Eli autoon ja kohti Todia jonne on vain viitisentoista kilometriä täältä. Luottonavia ei edes aktivoitu kun ollaan tutuilla alueilla ja mentiin melkoisen suoraan kaapelijunan parkkipaikalle ja siitä sitten suoraan kaupunkiin.
Todi on listattu Umbrian 10 kauneimman kaupungin joukkoon ja tottahan se on. Kaupunki on korkealla vuoren huipulla ja maisemat eri ravintoloiden terasseilta kilpailevat keskenäään kauneudessa. Istuttiin terasseilla, ostettiin kauniit espressokupit kotiin viemisiksi ja ihasteltiin maisemia.
 |
| Tällä terassilla kehtaa istua |
 |
| On nättiä |
Aurinko alkoi paistaa ja päätettiin käydä sellä laaksossa olevassa supermarketissa matkalla kämpille. Valikoimat olivatkin taas astetta paremmat ja kun tänne ei ole kuin 3 km pitempi matka kuin Marcianoon niin luulen että täällä poiketaan toisenkin kerran.
Samalla kun laskeuduttiin mäkeä Todista kaupalle ihmeteltiin kunohi puhalsi histiric luokan moottoripyöriä ihan solkenaan ja kuskeilla oli oikein aidot silkkihuivit ja kaikki. Ja vanhan malliset kilpailunumerot lepattamassa. JOtkut historic ajot selvästi. Aina muutaman pyörän välein joukossa oli "huoltopyörinä" hieman tuoreempaa kalustoa ja kun lähestyttiin Fratta Todinaa koko joukon viimeisenä tuli reippaammankokoinen huoltoauto jonka lavalle oli kerätty puolentusinaa matkalle hyytynyttä kulkinetta! Mutta tosissaan ja kovaa pojat puikotteli vaikka kuskien keski-ikä ei kovin paljoa alle 65 vuotta ollutkaan.
Ilta istuttiin omalla terassilla kauniissa kelissä ja katseltiin Umbrian kukkuloita, Marco kyseli että lähdettäisiinkö illalla poikkeemaan jossain vaikka jätskillä ja vastattiin tottakai. Eli ei se välttämättä vielä tässä tänään ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti