Aamulla kun ei ollut mihinkään kiirettä niin lonnittiin aamupalan kanssa juuri siihen hetkeen asti, että sitä vielä sai. Suunniteltiin, että kierretään San Marinon kuuluisat tornit ja kikkaillaan mitä kikkaillaan mutta ei oteta stressiä mistään. Lomalla ei tarvitse suoriutua!
Sen verran oli eilisestä opittu, että iltasafkan paikka pitää varata ja selvittää ajoissa. Tänne kun tulee melkein kaikki tyypit tuolta Riminin ja Riccionen suunnalta busseilla päiväkäynnille, niin eihän täällä kovinkaan moni paikka ole auki enää seitsemän jälkeen kun bussilastilliset turisteja syöksyy alarinteeseen kohti rannikkoa. Tämähän oli juttu jo viimeksi täällä käydessä mutta onnistunut unohtumaan. Miksi pitää ravintolaa auki jos asiakkaat poistuvat 19:00...
Aamupäivä kierrettiin torneja ihailemassa, istuttiin kuppilassa ja rouvat shoppaili genuinen nahkaisia laukkuja. Eli oli ihan julman hyvä meininki! Noi tornit on ihan huikeita. Kun miettii, että vanhin niistä on aloitettu rakentaa 1100-luvulla niin on siinä saanu plebeiji raahata kiveä ihan urakalla mäen päälle. Ei oo nimittäin tota kiveä kaikkea täältä huipulta saatu.
Könyttiin alamäkeen kunnes löydettiin turisti-info jossa ne lätki virallisa San Marino leimoja passeihin. Nehän nyt ehdottomasti piti saada! Noissa passeissa kun ei enää nykyään oo sitä ihanaa leiaviidakkoa. Juha muisteli nuoruusvuosiltaan villiä interrail-kesää jolloin meinas passista sivut loppua kun leimaa tuli joka maasta ja kun aktiivisti liikkui nii pari suvua täyteen leimoja päivässä ei ollut mikään ihme.
Varattiin pöytä varsin lupaavanoloisesta terassiravintolasta joka ilmoitti olevansa jopa illalla auki. Ikkunapöytä, jos vaikka sitä auringonlaskua pääsisi katselemaan.
Koska aikaa oli, poikettiin vahakabinetissa jossa piti olla myös kidutusmuseo sekä kummajaismuseossa. Vahakabinetti oli snadi pettymys, vahanuket oli kyllä reippaasti näköisempiä kuin Visulahdessa mutta aika heppoinen tuon anti oli, irtileikatusta kädentyngästäkin törrötti M14 pultti. Keskiaikaisilla rikollisilla on siis selvästi ollut melkoisen rautapitoinen luusto...
Kummajaismuseo sen sijaan oli kiva ja informatiivinen. Ny esimerkiksi tiedämme, että renesanssiaikaan oli pierupusseja jotka keräsivät hienojen naisten hameen alla suolikaasut ketterästi nahkaiseen pussiin. Ja jos tämä ei sopinut niin hanuriin saattoi tunkea filtterin jossa oli tuoksuvia yrttejä ja sitten saattoi rupsutella vapautuneesti koska perus pierun hajun sijasta ilmoille levisi lähinnä lavendelin tuoksua. Myös entisajan hiustekuivaajat ja permaentintekokoneet olisi meidän mielestämme paremmin kuuluneet sinne kidutusmuseon puolelle!
Vedettiin henkeä hetken hotellilla, tai ainakin luultiin niin. Eeva meni huilaamaan ja muu rahvas ajatteli käydä hotellin vastapäisessä viini- ja muujuomakaupassa hakemassa pari olutta illan varalle. Virhe! Jouduimme paikallisen innokkaan papan viininmaistajaisiin jotka kestivät melkein puoli tuntia ja estelyistä huolimatta aina uusi pullo avattiin ja maisteltiin. Eeva kävi jo soittelemaan että onko jotain tapahtunut kun ei porukkaa kuulu hotellille. Saatiin tasting loppumaan ostamalla pari pulloa todellakin erinomaista viiniä kohtuuhintaan.
Lopeteltiin hotellilla eilen avattu Amarone ja lähdettiin syömään terassiravintolaan. Ruoka oli pääsääntöisesti hyvää ja osin jopa loistavaa mutta palvelu oli silleen vähän vasemmalla kädellä. Meinasivat syöttää meidät ilman viinejä, mutta onneksi tilanne saatiin paikattua kun riittävästi vonguttiin viinilistaa ja itse sieltä valittiin hyvä. Onneksi alkaa olla jonkunlainen käry mikä rypäle ja alue minkäkin ruoan kanssa jollain tavalla mätsää. Henkilökunnasta ei tähän juurikaan ollut apua.
Hyvä hetki lähteä keräämään voimia huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti