maanantai 8. heinäkuuta 2019

Casertan kautta Gaetaan

Aamulla kävelin parkkipaikalle, kilsan verran ylämäkeen, ja punnersin portin auki mikä ei varsinaisesti ollut ihan helppo duuni. Otin auton ulos ja jätin portin auki kun ei oikein valjennut miten sen saa suljettua kun avaimet jäi sinne sisälle laatikkoon. Vekki sormessa ja vitutti...

Pakattiin auto ja lähdettiin kohti Casertaa. Jos se linna olis tänään auki kun ei ollut edes tiistai...

Matkalla ihailtiin maisemia ja italialaisten suurta itoa korjailla siltojaan. Olisko sillä Genovan taannoisella sillan sortumisella jotain osaa asiaan. Casertassa jätettiin auto tutulle parkkipaikalle ja mentin tutustumaan palatsiin.



Mestahan on siis Unicefin maailmanperintökohde mutta ihan luvattoman huonosti markkinoitu ja hoidettu. Pääsylippuja jouduttiin oikeesti etsimäään palatsin sokkeloista ja muutenkin homma oli vähän ku vasemmalla käsellä hoidettua. Ja kyseessä on ehkä upeimpia palatseja koko maailmassa! 1200 huonetta, 47000 neliötä upeutta ja 120 hehtaarinen puisto keinotekoisine jokineen ja putouksineen, kattokaa itse.
















Käytiin bussilla siellä ihan puiston perällä, matkaahan sinne oli 3.5. km ja tässä helteessä ei nyt ihan ensimmäinen ajatus ollut kävellä sinne. On upeeta, olis kiva olla kuningas.











Pikavisiitin jälkeen takaisin autolle ja kohti Gaetaa joka oli valokoitunut seuraavaksi yäpaikaksi ihan vaan sopivan sijainnin ja seksikkään maastonmuodon takia. Ja taas osui napppiin! Mahtavan upea myöhäiskeskiaikainen kaupunki korkealla vuorella ja kapealla niemellä. Täällä on myös vissiin Italian laivastoakatemia joten seiloreita ja merellistä toimintaa riittää.





















Pöööäiltiin ilta kylällä syötiin erittäin hyvin etenkin kun saatiin itse valita lihan kypsyysaste kuuman paistokiven päällä ja hotellille mennessä törmättiin vielä vanhaan tuttuun jonka kanssa vajaa tunti rupateltiin tuopin ääressä. Kyllä kelpaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti