälkeen.

Lauantaina oli meininki siirtyä vain Naantaliin, kun Eeva ei oikein edes muistanut koska viimeeksi oli siellä käynyt. Lähdettiin satamasta varttia yli 11 ajatuksella poiketa pikaisesti septin tyhjennyksellä ja veden täytöllä ulommaisen laiturin kohdalla. Näin tehtiinkin, mutta ei kovin pikaisesti!

Kohtuu navakka tuuli tuli poikittain septilaituriin nähden, joka työnsi venettä pois laiturista. Parikymmentä minuuttia siinä painittiin, ennen kuin vene oli saatu laituriin kiinni. Septi tyhjäksi ja vesitankki täyteen ja kohti Naantalia.

Matkaahan ei ollut kovin paljoa, muutama hassu maili, ja kun tuuli tuli navakkana vastaan kapealla väylällä ei jaksettu alkaa kryssimään. Puskettiin siis koneella kohti kovaa vastatuulta melkoisen rauhallista vauhtia. Onneksi Juha huomasi ajoissa katsoa Ukkopekan sillan alituskorkeuden, 8,5 m! Meillähän masto nousee noin 14 m merenpinnasta, joten muutos suunnitelmiin ja kierto Luonnonmaan ympäri. Siellä on Särkän salmen silta, josta mahduttaisiin ali. Mailejahan siitä toki tuli 8 lisää, mutta päästiin oikeaan paikkaan. Olisimme voinet mennä Särkän salmea kohti vaikka purjeilla, mutta ei jaksettu alkaa jumppaamaan, koska tuulikin vaihteli melko navakasta navakkaan eikä aivan optimisuunnasta tullut. Sitäpaitsi takila otti sen verran hyvin tuulta, että koneella myötätuuliosuudella vauhti kiihtyi huimaan viiteen solmuun samoilla asetuksilla, joilla oli vastatuuleen puskettu vain 2,5 solmua aallokkoa vasten.

Eeva oli  soittanut Naantalin marinasta meille varauksen ja nuori mies tuli kumiveneellä vastaan ohjaamaan meitä oikealle paikalle. Juuri siihen paikkaan ei sitten päästykään, kun joku pikkupurkkari oli siihen laittanut isensä kiinni, vaikka laituripaikalla oli "varattu"-kartio edelleen juuri siinä kohtaa pystyssä. Onneksi tilaa oli ja saatiin vastakkaiselle puolelle vene kiinni. Ainoa haittapuoli uudessa paikassa oli varsin navakka tuuli ja orastava tihkusade, joka tuli suoraan veneen perän takaa! Eli mikään paikka ei ollut tihkulta suojassa, ja jos kajuutan luukkua hiemankin raotti ilmanvaihdon takia, tuli vesi suoraan tuulen mukana sisään.

Marinan sijainti on kyllä hyvä ja kaunis: vanhakaupunki ja keskiaikainen kirkko ovat ihan vieressä oikealla puolella suurin piirtein siinä, missä laituri loppuu, Kultaranta näkyy suoraan vastapäätä perän takana ja vasemmalla on Muumimaailma, jonka silta myös toimii vierassatamana. Ei käyty katsomassa onko kaikki muumit laaksossa.

Kirkko

Kultaranta

Muumimaailma, tuolla takana

Sen sijaan käytiin ihailemassa kirkkoa, kirkkopuistoa ja vanhaakaupunkia. Naantali on kyllä todella kaunis, varsinkin vanha kaupunki, Paljon vihreää ja uudetkin talot vanhankaupungin puolella ja laitamilla on rakennettu "vanhahtavan" tyylisiksi eivätkä  todellakaan riko maisemaa, vaan sopivat hyvin pittoreskiin kaupunkikuvaan. Jospa jossain muuallakin Suomessa osattaisiin rakentaa näin.

Ilta meni syöden, saunoen marinan hulppeissa saunatiloissa (lauteilta näkymä Kultarantaan) ja kuunnellen iltasoittoa kirkon kellotornista. Iltasoitto kirkon tornista kajahtaa joka ilta kello 20.00.

Kaupungilla kulkiessa ja nettiä selatessa huomattiin, että täällähän on unikeon juhlat tänä viikonloppuna, joten illalla rannan kuppiloissa oli varsin vilkasta ja elävää musiikkia oli tarjolla varmaan useammassakin paikassa. Ei kuitenkaan jaksettu lähteä sateeseen punnertamaan, vaan keskityttiin lepoon ja hyvään oloon veneellä.

Yö oli tuulinen. Aallot paukuttivat veneen perään, tuuli ujelsi takiloissa ja hakkasi köysiä mastoja vasten. Kohtuullisen hyvin kuitenkin nukutiin, kunnes herättiin  harmaaseen ja sateiseen aamuun.

Sunnuntaina käveltiin kaupalle suorittamaan pieniä hankintoja ja paluumatkalla kierrettiin kirkkopuiston kautta jossa torvibändi veteli Santanaa ja kaikkea muuta viihdemusiikkia ilmaiskonsertissa. Siinä, juuri alueelle tultuamme törmättiin tuttuihin, Liisaan ja Olliin, jotka olivat jo eilen käyneet etsimässä meidän veneen ja katsomassa oltaisiinko paikalla. Mutta juuri silloin oltiin oltu kävelyllä. No nyt ehdittiin näkemään! Tunnin verran istuttiin kahvilla ja syömässä reserviupseerikerhon munkkeja. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Heillä on ollut pienempi Helmsmann joskus aikoinaan ja rakkaus kaunislinjaiseen veneeseen on jäänyt niiltä ajoilta. 

Illalla suunniteltiin tulevaa, säätiedotuksia ja merikortteja selaten. Jos sitä huomenna jonnekiin Rymättylän länsipuolelle suuntaisi. Ehtisi sitten ajoissa Hankoon kun siellä pitäisi olla 3.8. ja siitä ei passaisi myöhästyä. Näin veneellä liikkuessa on hyvä pitää hieman "kelivaraa", ettei aina tarvitse lähteä todella huonoon keliin ihan pakosta jos on joku sovittu aikataulu tai tapaaminen tulossa.