keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Maltaa pitkin ja poikin

Aamun piristys koettiin heti aamiaishuoneessa kun tämän 5 tähden laitoksen livreepukuinen tarjoilija tuli pöytään, katsoi mun Mjölk T paitaa ja kysyi että "tuonko kahvia, maidot näyttää olevan jo omasta takaa" ja tyrskähti nauramaan. Mjölkismi valtaa maailmaa.

Sitten mentiinkin etsimää Hop on Hop of bussia ja kiertämään saartaa ihan ohjelman mukaisesti. Bussi löytyi kolmen kyselyn jälkeen ja hypättiin kyytiin. Oli ihan mage keikka, nähtiin se mitä haluttiinkin. Yks kohde oli Marsaxlokkin kalastajakylä jota oli kehuttu kovasti kauniiksi. Sen piti olla neljäs pysäkki ja kun bussi pysähtyi neljännen kerran niin eikun ulos ja ihmettelemään että ompas varsin suttuinen ja tavallisen näköinen mesta eikä sitä luvattua mertakaan oikein mistään löytynyt!

Vallettan rantaa

Parvekelasitusta Maltalaiseen tapaan


Huvivenesatamaa


Selitys oli aika yksinkertainen, bussikuskille oli tullut jano ja se vaan iski katiskan parkkiin keskelle kylän ainoaa katua ja poikkesi ostamassa itselleen colajuomaa. Tällä välin me oltiin siis jo ulostuttu bussista ja menty kuvaamaan paikallista kirkkoa!

Tötö me sit kuvattiin

Maaseutua


Seuraava vastaava bussi tuli paikalle yhden oluen jälkeen ja kun me huidottiin se pysähtymään niin kuski oli ihan huuli pyöreenä että mitä hittoa te täällä teette? Päästiin kyytiin ja siihen kylään joka oli sitten oikeesti kaunis! Siellä melkein tunti pyörittiin ja ihasteltiin.

Marsaxlokk

Marsaxlokk

Marsaxlokk

Marsaxlokk

Marsaxlokk

Marsaxlokk

Satunnainen matkailija

Marsaxlokk


Seuraavalla bussilla sitten jatkettiin siniselle luolalle jota ei kuitenkaan käyty katsonassa kovin läheltä kun lämmöt huiteli kolmen ja neljänkympin välillä ja luolalle päätäkeen olisi pitänyt vetää pari kilsaa ylämäkeen ja sitten melkein pystysuoraa polkua 200 m alaspäin. Ja takaisin tietenkin sama toiseen suuntaan...

Eli käytiin Kingfisherissä hyvällä lounaalla ja kuvailtiin sitä karua etelärannikkoa kunnest seuraava bussi tuli ja eikun kyytiin. Eeva osti sieltä kukkahatun joka meinasi siellä bussin yläkerrassa lentää maatakiertävälle radalle heti ekan kunnon tuulenpuuskan mukana. Sai kuitenkin kopin just ajoissa ja istui loppumatkan uusi hattu sylissä.

Lounasta

Välimeri

Jossain tuolla on Afrikka


Etelärantaa

Rouvan uus kukkahattu
Siirtolapuutarha Maltalaisittain

Parvekelasitus Maltalaisittain


Takaisin tulokaan ei mennyt sitten ihan vihkoon. Yleensähän noibussit vetää ympyräreittiä, mutta tää katiska veti parkkiin Sliemaan, sinne ihan toiselle puolelle koko Vallettan satama-aluetta ja kuski ilmoitteli että joskus kolmen vartin päästä jatketaan jonnekin. Sliema on Vallettan alueen bailupaikka josta epävireinen karaåken hoilotus kuuluu jopa meidän hotellille asti ja ei oikein huvittanut istua siellä kalliissa kuppiloissa melkein tuntia päästäkseen bussiin joka saattoi mennä ihan minne vaan.

Eli käsi pystyyn ja taksi alle. Kerrottiin kuskille mitä oli käynyt ja hän sanoi että ei olla ainoita joita hän on kuskannut juuri vastaavan jutun takia Valletan puolelle. Se busssi olisi ilmeisesti tehnyt vielä joltisenkin kierroksen ennenkuin olisi tullut niille meidän hoodeille. Mentiin sit altaalle viihtymään!

Illalla syötiin keskustassa ja katsottiin kun kirkon eteen askarreltiin jonkun pyhimyksen juhlapäivän rekvisiittaa. Rakentajat oli selvästi kaupungin miehiä, yks teki, toinen avusti ja kaks muuta patsasteli johtotehtävissä... Asiaa tarjoilijalta kysyttäessä se kertoi että noi on vapaaehtoisia jotka saa jotain meriittiä siitä että osallistuu. No kukin tavallaan.

Kunnan pojat hommissa

Jos tänne vihdoin huomenna ehtis...


Hotellille huilaamaan kun ei mahduttu kuuntelemaan loistavaa jatsia naapurikuppilaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti