Eilen illalla oli joku teinien invaasio hotellin ainoassa paikassa missä netti älyllisesti toimii ja punnersin blogia linjoille toista tuntia. Ei enää nälättänyt sen jälkeen, olutta oli kyllä mennyt... Eli luovutin ja lueskelin Hotakaisen Räikköskirjaa kunnes nukkumatti saapui. Ei kylläkään kirjan takia...
Sitä aamupalaa olen kai jo tässä kehunut ja kehun nyt lisää. Näillä vesseleillä tuntuu ainoa rajoite aamupalatiskin järjestelyssä olla se että jos jotain kamaa ei juuri näillä näppylöillä satu saamaan. Appelsiinimehua ei ole pariin päivään ollut... Toisaalta vastapuristettu guava- tai mangomehu ajanee saman asian. Yleensä aamupalalla on ollut joku paikallinen Richard Clyderman vetelemässä pianolla eihäiritseviä sävelmiä lepopäivän ratoksi mutta tänään oli napakka jousiduo jonka ohjelmisto rakentui Elviksen klassikoista Bizet'n Carmenin säveliin. Sielun ja vatsan täytettä ähkyyn asti, tytöt oli aika hyviä soittajia.
 |
| Makeat |
Suunnitelmissa oli poiketa tyylillä Ernst Hemingwayn kämpillä, jos vaikka saisin innoitusta syvempiin kirjallisiin harrastuksiin! Ja päätimme tehdä sen tyylillä. Eli kylälle nauttimaan aamukahvit perinteisesti La Luziin kun siinä vieressä on kylän varmimmin toimiva pankkiautomaatti. Ja seuraavaksi keskusaukiolle etsimään riittävän tyylikästä kuljetinta.
Kaikki Cadillackit ja muut arvoautot oli enempivähempi katolla varustettuja mutta yks -57 Ford Fairlane löytyi avonaisena ja kun blondiini puhui vielä varsin hyvää englantia ja hinnasta päästiin sopimukseen niin kyytiin ja kohti Ernst-sedän residenssiä. Opastyttö kertoili paikoista joiden ohi ajettiin ja nyt ei menty minnekkään varsinaiselle loistoalueelle, aikalaista mökkiä oli ihan perille asti ja sitten ihan yllättäen pullahdettiin huvilan 4,3 hehtaariselle tontille jossa portin pielessä paikalliset pikkukillit pelas baseballia ihan valmennettuina.
 |
| Herroiksi |
 |
| Blondiini opastaa |
Matkalla oli juteltu asioista Kuuban tilanteessa ja opastäti kertoili että voisihan ne paremminkin olla mutta paikalliset elää niin hetkessä, että kyllä se 25 euroo kuukaudessa riittää kun ei paremmasta ole tietoa. Terveydenhoito, koulutus ja käytännössä asuminenkin on valtion hoitamaa eli jos normiin tyytyy ja keskittyy elämään niin kkyllä se riemu aina jostain pienistä bileistä löytyy...
Ernst-sedän residenssi oli aika vaikuttava, kuolleita eläimiä trofeina joka huoneessa paitsi kylppärissä, parisentuhatta kirjaa hyllyissä kaikissa huoneissa paitsi ruokasalissa. Jopa vessassa... Ja kirjoituspisteet sekä työhuoneessa että tornin huipulla josta oli jumalainen näkymä yli Havannan. Uima-altaassa ei ollut nyt vettä ja huvijahti on remontin kohteena mutta motivaatio kirjoittamiseen kasvoi jos sillä pääsee asustelemaan noin mageeseen mestaan.
 |
| Ernst-sedän talo ulkoa |
 |
| Ernst-sedän talo sisältä |
 |
| Iltapullot |
 |
| Työhuone |
 |
| Näkymä terassilta |
 |
| Kirjoja |
 |
| Vierashuone, magee lattia |
 |
| Ulkoiluvälineitä |
 |
| Vessan seinällä aamupainot syövän iskettyä |
 |
| Tornin työpiste |
 |
| Ernst-setä |
 |
| Matkalla uima-altaalle |
 |
| Tänään ei vettä |
 |
| Huvijahti |
 |
| Mikähän lie fiikus, magee oli |
Ajeltiin Fordilla takaisin kylälle ja mentiin ensin pienen Pina Coladakioskin kautta katedraalin aukiolle nauttimaan juoma seimiasetelman eteen. Pojat punnersi juomaa tuoreista ananaksista ja se tarjoiltiin ananaksesta! Yli jäänyt ananasliha kuului laupaan ja sen sai rullalla mukaan. Syötiin ananasta ja juotiin Pina Coladaa siitä kuoresta mistä hedelmäliha oli porattu. Nice!
Ja sitten syömään keitot Dominicoon jota voi kyllä suositella kaikille täällä vieraileville. Loistavaa ruokaa, mukava rauhallinen sijainti lähellä Katedraalia ja jumalaisen hyviä salsabändejä soittamassa taustamusiikkia. Ja paikallisessa mojitossa on minttua niin että maisemat valkenee.
 |
| Tyylillä |
 |
| Hähää! |
 |
| Selvennys jatkuu |
 |
| Näin tehdään Pina Colada |
 |
| Näin juodaan Pina Colada |
 |
| Ollu toi puu tossa jonkun aikaa |
 |
| Dominicon mojito on loistava |
Sitten vähän taaperrettiin vielä vanhassa Havannassa ja ajattelin poiketa sikarikaupassa hakemassa tuliaissikaarit kyytiin. Tumma vesseli huomasi määrätietoiset askeleen kohti valtion sikarikauppaa ja kysyi kelpaisiko hieman halvemmat? Totesin että kelpaa jos ne on oikeita eikä paikallislehteä kauniissa paketissa. Hetki juteltiin merkeistä ja kaveri totesi että tunnet sen verran sikareita ettei tulisi mieleenkään kusettaa ja sitten tännepäin...
Kaverin oma kauppa oli kerrostalon toisessa kerroksessa oikeassa Havannassa mistä turistikrääsä on kaukana, 100 metrin päässä pääkadulla. Valikoima oli hieman rajallisempi kuin valtion kaupassa mutta ei se kusettanut laadun suhteen, aitoa kamaa ne kaikki oli. Olis ollu paria aika huimaa erikoisuuttakin mutta tyydyin ihan vaan omiin suosikkeihini jotka sain 30 % halvemmalla kuin valtion turistikaupasta. Kyselin miten se on mahdollista ja selitys oli että paikalliset saa tietyistä kaupoista paikallisella valuutalla näitä vähän edullisemmin, hän ostaa pienellä välillä pois ja ottaa pienen katteen itselleen ja voila, kaikki voittaa. Ei ole vallankumous mennyt hukkaan, kapitalismi on kitketty vaikka satunnainen pienyrittäjyys kukoistaa.
Sitten etsimään taksia hotellille ja kun nyt on näiden avojenkkien makuun päästy niin Chevroletilla tultiin herroiks hotellin oven eteen. Eeva lähti altaalle grillaamaan lihaa ja minä varjoon kirjoittamaan blogia. Tarttee ottaa ny vähä rennommin kun illalla on joku megalomaaninen cabaret joka pitäis käydä katsomassa. Saattaa olla huomenna rennompi allaspäivä tiedossa...
 |
| Simon Bolivar |
 |
| Oikeeta Havannaa |
 |
| Paikallinen Securitas, ei kannata rapsuttaa... |
 |
| Tässä näitä olis |
 |
| Letukalla hotellille |
Ai niin, huonesiivooja Naivy ei pettänyt taaskaan, erilainen sorsa tälläkin kertaa. Miten sillä riittää aika ja viitseliäisyys, tällä kertaa oli kukkia tirpan päälaella.
 |
| Miten tolla tytöllä riittää viitseliäisyys? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti