Tänään oli ajateltu pitää taukopäivä täällä Rosalassa. Kun kerran ei ollut mkään kiire aamulla, nukuttiin mitä nukutti. Aamiaisen jälkeenkään ei pidetty mitään isoa kiirettä minnekään, lomallahan tässä ollaan.
 |
| Vielä eiliseltä Samin veneeltä, pojat nauttii... |
Keli ulkona oli mennyt varsin tuuliseksi, joten taukovaihtoehto oli ihan hyvä, aurinkokin alkoi pilkistellä ja paistaa niin että kannella oli kiva istuskella ja mietiskellä maailman menoa. Paikallaan olemiseen kuitenkin veltostuu nopeasti, joten käytiin satamakonttorin kaupassa ostamassa muutamat vähiin käyneet elintarvikkeet ja vuokrattiin päiväksi fillarit!
Fillarien valinnassa olikin sitten tekemistä. Tarjolla oli kaikenmallisia jopoja ja feminiinimankeleita, mutta kyllä sieltä kaksi about meidän mitoille sopivaa löytyi. Kevytkulkuisia olivat! Poljettiin Rosalan viikinkikylään, jossa meni toista tuntia näyttelyitä ja esityksiä katsellessa. Yksi uusi erikoisuus oli Rosalasta löytynyt keskiaikainen miekka, josta oli tehty replika näyttelyä varten. Vastaavanlaisen miekan tekeminen oli ollut työläs ja hidas työ kokeneellekin miekan rakentajalle kaikkine kulta- ja hopealankakoristuksineen. Lampaille oli jostain siunaantunut muovinen ilmeisesti lannoitesäkki ja siitä ne kovasti kinastelivat ja sitä yrittivät järsiä. Kerrottiin asiasta henkilökunnalle ja nuori mies lähti juosten lammasaitausta kohti, että villantuottajat eivät saa enempiä ruuansulatusvaivoja.
Aikamme siellä kierreltiin ja Sami soitti, että koska nähdäään panimolla. Niinpä hypättiin takaisin fillareiden selkään ja hurautettiin panimolle. Sami ja Pia oli kiertäneet pienen lenkin autolla ennenkuin osuivat paikalle, joten Juha ehti melkein kokonaan nauttimaan maistelulaudan, jossa oli maistiaiset kaikista panimon tällä hetkellä valmiina olevista tuotteista. Oli maistuvaista tavaraa.
Tuuli merellä oli navakoitunut, ulapalla välkkyi vaahtopäitä. Istuttiin syreneiden suojassa ja tilattiin ruoat ja nautittiin hyvästä seurasta ja aivan jumalaisen hyvistä savustetuista ribbseistä ja sinisimpukoista hyvien juomien kera. Olihan se maistelulauta juuri hoidetti tuulensuojaan joten oli aika hyvä käsitys mikä juoma minkäkin ruuan kanssa sopisi. Mätsätyt parit löytyi helposti.
 | |
| Kuvassa oikein onnellinen mies! |
Kun seurakaan ei ollut hullumpaa, niin pari tuntia siinä vierähti ja sitten Sami ja Pia lähtivät kaupan kautta mökilleen. Me poljettiin takaisin satamaan saunomaan ja katsomaan miten porukka koetti kiinnittyä navakassa tuulessa laituriin. Melkein jokaista sai ihan kyllä auttaa, tuuli meinasi etenkin purjeveneitä painaa silleen vinoon, että omin avuin kiinnittyminen olisi saattanut olla melkkoisen haastavaa. Mutta samaa porukkaahan tässä ollaan ja ollaan mekin aina apuja saatu, kun ollaan laituria lähestytty milloin minkäkinlaisessa kelissä.
Illalla satamaan sapui kalansavustaja autoineen ja ei voitu vastustaa kiusausta. Toisaalta varsinaisesti ei enää nälkä niiden ribbsien ja simpukoiden jäljiltä ollut, mutta tuore vasta savustettu lohi ihan huusi meidän nimeä sieltä auton perästä. Saattoi siinä pari purkkia paikallista silliäkin lähteä mukaan saaristolaisleivän päälle laitettavaksi. Kohta nukkumaan sopivassa ruokahumalassa...
Huomenna varmaan tavoitellaan Hankoa ja katsomaan mitä siitä on regatan jälkeen enää jäljellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti