San Marinoon

Aamu aukeni Assisissa kovin sateisena. Pakattiin kamat, nautittiin suhteellise hyvä hotelliaamiainen ja valmistauduttiin siirtmään toiseen maahan.  Ensin käytiin kuitenkin ihastelemassa Pyvän Klaran katedraali ja hauta kun ne nyt oli ihhan Hotelllin vieressä. Ja ostamassa tryffeleitä ja parasta mahdollista oliiiviöljyä tietenkin. Näiden aamutoimien jälkeen haettiin auto parkkihallista hotellille ja pakattiin kamat kyytiin. Miten se jotenkin tuntuu siltä että toi lasti jotenkin turpoaa koko ajan.

 Pakkauduttiin autoon ja lähdettiin ajamaan Anconan kautta San Marinon kääpiövaltiota kohti. Täytyy kyllä sanoa, että on menny teiden kunto paikoittain kovasti huonoksi näillä kulmin. Samoja teitä muutama vuosi sitten ajaneena voi kyllä kertoa että välillä meinasi olla olo kuin linnanmäen laitteissa. Maisemat täydellisiä kauniine vuorineen, mutta ei niitä paljoa ehtinyt vilkuilemaan kun piti monttuja ja patteja väistellä moottoritiellä! Pohjoiskarjalan peräkylillä on melkein parempikuntoisa tietä kuin Italin poikki kulkevilla moottoriteillä!

Jokunen kilometri moottoritielle siirtymisen jälkeen se sitten tapahtui! Kyltissä luki Gubbio ja kovin aljoa neuvottelematta suunta otettiin sinne. Eevalle ja Juhallehan paikka on tuttu jo vuosien takaa ja varsin rakas, mutta Petelle ja Anitalle ihan uusi tuttavuus.

Auto vedettiin parkkiin köysiradan ala-asemalle ja kun ei hirveen pahasti näyttänyt sade uhkaavan niin otettiin Gubbion legendaarisella köysiradalla kahdensuuntaiset liput Ubaldon katedraalille ja takaisin. Gubbion köysiradassahan on siis kahden hengen avokorit kohtuu jyrkällä profiililla ja tuulelle alttiilla reitillä. Anitalle vähän siedätyshoitoa tiedossa  molempiin suuntiin matkustettaessa.

Ylös päästiin about täysissä sielun- ja ruumiin voimissa. Mitään ei ilmeisesti edes pudotettu matkalla. Mentiin ihailemaan Ubaldon katedraalia ja muumiota ja niitä kilkkeitä joilla sankarit Ubaldon juhlassa kilpailee! Juhla oli ollut noin kuukautta aikaisemmin ja koska Italiassa rakastetaan kaikkia juhlallisuuksia , kulkueita ja lippuja niin liputushan oli jätetty päälle.

Ubaldon juhlassa kolme joukkuetta kantaa ihan jumalattoman kokoisia puutötteröitä kilpaa Guvvion torilta Ubaldon katedraalille noin kymmenmiehisin joukkuein. Palkkiona on lähinnä mainetta ja mahdollisesti sen mukanaan tuomia etuisuuksia naaraspuolisten katsojien taholta. Paikalla on koko kaupunki, ympäröivä maaseutu ja arvatenkin niin paljon ulkopuolisia kuin pienen kaupungin kaduillle mahtuu. Vielä paikoillaan olevista lipuista voi päätellä reitin. Mainittakoon kuitenkin, että katedraali on noin 300 m kylän keskusaukeaa ylempänä ja olemme Eevan kanssa aikoinaan kävelleet kilpailureitin vastavirtaan, eli ylhäältä alas, ja mielestäni meillä silloin meni siihen pari tuntia!

Näillä niitä kannetaan

Näitä siis kannetaan

Tultiin alas sillä köysiradalla ja juuri kun oltiin alhaalla alkoi sataa! Hyvä niin, sillä köysiradan avokoreissa olisi sateen sattuessa ollut varsin ankeatt olosuhteet... Taaperettiin lounaalle Dugaleen, joka on kaupungin keskustori laidalla, ja tunnettu Isä Matteon kuvauspaikkana ja kuvausryhmän majoitupaikkana. Syötiinvarsin maittava lounas ja fiilisteltiin hetki Mattein ja Ceccinin maisemia ennenkuin lähdettiin jatkamaan matkaa.

Maisema muuttui Marcen puolella asteetta dramaattisemmaksi korkeampine vuorineen, tien kunto sitä mukaa ei kyllä ollenkaan parantunnut. Ajoittain tuntui, että moottoritiellä 90 km/h on vähän liikaa kun auton renkaista saattoi yhtä aikaa olla vain kaksi tiessä kiinni. Aavistuksen verran kuoppaista tuo tie. Lisäksi Riminiä lähestyttäessä alkoi bensa osoittaa loppumisen merkkejä, ja pieni huoli meinasi jo hiipiä puseroon kun ensimmäisillä kolmella huoltoasemalla oli self service tankkauksen puolella laitteet rikki tai jumissa. Palvelupuolta ei edes pidetty vaihtoehtona koska litrahinta oli palvelusta johtuen 20 centtiä/litra kalliinpaa kuin itsepalvelussa. Siis tankillisen hintaero palvelu/itsepalvelu oli noin 6 euroa! Sillähän olis saanu Venetsiassa Markuksen torilla 1/3 tuopin olutta! Muualla tuopillisen tai kaks...

Illansuussa saavuttiin San Marinoon. Onneks oli naviin (Garmin Zumo 660, luottovehkeen maksamaton mainos...) ajettu jo Suomessa hotellin osoite. Meinasi usko välillä loppua kun kiivettiin vain ylöspäin serpentiinejä pitkin ja melkein ne kolme San Marinon maamerkkeinä pidettävää tornia alkoi olla jo ihan tossa kohdalla. Juha sitten muisti, että taisi varata hotelli Cesaren huoneet, jotka on sit ihan siinä keskustan kupeessa. Eli juuri siinä tornien alapuolella!

Auto parkkiin läheiselle parkkipaikalle ja kamojen kanssa 100 m hotellille. Palvelu oli hyvää, mutta huoneet ei ihan vastanneet mainoskuvia. Petri siitä hieman kyselemään respasta ja tätihän tuli sieltä uusien avaimien kanssa esittelemään uusia huoneita pienellä upgreidaushinnalla (30/huone/yö) ja kyllä, nää huoneet vastas mainoskuvia. Itseasiassa ne oli ne huoneet jossa mainoskuvat oli otettu! Nyt kelpaa!

Kierrettiin kylää ja todettiin, että turistipaikka mikä turistipaikka. Tilausbussit lähtee alas klo 18:00 jolloin kylä menee kiinni. Ilmiön Eeva ja Juha muisti jo neljänkymmenen vuoden takaa edelliseltä visiitiltään. Eli ruokaa sai hotelin ravitsemusliikkeestä. Mutta jumalaisen hyvää se oli, joten ei niin paljoo sylettänyt. Päätettiin ilta Amaroneen ja kuunvaloon huoneessa 305