Eilen, tai mikä se nyt tällä hetkellä siellä onkaan, kammettiin itsemme koneeseen. Finskin Airbussissa on turistiluokassa kohtuu aneemiset jalkatilat normaalimittaiselle suomalaiselle miehelle ja naiselle. Ja kun lento kestää 11 + tuntia niin jossain vaiheessa oli ihan kinthaalla ettei alkanut puuduttaa pahasti. Lentokentälle mentiin pienessä pakkasessa ja kevyet untuvatakit päällä. Perillä niitä ei kai kauheesti tarvittaisi.
Lento laskeutui Havannan kansainväliselle lentokentälle vähän vaille 22 paikallista aikaa ja maahantulorituaaleissa ja matkatavaroiden odotuksessa meni toista tuntia reippaissa jonoissa. Vaikka kone oli kentällä ainoa... Kansainväliseksi kentäksi se on aika pieni, Tampereen Pirkkala on mun mielestä isompi ja väljempi.
Hotellille bussi tiputti meidät puolen yön paikkeilla. Alakerrassa oli jumalaton salsabakkanaali menossa kun paikalliset juhli uuttavuotta, yksityisbileissä! Sikarikauppa oli kiinni, baarista ei saanut juotavaa ja ainoa yleisölle avoin paikka oli turvoksissa ja sisäänpääsy olisi maksanut 60 kukkia (paikallinen raha) per naama...
Käpyteltiin lähikatuja ja joku paikallinen kertoi tietävänsä mistä saisi sikareita ja juotavaa mutta varttitunti pienillä sivukaduilla ei oikein vakuuttanut meitä, joten palattiin hotelliin ja otettiin uusivuosi vastaan minibaarista löytyneen Havana Club -rommipullon kanssa. Ei ollut samppista ei, ja baarikaapista löytynyt vesikin tarvittiin lähinnä hampaiden pesuun. Suihkuista ei lämmintä vettä herunut ja vaikka ilmastointi oi laitettu pienimmilleen Eeva sammutti sen kun nukkumaan käytiin ja aamulla huomasin, että hää oli untuvatakin kaivanut yöpuvuksi...
Aamulla todettiin että tämä alkuperäisesti 40-luvulla rakennettu loistohotelli ei ehkä ihan enää nykyisin neljää tähteään ansaitsisi mutta aamupala oli jumalainen! Oli juuripaistettuja donitseja ja pannukakkuja, suklaasuihkulähde sun muuta.... Ja mehut, herraisä miten hedelmäisiä. Ei juuri valittamista löytynyt!
Oppaan kanssa pidettiin pikapalaveri ja tilattiin pari retkeä sikarilaaksoon ja salsailtaan. Sikarikauppakin aukesi ja hyvä Hoyo de Monterey taskussa lähdettiin kookostaksilla Havananön ihmeitä katsomaan. Tuuli tuiversi tukassa ja oli vähän sellainen olo että jos tästä hengissä selviää niin ehkä seuraavaks joku varteenotettavampi ja turvallisemman tuntuinen taksi olisi kohdallaan. Ei tollanen munanmuotoinen kolmepyöräinen lasikuitusukkula oikein oo meidän juttu vaikka eksoottinen olikin.
Havanassa löntysteltiin ensin tunti ja ihailtiin kauniita, joskin isoksi osakasi huonokuntoisia vanhoja rakennuksia ja sitten pysähdyttiin kahville ja nautin siitä hyvästä sikarista pienessä kahvilassa kadunkulmassa. Vanhoja jenkkiautoja lipui ohi melkein taukoamatta ja todettiin että tollasella on ihan pakko käydä cruisailemassa.
Löydettiin vanhan Havannan kävelykadut ja poikettiin Mojitolla kuuntelemassa salsaa. Melkein joka kuppilassa on näemmä jonkunasteinen viihdytysjoukko musisoimassa ja sehän meille sopii. Ei ollu kauheen huonotasoista tämäkään.
Sataman linnoituksia ihmeteltiin ja sitten löytyi kolmekymppinen mukavan oloinen vesseli jolla oli vanha 40-lukuine Ford avonaisena ja kohtuullista korvausta vastaan hän lupasi vetää tunnin cruisailut opastettuna Havanan kaduilla. Eli kyytiin ja nauttimaan V8-tunnelmasta. Kundi oikeesti tunsi kotikaupunkinsa ja veikkaan että saatiin aikalailla hyvä tilannekatsaus paikalliseen historiaan ja nykypäivään. Kiitettiin kuskia ja mentiin syömään varsin hyvin salsamusiikin tahtiin sataman lähellä olevaan ravintola Dominicoon.
Eevalla alkoi jo kengät ahdistaa ja kun uudenvuoden lisäksi oli vielä vallankumouksen muistojuhlatkinja melkein kaikki paikat kiinni mentiin takaisin hotellille blogia kirjoittelemaan ja suunnittelemaan iltarientoja eli kumman puolen punkasta kumpikin saa ja miten pysyä ensi yönä lämpimänä ilman untuvatakkia... Siivooja oli rakennellut extrapeitosta joutsenen punkalle. Olisko ollu tekemisen puutetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti