Eilen illalla Marco ja Lorella päättivät viedä meidät iltavisiitille Todiin Umbrian parhaalle jäätelölle. Vähän he olivat pettyneitä kun me oltiin just päivällä siellä oltu, mutta me sanottiin että ei se mitään, Todi by night on vielä näkemättä!
 |
| Funikulaari vie kaupunkiin |
 |
| Auringonlasku Umbriassa |
 |
| Annoksen nimi: Picasson lautanen |
Olihan se kaunis! Ja kaupunki oli täynnä elämää vaikka oli keskiviikkoilta. Eikä kehut olleet mitenkään aiheettomia, jätski oli parasta mitä ollaan aikoihin maistettu ja ne annokset oli ihan tajuttomia! Juteltiin mukavia ja käytiin takaisintulomatkalla katsomassa kirkkoa ja puuta jonka alla heidät on aikoinaan vihitty. Olikin vähä huikea limettipuu, satoja vuosia vanha. Aika oli kulunut keskiyölle, ennen kuin palasimme residenssiimme. Kyllä maittoi uni melkoisen hyvin.
 |
| Kohtuu messevä puu! |
Tänään oli meininki poiketa taas vaihteeks Monte Castello di Vibion Teater della Concordiassa ottamassa kuvia kaverin bändipaidasta heidän sivuilleen. Lavalle ei saanut nousta mutta mukaelin Shakespearea siinä lavan edessä, muutenkin taas ihasteltiin paikkaa. Siin se vaan on niin syötävän suloinen! Kannattaa poiketa siellä jos joskus vaan on asiaa tänne päin, siellä alakerran lämpiössä tuoksahti parissa nurkassa jo sen verran vahva home, että yhdistys tarvitsee tuloja saadakseen paikan säilymään jälkipolvillekin!
 |
| Monte Castello di Vibio |
 |
| Monte Castello di Vibio |
 |
| Monte Castello di Vibio |
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| Monte Castello di Vibio |
 |
| Monte Castello di Vibio, teatteri |
 |
| Monte Castello di Vibio, teatteri |
 |
| Monte Castello di Vibio, teatteri |
 |
| Monte Castello di Vibio, teatteri |
 |
| Monte Castello di Vibio, teatteri Hamlet |
Seuraavaksi taiteltiin Apenniinien mutkateitä Norciaan, joka mainitaan Umbrian 10 kauneimman kaupungin joukkoon kuuluvaksi, ja meiltä puuttui se vielä käytyjen listalta. Olihan se tiekin jo sellainen, että meinasi välillä touhutippa tirahtaa. Todella kaunista mutkatietä laaksoissa ja korkeilla vuorenrinteillä. Oli vähän moottoripyörää ikävä.
Itse kylä sitten olikin saanut siipeensä 2016 maanjäristyksessä ja iso osa kauneimmista rakennuksista oli vielä vahvasti rakennustelineiden peitossa, ja osa vielä raunioina. Kaunis se oli silti vaikkakin vähän surullisella tavalla. Sieltä ostettiin kuitenkin huikaisevan hyvälaatuisia tryffeleitä tuliaisiksi!
Seuraavaksi mentiin vielä kauniimmalle tielle kohti Castelluccio di Norciaa joka sijaitsee keskellä Umbrian kuuluisaa ja kovasti kuvattua laaksoa. Laakso kukkii kesäisin kaikissa sateenkaaren väreissä. Tie oli taas upea mutkapätkä ja maisemat aivan henkeä salpaavia. Oli ihan pakko pysähtyä tasaisin väliajoin kuvaamaan sitä kauneutta.
Marco oli eilen varoitellut, että kukinta alkaa olla ihan lopuillaan ja itse Castelluccion kylä on mennyt 2016 järistyksessä käytännössä kokonaan maan tasalle, mutta silti siellä oli mentävä käymään. Kun päästiin sinne vuorten yllä olevaan satulaan josta laakso näkyi kokonaan, niin huomasimme että kukinta todellakin oli loppunut, mutta ei se juurikaan vähentänyt laakson kauneutta. Todella sykähdyttävä paikka!
 |
| Ekat merkit tuhoista |
 |
| Ei vörejö maassa mutta on upea näinkin! |
Laskeuduttiin laaksoon ja lähdettin ajamaan kohti Castellucciota, joka sijaitsee keskellä tuota kauneutta yksinäisen kukkulan päällä. Pieniä viitteitä menneestä kukaloistosta oli vielä siellä täällä ja mulle tuli mieleen miten suurta illuusiota televisio on! Isä Matteon viimeisimmän tuotantokauden alkukuvissa Matteo vetelee fillarillaan laakson pikkuteitä todella komean kukkaloiston keskellä. Spoletosta, jossa sarjan neljä viimeistä tuotantokautta kuvattiin, on laaksoon rapiat 70 km ja matkalla on kaks varsin korkeaa Apenniinien harjannetta. On siinä liki 80 vuotiaalla Terence Hillillä ollu kauhee kondis jos on ton matkan vaihteettomalla munamankelillaan sotkenut. :)
Castelluccio oli aika surullinen paikka, suurin osa kylää oli täysin raunioina, mutta toivo elää! Raunioista nousee kauniita kukkia ja porukka rakentaa kyläänsä uuteen loistoon huikeaa vauhtia. Koska turisteja tarviaan että saadaan jälleenrakennusrahaa, on muutamia ravintoloita ja majoituspaikkoja jo kunnostettu raunioiden keskelle ja muutenkin luovuus kukoistaa. Yhdestä pubista oli yli puolet sortunut ja toinen puoli oli sortumavaaran alla. Niinpä pubin pitäjä oli hankkinut muutaman ovellisen merikontin ja piti pubiaan niissä!
 |
| Tää kertoo aika paljon... |
 |
| Kylä laaksosta käsin |
 |
| Säilynyttä naapurustoa ja uutta rakennusta |
 |
| Rauniot puskee kukkaa |
 |
| Tuolla on käynyt hyvin |
 |
| Hajonnut pubi korvataan konteilla |
 |
| Kuva ravintolan seinällä, tällainen se oli... |
Kannatimme paikallisia ja söimme siellä loistavan keittolounaan. Ja takaisin Fratta Todinan suuntaan, sillä iltapäivä oli jo pitkällä ja ajomatkaa on lähes kaks tuntia. Luottonavi puheli että kylästä pitäisi jatkaa eteenpäin niin pääsisiin suorempaan kämpille, mutta parin kilometrin jälkeen olikin tie poikki vielä sen järistyksen jäljiltä. Onni onnettomuudessa, vielä kukkivat pellot olivat tällä puolella laaksoa!
 |
| Viimeiset kukintojen rippeet |
 |
| Harvassa alkaa olla |
 |
| On se saattanu olla upee ku kaikki on kukkinu |
Ja omia jälkiä takaisin illallisen laittoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti