Museopäivä

Eilen illalla syötiin ihan vain hotellin terassilla - hyvää ja halpaa. Punaviiniä ei ollut koko hotellissa joten joutui illalla tyytymään rompunchiin iltasikaarin kanssa. Kauhea pettymys tavallaan. Tosin ihan hyvä oli punssi. Eeva kertoi että aamulla olisi aikainen herätys kun retki Vinalesin tupakkalaaksoon lähtisi jo ennen kahdeksaa...

Aamupala oli taas niin upea kuin vain voi kuvitella. Kunhan ensin sinne asti päästiin... Eeva kun aiheutti lievähkön halvauksen olemalla löytämättä retken varauskuponkia. Sinnehän ei siis olisi mitään asiaa ilman sitä lipettiä. Puolisen tuntia pengottiin huoneessa ihan kaikkea mitä vaan saattoi ja juuri kun oltiin lähdössä aamiaiselle se löytyi sittenkin Eevan lompakosta joidenkin muiden papereiden seasta. Olihan se jo kolme kertaa tarkastettu mutta ei vaan ollut osunut silmään...

Aamupalapöytä on täällä oikeasti sellainen että oli otettava kuva. Kaikki ei edes näy. Mitään en oo vielä keksinyt mitä lisää haluaisin, näin on hyvä...

Aika mittava ruokataivas

Mentiin sitten hotellin eteen venaamaan kuljetusta Vinalesiin, sitähän ei sitten tullut ajallaan. Olin takavarikoinut Eevalta sen varauskupongin että se ei enää eksyisi jonnekin lompakon uumeniin ja kaivoin sen nyt esiin tarkistaakseni lähtöajan. Lähtöaika kyllä oli oikein mutta päivä ei. Se retki onkin vasta huomenna!!! No, tulihan herättyä ainakin ajoissa ettei pääse ylikuntoon nukkumisen suhteen...

Vaihdettiin sitten kaupunkikuteet päälle ja suunnattiin taksilla Havannan keskustaan, kyllä sielläkin vielä ihmeteltävää riittää useammaksikin päiväksi. Aamukahvi ja hyvä H.Uppmanin sikari La Luzissa Obispon varrella ja sitten katedraaliaukion kautta Vallankumouksen museoon! Siellä ei voinut kun ihmetellä tunteen paloa jolla maata oli vapautettu sortajien ikeestä ja urheita sankaritekoja joista lauletaan vielä satoja vuosia.

Jotain se sieltä löytää

Katedraali

Rankkaa olla sähkäri täällä

Myös elämän hulluutta ja ahneuden valtaa ihmeteltiin. Mikä saa lääkärin lähtemään vallankumoukseen tappamaan lähimmäisiään ja kun vallankumous onnistuu niin hetki nautitaan suosiosta ja hyvästä virasta ja sitten lähdetään toiselle puolelle maailmaa "auttamaan" seuraavassa vallankumouksessa. Ja sitten kolmanteen vallankumoukseen missä kuollaan nuorena vähän epäilyttävissä olosuhteissa ja saadaan ikuisen sankarin maine. Che elää...

Ei se vastapuoli ja muutkaan ihan tahrattomia ole olleet, mutta aina välillä tuo sotimisen järjettömyys ja kaikki aiheutettu tuska jotenkin pistää miettimään. Ja kun myöhemmin käveltiin pitkin Havannan rupsahtaneita sivukatuja ja katsottiin kerjääviä ihmisiä ja paskaisia ja ränsistyneitä paikkoja, tuli mieleen että tämäkö se oli mitä vallankumoukselliset oikeasti halusivat vai menikö nyt vaan jotain kunnolla vituiks loppupeleissä...

Vallankumouksen museo

Entinen presedentin palatsi

Che ja kamut

Ottanu paku osumaa äksönissä

Sikojenlahden kalustoa

Seuraavaksi poikettiin taidemuseossa jossa oli yksi kerros varattu ihan vaan vallankumouksen taiteelle, jätimme sen väliin ja keskityimme siirtomaa-ajan tuotoksiin ja modernimpaan ilmaisuun. Sanoin Eevalle että sen kubistisen teoksen varpaita ei kannata laskea mutta hää kuitenkin laski saaden saman hassun lukeman ku mä.

Mutterikahvipannuista tehty linna

Poikettiin katedraalin aukiolle syömään ja nauttimaan mojitoja ja kuunneltiin hyvää salsabändiä. Ruoka oli hyvää, juoma oli hyvää ja salsa oli hyvää. Eeva sanoi että tossa vastapäätä on jotain hassua kun joku nainen ilmestyy pylkkimään aina aika-ajoin talon ikkunaluukuista ja sillä on aina jotain hyypiöitä mukana. Mä kun näen kauas ilman lasejakin kerroin hänelle että siinä on siirtomaa-ajan museo, ja hommahan oli sillä taputeltu, sinne siis.

Olikin hieno paikka! Vanhaan siirtomaa-ajan parempaan taloon oli kasattu kalustoa ja huoneet rekonstruoitu varsin pitkälle akuperäiseen kuosiin. Ja ihan oma sujuvaa espanjaa puhuva opas seurasi mukana ja vuolaasti esitteli esineistöä ja muuta. Me kuuntelimme yhtä sujuvasti ymmärtän vain sanan sieltä ja toisen täältä, eli ihan kaikki jutut eivät satasella auennut mutta esineistö, puvusto ja itse paikka oli erittäin vaikuttava. Se ikkunasta pylkkiminenkin selvisi, siinä näytettiin museovieraille miten siirtomaaisännät voivat ihailla katedraaliaukiota ylhäältä käsin. Pitihän munkin sit...

Nasta paikka skruudaa

Puujalkabileet kadulla

Tää on ehditty restauroida

Katukauppa, etelän hetelmiä

Siirtomaamuseo, sisäpiha. Kelpais

Magee peilipöytä

Talon keittiö, vaatimaton

Lasikattaus valmiina

Mulle tollanen humidori

Soitin

Noi tuolla takana on mun

Käytiin vielä kävellen etsimässä jotain kauppakeskusta Havanan enempi slummiutuneelta alueelta mutta se ei kauheasti vakuuttanut. Tulipa sekin nähtyä ja samalla surullinen olo siitä alueesta, kun se entinen loisto oli vielä nähtävissä niistä enempi rappiolla olevista taloista. Tätäkö ne vallankumoukselliset todellakin halusivat?

Kookostaksilla takaisin hotellille ja kas, siivooja oli taas askarrellut riemuksemme jotain uutta sängyn peitteistä!

Nää on huimia laitteita

Tänään tällaista, mä hauun nähdä ton mimmin duunissaan