Aamu oli oikein aurinkoinen ja kaunis. Siitä ehdittiin Hangossa nauttia, sillä odotettiin edes jonkun veneliikkeen aukeavan, jotta saataisiin selvyyttä tuohon starttiongelmaan. Siinä sitten istuttiin kannella ja katseltiin miten Hangon regatan saasteet; oluttölkkit ja hampurilaiskääreet uiskentelivat ohi. Miksei ihmiset opi laittamaan roskiaan sinne minne ne kuuluvat eikä suinkaan mereen joka on jo valmiiksi melkoisen rasittunut.
Yhdeksän jälkeen saatiin veneen huoltaja kiinni ja vartin puhelun jälkeen todettiin, että eipä tolle tässä vaiheessa juuri mitään voi ja kannata tehdä. Vene vaan yöksi maasähköön ja aamulla vasta koneen käydessä maasähkö irti. Vaikka purjeilla ajettaisiin, jätetään kone varmuuden vuoksi tyhjäkäynnille. Nyt ainakin tiedän, mistä en enää akkuja osta edes äärimmäisessä hädässä. Hupiakun ja käynnistysakun napajännite oli heti latauksen jälkeen 12,7 V ja samaa näytti koko päivän koneella ajon jälkeen. Kun latauksen irroitti ja mittasi oli napajännite enää 12,4V . Aurinkokenno sentään lataa raa´asti 16 voltin teholla, jolloin hupiakku saa virtaa riittävästi. Eli ruåtsalaisperäinen sinivalkoisia sävyjä käyttävä ketju menetti juuri yhden asiakkaan, joka ei akkuja sieltä osta edes äärimmäisessä hädässä.
Septitankkihan oli ihan täynnä, joten se piti tyhjentää jo eilen, mutta ei kehdattu satamakapteenia pyytää hinaamaan meitä septitankin kautta. Kone tulille ja kohti septin tyhjennystä, missä nuorimies yksinään arpoi suurehkon purjeveneen kannella miten saa veneen kiinnitettyä kunnolla ja miten tyhjennyspumppu toimii, ja miten sitten saa tankin korkin auki. Ajeltiin melkein vartti ympyrää, ennenkuin mahduttiin laituriin. Onneksi meillä alkaa laiturimanööverit olla jo melko hyvin hallussa, kolme minuuttia ja ei yhtään paskaa missään, missä sitä ei pitäisi olla.
Puskettiin koneella kohti Jussaröä aivan tyynessä kelissä. En tiedä mikä karma tällä Hanko-Jussarö pätkällä on meidän kohdalla. Me ollaan nyt kolme kertaa ajettu reitti suuntaan tai toiseen ja joka kerta täysin tuulettomassa säässä koneella. Tää kun on koneella ehkä yksi Suomenlahden tylsimmistä reiteistä! No kone rouskutti, pilotti piti suuntaa ja kapteeni ja miehistö otti aurinkoa kannella. Menee se näinkin.
Tuuli virisi tietenkin nelisen mailia ennen Jussaröä, mutta laiskoina emme enää viitsineet nostaa purjeita, vaan puskettiin satamaan asti koneella.
Saari on tuttu ja oikein kaunis, mutta jotenkin nyt ei juurikaan jaksanut kierrellä siellä sen enempää. Syötiin, juotiin ja Juha kävi saunassa. Siinähän ne tärkeimmät tältä päivältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti