Tänään oli taukopäivä matkustelussa. Vedettiin unta silleen kun tuntui hyvältä ja tehtiin itse ihan kunnollinen aamupala. Näiden Air BnB- paikkojen etuja. Vähän tässä luukussa on pehmeitä paikkoja vesivahinkojen jäljiltä mutta ei anneta sen häiritä. Perustekniikka toimii.
Aamupalan yhteydessä ihmeteltiin omituista laitetta joka kiipesi piitkin rinnettä hassun papatuksen saattelemena. Sehäsäkkä jota olimme luulleet kastelusysteemiksi oliki monorail jota pitkin pieni häksätin, ilmeisesti jostain puutarhatraktorista modifioitu, veti tavaraa pitkin rinteen viljelyspalstoja aina ylärinteen ravintoloihin asti...
Puolilta päivin olimme olla valmiita päivän seikkailuille ja lähdettiiin kohti jäte- ja rautatieasemaa. Ovat ihan vierekkäin täällä. Suunnitelmissa oli poiketa Manarolassa ja se kävisi helpoiten junalla. Jos vain saisi tiketit hankittua. Oli vähän haastava toimitus, automaatit ei kauheesti toimineet ja lippukioskissa oli elämää suurempi jono. Liput kuitenkin saatiin ja matkaan päästiin tunnelin puolelta. Vernazzan asema on sen verran pieni, että pysähtyvästä junasta 70 % jää tunnelin puolelle.
Manarola oli myös varsin hieno paikka. Vähän saman tyylinen kuin Vernazza mutta kuitenkin selkeesti erilainen. Yhtään ei ihmetellä miks nää kaks kylää on Cinque Terren kuvatuimmat paikat ja kaikki haluu tulla tänne. Viihdyimme varsin hyvin ja kuvattiinn kylää eri kulmilta melkein liiaksikin. Satamassa oli paikka missä rahvas uiskenteli ja siellä muutama sankari suoritti kuolemaa halveksuvia uimahyppyjä korkean kallion laelta aplodien säestäminä.
Kierreltiin kylää ja kallioita kunnes orastava nälkä pakotti pysähtymään. Juha löysi satamasta ravitsemusliikkeen jossa näytti jopa olevan tilaa. Sinne siis ja eväät tilaukseen. Tilausta tehdesssä alkoi selvitä miksi paikassa saattoi olla tilaa, oli nimittäin hintataso hieman korkeampi kuin kylän keskiarvo. Jäätii kuitenkin ja kyllä kannatti. Ihan loistava safkat ja viinit täällä. Syykin selvisi kun oltiin lähdössä pois, paikka on yksi Ligurian harvoista Michelin mainituista kuppiloista...
Palailimme Vernazzaan ja kun rouvat kauheesti halusivat vahtitornille nin olihan sinne kiivettävä. Hiki lensi, tuska kasvoi ja loppuviimeeksi keikka oli ihan turha koska ravintola jonne ajatteliimme mennä sulki juuri ovensa. Anita sai vielä armon käydä vessassa kun näytti säälittävältä, mutta muuten otettiin vaan kuvat kaupungista ja lähdettiin alaspäin.
Portaat oli muuten haastavvammat alaspäin ja kylässä oli ihan pakko ottaa palauttavat juomat ennenkuin kiivettiin takaisi kämpille. Loppuilta menikin sitten teemalla viini ja juusto. Ei juuri isompi nälkä hiipinyt päälle.
Ajoissa nukkumaan ennenkuin alkoi olla liian mukavaa. Huomenna Cortonan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti