Poikettiin Marcianossa ostamassa vähän evästä ja muuta tarpeellista ja sitten oltiinkin jo soittamassa Marcon ja Lorellan ovikelloa! Oli hienoa nähdä vuoden jälkeen ja kamat äkkiä levälleen ja pyykkiä pesemään. Marco on jotain pientä suunnitellut jo keskiviikoksi joten pakko tässä on laittaa kaikki siihen malliin, että tarvittaessa vaikka koko loppuviikko menee ihan kevyesti rientäen.
 |
| Tutulla terassilla taas |
 |
| Satoi vartin lämmintä vettä |
 |
| Naapusi on saanut talonsa valmiiksi mutta nosturi vielä unohtunut |
 |
| Maisema terassilta |
Tehtiin pastat melko aikaisin ja nautittiin hyvästä punaviinistä sekä maisemista. Tänään ei ole enää kiire yhtään mihinkään.
 |
| Pyykit kuivuuu |
 |
| Pöytä katettu |
 |
| Kyllähän tässä syö |
Ja on siis aika vähän summata kahta ekaa viikkoa tuolla etelän suunnalla:
Etelä Italia ja etenkin Sisilia on aika lailla eri maata kuin tämä meidän rakastama Umbria ja Toskanakin. Ihmiset suhtautuvat selvästi paljon "huolettomammin" lähes kaikkeen, roskien heivaamisesta autolla ajamiseen ja yleiseen järjestykseen. Roskia oli kaikilla levikkeillä alkaen vanhoista helloista ihan kotitalousjätteisiin ja liikenne oli sellaista kaaosta ajoittain, että Umbrian puolelle tultaessa alkoi jo olla melkein eurooppalainen olotila ajaessa.
Kaunistahan etelässäkin oli ja löysimme aivan uskomattoman komeita paikkoja, mutta tietty karuus leimasi vähän kaikkea. Oli paljon pieniä maastopaloja ja kaikki oli kuivaa ja karua, vaikka nyt vasta ollaan menossa sitä kuumaa kesäkautta kohti. Täällä Umbriassa kaikki pihat ja viljelmät on vihreää, ja jos ei ole niin naapurit alkavat kysellä että onko kaikki kunnossa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja jopa keskellä keskiaikaista kaupunkia oli aivan jumalaisen kauniita keitaita kuten Piazza Armerinan hotellin puutarha.
Ja ne matkat! Tuntui että kaikkialle on pitkä matka, koska tiestö ei ollut läheskään samassa kunnossa kuin keskeisessä Italiassa. Varmaan johtuu samasta syystä kun Suomessa, haja-asutusalueen teille riittää määrärahoja vasta kun "keskeinen" tiestö on kunnossa. Tosin moottoritiemaksuja alettiin kerätä vasta Napolin - Salernon kohdalla. Koko Calabrian mooottoritieverkosto oli maksuton ainakin niiltä osin kun me sitä käytettiin! Ja se tie on todella tullut maksamaan, korkeita siltoja ja tunneleita oli vuoron perään melkomoisen runsaasti. Sisiliassa oli pieni maksu parilla tieosuudella.
Malta oli sitten ihan oma juttunsa, varsin brittityylinen pieni saari keskellä välimerta, tosin varsin vahvalla italialaisella twistillä! Tuli vähän mieleen vanha vitsi miehen taivaasta ja helvetistä Miehen taivashan on sellainen jossa on italialainen rakastajatar, saksalainen auto, ranskalainen kokki ja englantilainen hovimestari mutta miehen helvetissä on ranskalainen auto, saksalainen rakastajatar, italialainen hovimestari ja englantilainen kokki...
Ruoka oli kyllä hyvää Maltallakin, mutta melkomoisen kikkkailun ne sai melkein kaikesta aikaiseksi. Meidän visiittihän kulminoitui siihen ylimääräiseen yöhön joka saarella vietettiin kun laiva lähti puoli tuntia etuajassa ja ei muuten ollut checkinissä katsottu että kaikki paikan varanneet ovat paikalla! Italialaisittain kyllä hoidetiin uudet liput kommentilla miksette olleet riittävän ajoissa paikalla... Seuraaavana aamunahan sit oltiin yli tunti etuajassa, mutta silti meinattiin myöhästyä laivasta joka lähti taas melkein vartin etuajassa ja satamarituaalit passintarkastuksineen kestivät niin kauan, että jos eteläsatamassa oltaisiin noin tehottomia saisi toisen Ruotsinlaivan joka päivä peruuttaa kun ei ehdittäisi matkalaisia saada laivaan...
Mutta summa summarum. Oli ihan antoisa keikka eteläosiin ja voi siellä varmaan joskus toistekin pyörähtää, mutta ehkä ensi vuonna tuonne pohjoisemmaksi alpeille. Antaa nyt kuitenkin pari vuotta vettä virrata Tiberissä ennenkuin me uuudelleen Rooman alapuolelle suunnataan. Tämä Umbria kun tuntuu niinpaljon enemmän "omalta jutulta"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti