Kamat kyytiin ja taivastelemaan sisilialaista ajokulttuuria, tai paremminkin sen puutetta. Siitä mennään mistä mahtuu ja se menee ensin kenellä on isoäänisin torvi ja häijyin luonne... Kauppakeskus löytyi ja jopa parkkipaikka sieltä pihalta, mutta pankkiautomaatilla oli lappu että ei toimi! Kyselin sitten paikan vartijalta että missähän mahdollisesti muualla näitä ihmelaitteita on, ja hää vastasi että rautatieaseman vieressä...
Laitettiin naviin "rautatieaseman vieri" ja ajettiin sinne hikeä vuodattaen, ja ei - hiki ei tullut kuumuudesta kun ilmastointi toimi loistavasti. Tässä kylässä jostain syystä toi ajomeininki on ihan posketonta! Aseman seuduilla ei ollut mitään merkkiä automaatista ja kukaan ei tuntunut edes tietävän mikä se sellainen on, joten naviin uusi haku ulosajoreitin varresta.
Vartti ahtaita kujia pujoteltuamme osui vahingossa silmiin Banco Popolare di Messina ja kutsuva automaatin kuva. Auto jäi melkein niille sijoilleen, keskelle kujaa paikalliseen tyyliin, kun juoksin ottamaan käteisen haltuun. Löydettiin myös pois kaupungista konetien varteen...
Etna oli kerrankin pilvetön ja vulkaaniset savut näkyi tooosi komeesti. Kuvattiin ne samalla kun poikettiin kahvilla ja sit kohti lauttarantaa. Luottonavi ohjasi meidät Messinan keskustan kautta ja siellä taas päiviteltiin liikennettä, ja etenkin skootterikuskien kuolemaa halveksuvaa toimintaa. Mikähän niiden elinaikaennuste täällä oikeesti mahtaa olla?
Satamassa oli kauhee härdelli ja periaatteena tuntui olevan etenkin lautalle ajettaessa, että kun kaikki menee yhtäaikaa, niin ei tuu pahoja ruuhkia. Etenkin hirvitti, kun joku hippi yritti tunkee Pandaa bussin kuolleen kulman kautta sen edestä laivaan. Henkilökunta ehti just ja just stoppaamaan tyypin ennenkuin se sardiinipurkki olis ollu bussin ja laivan seinän välissä. Laivalla oli siivottomat vessat ja kauheet jonot. Onneksi Messinan salmen yitys ei kestä kuin vartin.
Keula kohti Pizzoa ja Puntolle happea, niin paljon kuin uskalsi, ettei se vallan tukehdu... Oli raukka vähä lujilla niissä pitkissä ylämäissä. Mutta maisemat olivat kohdillaan. Jossain vaiheessa tie oli mielenkiintoinen: silta - tunneli, silta - tunneli ja palataan kohtaan 1. Varmaan kolmekymmentä kilsaa silleen että koko ajan oli joko siltaa tai tunnelia.
Viimein pikkutielle, kohti Pizzoa. Meillä siis ei ollu mitään käsitystä millaiseen mestaan oltiin menossa. Mä olin varannu hotelli Angels' Homen lähinnä kuvien ja edullisen hinnan takia ja toi kylä nyt vaan oli sellaisessa paikassa että siitä olisi hyvä huomenna jatkaa. Ja yllätys oli valmis... Oli ku Amalfin rantatietä olisi ajanut, jumalaisen kauniita maisemia ja kiharaa tietä jyrkänteen reunalla. Ja sitten tuli se kaupunki josta jotenkin havaitsi että tässä on kaupunkia, mutta miten sinne pääsee kun ainoo tie menee tässä muurien ja talojen välissä.
Löydettiin jostain parkkipaikka ja soitettiin hotellille. Isäntä sanoi että tytär tulee opastamaaan, pysykää siinä missä olette! Ja mehän pysyttiin. Muutaman minuutin kuluttua paikalle tuli sähköllä käyvä kaksipaikkainen käikäle ja tyttö takapenkillä huiteli seuraamaan. Ajettiin vajaa kilsa ylämäkeen ja sit just sinne minne luottonavi kehoitti aikoinaan kääntymään mutta rohkeus ei riittänyt kun siinä oli paikallinen tori ja liikennettä siinä kapealla rännillä oli enemmän ku laki sallii. Siellähän se oli! Just siinä mihin luottonavi Garmin olis opastanut, ihan oven eteen...
Pudotin Eevan ja kaikki laukut siihen ja lähdin avustavan sähkövempeleen kuljettajan kanssa viemään autoa privaattiparkkiin muutaman minuutin matkan päähän. Oli jännää, tukittiin koko tien liikenne sillä aikaa kun saatiin portti auki. Ahdas oli paikka mutta turvalllinen isojen rautaporttien takana. Katsottiin mihin portin avain jätetään huomenna ja sitten sähkökäikäleen kyytiin ja hotellille! Oli jännää sekin, mutta ei mun juttu.
Eeva oli vastassa ja sanoi että vedä syvään henkeä, täällä on portaita. Ja niin myös oli. Mesta oli about neljännessä kerroksessa mutta aika karkki oli tääkin. Häämatkalaisille varmaan ihan omiaan, mutta mekin kyllä nautittiin. Oli pylväsvuodetta, sydämenmuotoisia tyynyjä, Shakespearen Romeon ja Julian sitaatteja seinillä ja merinäköala! Eli suihkuun ja kylälle.
Tää mesta on kääytännössä ihan keskellä kaikkea, torille 50 m ja kaikkiin muihin oleellisiin about sama matka! Eli mentiin vetään paikallinen erikoisuus Tryffeli torin varrella olevaan raflaan. Tryffeli on jäätelöannos jossa on kahvia, suklaata ja kaakaota ja joka on ihan jumalaisen hyvä! Katseltiin terassilta kun vastarannalla niillä kulmin jolta juuri tultiin oli kolme maastopaloa valloillaan. Tää Calabria on niin kuumaa ja kuivaa aluetta että melkein joka pivä jossain palaa jotain, nyt vaan oli selkeesti vähän isompi pusikistopalo menossa tuolla.
Siitä kun mietittiin että miten tästä eteenpäin kun kaupunki on linnunttietä alle puoli kilometriä leveä mutta korkeussuunnassa melkein samat tuli ongelman ratkaisu jututtamaan Daniel nimisen mukavan nuorenmiehen hahmossa. Ehdotteli että lähdetään hänen Vespa Apesta tehdyllä tuktukilla vähän cruisailemaan ja katsotaan kylä läpi! Hinta oli halpa ja kaveri mukava joten eikun kyytiin ja kohti uusia seikkailuja.
Ekaks mentiin Piedigrottan kirkolle joka on luolakirkko, kaiverrettu hartaiden tyyppien timesta vuosisatojen aikana 1600 luvulta alkaen. Kaikki veistokset on vaan hakattu olemassa olevasta kivestä ja oltiin mykkänä ihastuksesta. Täällä oikeasti kannattaa käydä ihan ajan kanssa, on nimittäin sykähdyttävä!
Sit cruisailtiin kylän huipulle kuvailemaan ja ihailemaan ja pikkuhiljaa takaisin torille. Käytiin suihkussa ja kaupoilla ja illemmalla mentiin syömäään. Varsin hyvät eväät oli eväät. Ihailtin toimintaa kylällä ja aikaisun nukkumaan että jaksaa aamula aikaisin lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti