Filosofointia altaalla...

Tänään mentiin aamupalan jälkeen toiveikkaana taas rannalle, mutta keli oli haastava. Kylmää ei ollut, mutta sen verran napakka tuuli että uintikielto oli  melkein koko rantakaistaleella ja aallot vyöryivät rantaan kunnon vaahtopäinä. Niinpä suunnitelma päivittyi hetkessä ja suuntasimme allasalueelle jossa rakennukset suojasivat pahimmalta pururilta ja pyyhkeet pysyivät edes suurinpiirtein rantatuoliensa kanssa samassa piirikunnassa.

Altaalla

Ranta oli vähän tulinen

Käytiin rannalla kävelemässä ja katsottiin paikallista salsatuntia taas hetki. Naapurirannalta tehdään moottoroidulla liitovarjolla vartin keikkoja taivaalle saaren päälle. Olis kiva käydä heittämässä keikka, mutta hintapyynnöt oli aika rasvaisia ja kun toi Havannan viikko tuli maksamaan jonkun verran extraa päätin jättää väliin ja panostaa senkin summan tuliaisiin...

Tultiin rantakierrokselta juuri lounasajan aikaan ja pojat oli viritelly rantaravintolan kulmillle hervottomankokoisen paellapannun tulille ja tuoksu oli hedelmäinen, niinpä päätettiin jäädä samoilla lämpimillä norkoilemaan lopputuotosta. Täytyy myöntää, että kannatti! Niin hyvää paellaa en oo aikoihin saanut, ja aivan suoraan isolta pannulta. Katkaravun mehut suupielistä valuen mentiin takaisin altaalle jatkamaan "päivätyötä"

Salsatunti

Pojat vääntää paellaa

Päivätyö jatkuu

Altaalla on huomattavasti vähemän virikkeitä kuin rannalla joten oli aikaa pohtia maailman tilaa ja kaikkea sen kaltaista. Mietittiin globaalia ilmaston tilaa ja todettiin että jos lennot kallistuu ilmstosyistä nää tällaiset kaamoksesta paot saattaa tulevaisuudessa tulla harvinaisemmiksi. Miten silloin pieni pää voi kun alkaa pimeys ja kylmyys kiristää vannetta kupolissa. Tammikuussa ei ole kivaa ajella Harrikalla etelään virkistymään.

Samoin pohdittiin kansakuntaa venäläiset, joita täällä on melkoisen kattava lukumäärä. Osa on hyvin hillittyjö, aristokraattisia, osa on ihan asiallisia tavallisia seurueita joiden kanssa on ihan kiva vaihtaa ajatuksia pikaisesti kun törmäillään. Mutta sitten on se toinen "herrapuoli". Aamupäivällä yks tällainen seurue punkesi altaalle ja varasi puolisen tusinaa aurinkotuolia altaan reunalta. Ennen neljää ei porukkaa kuitenkaan vielä ollut ilmestynyt tuoleille. Tuulesta johtuen noillekin tuoleille olisi ollut kovasti kysyntää. Toinen vastaava porukka altailla siirteli koristekiviä paikoiltaan, sen minkä tarjoilijan juoksutukseltaan ehtivät. Myös tapa jättää roskat niille sijoilleen altaalla ja meren rannalla saa niskakarvat pystyyn. Merien roskaantuminen ei ilmeisti heitä haittaa. Onneks huomenna on lastenohjelmaan merkitty siivousta ja meren puhtaanapidon opettelua. Toivottavasti tulevat sukupolvet ovat valveutuneempia. Jos ihmettelet, että eikö tällaisia olioita ole kaikissa kansakunnissa, niin kyllä, mutta ei mielestäni samassa mitassa.

"Virastoajan" umpeuduttua lähdetiin altaalta omalle parvekkelle ja myöhemmin sinne työmaaruokalaan illalliselle. Tässä hotellissa suositaan kovia pintoja ja sekä ruokasalissa että aulassa  on sellainen kakofonia koko ajan että Eeva kaivoi korvatulpat esiin. Mullakin oli iso kiusaus tähän toimintaan kun paikallinen viihdyttäjä alkoi takoa yleisen hälinän päälle vielä aulan epävireisellä pianolla suosikkisävelmiä vähän siihen suuntaan. Lisäksi sopivan humalaisista kanukeista lähtee varsin mittava meteli...

Paikallinen motoristiporukka oli tullut vanhoilla brittipyörillä syömään ja ajaneet vermeet suoraan ravintolan oven suuhun. Aika nättejä olivat.

Mutta kai tätä vielä jokusen päivän kestää. Miriella osaa näköjään tehdä peitoista ja pyyhkeistä muutakin ku joutsenia. Tänään oli vuorissa tyylitellyt norsut.

Tällaisia tällä kertaa