Aamu oli vähän sumuinen ja tuhnuinen, mutta sateeton. Eli hyvää lupailis päivälle. Vedettiin hyvä aamupala ja valitettiin elämää huonommista sängyistä, varsinaiset seslongit todellakin. Kaikki olivat nukkuneet huonosti jonka seurauksena selkä ja niska kipeenä. Mutta jos tää mesta maksoi 55 € yöltä/huone aamiaisella, niin mielestäni kaikkea ei voi vaatia.
Matkalla päätettiin mennä Vernazzaan pikkuteitä ja se kyllä kannatti! Piemonten vuoret on aivan valtaisan upeat ja pari kertaa oli ihan pakko pysähtyä pitämään kuvaustaukoa, että kuskina toiminut Juhakin pääsi ihailemaan maisemia. Tie oli mutkainen ja sellainen, että olisi voinut vetää moottoripyörällä sielun kyllyydestä korva maassa täysillä nauttien.
Savonan kohdalla siirryttiin Ligurian rantatien mutkille. Ainoa ero Piemontten mutkiin oli se, että nyt ei menty kukkuloiden rinteitä, vaan meren rantaa. Maisemat muuttui radikaalisti, mutta ei välttämättä yhtään huonompaan suuntaan. Pidettiin sopivin välein kuvaus- ja ruokataukoja ja huokailtiin hienojen maisemien kauneutta.
Emmepä tienneet kaikkea aamulla tai aikaisemmin: vasta Vernazzaa lähestyessä siirryttiin sitten oikeille mutkateille. Kiivettiin ihan järkyttävän korkealle niin pientä tietä, että kyydissä olevat kiljuivat joka mutkassa, että "paina sitä tööttiä, sieltä voi tulla joku vastaan". Mutta aina vastaantulijat kuitenkin jotenkin mahtuivat ohittamaan, peilejä ja sivukallioita nuollen tai joskus jäi maanantain Hesarin verran väliin tilaa kohtaamistilanteessa. Kauheesti ei pientareen puolelle kehdannut lipsauttaa kun ei ollut kaiteita, mutta sen sijaan pudotusta mereen vaihtelevasti sadasta kolmeensataan metriin...
Vernazzaan tullessa tulikin sitten tenkkapoo vastaan, vastassa oli nimittäin puomi ja teksti joka kielsi muiden, paitsi paikallisten asukkaiden ajon itse kylään. Käännettiin auto jotenkin siinä vähän ahtaassa paikassa ja mentiin 500 m ylämäkeen (150m korkeammmalle) parkkipaikalle tarjoutumaan pysäköimään. Vastasivat siihen, että tää on vain päiväkävijöille, menkää tohon ylemmäs jossa on pitkäaikaisempia paikkoja.
Jatkettiin sitten 500 m (200 m korkeammalle) eteenpäin ja sieltä sitten löytyi se parkkipaikka, jonne saattoi jättää auton pitemmäksikin aikaa ja sai vielä shuttlebuss kyydin suoraan majoituksen kohdille. Paikan pyörittäjä katsoi kun purettiin matkalaukkuja ja ostoskasseja autosta ja kyseli, että tultiinko kahdeks päiväks vai kahdeks kuukaudeks. Ei nimittäin meinannu mahtuu shuttlebussiin meidän kamat.
Pikkubussilla mentiin sit Vernazzan kylään ja paljastui, että meidän majoitus oli ihan siinä porukan pudotuspaikan vieressä. Kamat kyytiin, ja vankka päätös, että koko läjää ei kannneta neljänteen kerrokseen. Eli autotalliin suuren taistelun ja maailman hitaimpien automaattiovien kautta ja hissillä neljänteen kerrokseen ottamaan huoneisto haltuun. Ei ihan sysipaska, vaikka pientä vesivahingon jälkeä katossa ja kylppärissä onkin havaittavissa, näin ammattilaisen silmin.
Nautittiin tervetulojuomat ja lähdettiin kylään tutustumaan. Nyt on paikka aika kohdallaan. On me kauniita paikkoja vuosien saatossa nähty runsain määrin, mutta kyllä tää menee melkoisen korkealle listalla ihan kaikki paikat huomioiden. Katsokaa itse kuvista!
Syötiin hyvin, ja ihan liikaa. Löydettiin ihan epähuomiossa sivukujalta pieni ravinteli ja mentiin sinne syömään. Alkupaloiksi otettiin paikan oma speciaali merellinen risotto ja kun se kymmenen litran ämpäri huttua tuli pöytään, todettiin että tuli tilattua simpukat ja miekkakalat pääruoaksi ihan turhaan. Ämpärillinen sitä risottoa olisi kyl riittäny! Mutta olihan ne simpukatkin ihan loistavia!
Huomenna otetaan rennosti ja vaellellaan pitkin kylää! Matkustajakin taravitsee lepopäivänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti